On keskipäivä maanantaina, 15.4.2013. Uusi maailmanennätys syntyy: Saksan 1,3 miljoonaa aurinkovoimalaa paahtavat sähköä 22,7 GW:n ennätysteholla.
Huhtikuun ennätyspäivän aikana maassa tahkotaan aurinkosähköä yhteensä 167 GWh. Tämä vastaa tyypillisenä maanantaipäivänä Saksassa hieman yli 12 prosenttia maan sähkön kokonaistarpeesta. Ei siis enää suinkaan merkityksetöntä, kuten aurinkovoimalle vielä kymmenen vuotta sitten oli tapana nuivasti tuhahdella.
Silti vanhat mielikuvat istuvat tiukassa.
Mutta vaikka monen mielissä aurinkoenergia on edelleenkin pelkkää kuumaa ilmaa, niin kuitenkin itseään vakavasti otettavina pitävien arvioitsijoiden näkemykset alkavat muuttua.
Aurinkovoiman kustannustehokkuus parantuu eksponentiaalisesti: 36 vuodessa aurinkopaneelien hinta on pudonnut 100-kertaisesti. Vuonna 1977 paneelit maksoivat USA:ssa $76,67/W. Vuonna 2013 enää $0,74/W.
Muutoksen ensisijainen syy on teknologinen kehitys valmistajien oppiessa tuottamaan aurinkopaneeleja käyttämällä entistä vähemmän energiaa ja raaka-aineita sekä tekemällä paneeleista ja komponenteista aiempaa helpommin asennettavia.
Vaikka aurinkovoimalla ei tuoteta nykyään USA:ssa edes prosenttia energiasta, niin Saksassa osuus nousee ajoittain jo yli kymmenen prosentin. Toukokuun 2012 ensimmäisellä viikolla aurinkovoima tuotti 1,1 TWh sähköä, mikä kattoi lähes 12% maan sähköntarpeesta.
Aurinkoenergian hinnan aleneminen suhteessa tavanomaisiin energianlähteisiin on nopeutunut entisestään parin viimeisen vuoden aikana. Trendin odotetaan jatkuvan seuraavat 10-20 vuotta.
Huomionarvoista siis on, että muutos on juuri alkanut ja se voimistuu koko ajan.
Vuonna 2011 maailman asennetun aurinkovoiman kokonaiskapasiteetti oli 70 GW, josta 52 GW oli Euroopassa.
Vuonna 2012 aurinkovoiman globaali kokonaiskapasiteetti nousi 102 GW:iin, kun se vielä vuonna 2001 oli alle 2 GW. Siis 11 vuodessa 100 GW lisää kapasiteettia.
Vuoden 2013 loppuun mennessä aurinkovoiman kapasiteetti koko maailmassa tulee nousemaan lähes varmasti enemmän kuin vuonna 2012, eli ennätykset paukkuvat jälleen. Vuoden 2013 lopulla maailmassa lienee jo lähes 140 GW aurinkovoiman talteenottokapasiteettia. Yhä suurempi osa siitä rakennetaan Euroopan ulkopuolelle.
Mikäli kasvutahti ei nousisi koko ajan, niin vuoden 2015 lopulla maailmassa olisi noin 200 GW kapasiteetti valmiina aurinkoenergian tuotantoon. Siis tuplasti vuoden 2012 verran. Mutta vauhti lisääntyy joka vuosi, joten hyvin todennäköisesti luku on lopulta tätä suurempi. Mahdollisesti jopa hyvinkin paljon tätä suurempi, sillä nyt myös Kiina ja USA pystyttävät omia aurinkovoimaloitaan kiihtyvään tahtiin. Kuten myös mm. Japani ja Intia.
Samalla kun vuosi 2012 oli paitsi aurinkovoiman lisäkapasiteetin ennätysvuosi (31 GW uutta kapasiteettia), niin se oli Euroopalle myös eräänlainen auringonlaskun varoitus.
Vuonna 2011 Euroopan maailmanlaajuinen osuus uudesta asennetusta aurinkoenergian kapasiteetista oli vielä 74%, mutta vuonna 2012 osuus oli enää 55%. Ja suhteellinen osuus tulee yhä laskemaan muiden kasvattaessa omaa osuuttaan.
Eikä pelkkä suhteellinen osuus, sillä vuonna 2012 Euroopassa asennettiin 17 GW uutta aurinkovoiman tuotantokapasiteettia, kun sitä vuonna 2011 asennettiin 22,4 GW.
Alan oman arvion mukaan tällä tulee olemaan käänteentekevä vaikutus: jatkossa aurinkovoiman nopein kasvu tulee tapahtumaan juuri Kiinassa, USA:ssa, Japanissa ja Intiassa.
Aurinkoenergialla tuotetaan nyt noin kolme prosenttia EU:n sähköntarpeesta, muualla vielä vasta noin prosentin verran.
Samaan aikaan EU suunnittelee suojamuurien pystyttämistä oman aurinkovoimateollisuutensa puolustamiseksi Kiinan kilpailulta. Komissio päättää asiasta kesäkuussa. Jos tullit astuvat voimaan, ne nousevat 37,3 – 67,9 prosenttiin.
Kiinaa on Euroopassa syytetty aurinkoteknologian hintojen dumppaamisesta, eli polkumyynnistä, jonka mahdollistaa Kiinan valtion kotimaiselle teollisuudelleen suoma epärealistisen halpa rahoitus.
Kiinalaiset valmistavat paneeleja huomattavasti halvemmalla kuin eurooppalaiset. Vuosien 2009-12 välillä Kiinasta tuotujen paneelien hinnat laskivat 75% ja komponenttien hinnat 40%.
Yhdysvallat määräsi vastaavan rangaistustullin jo vuonna 2012 oman tuotantonsa suojaamiseksi.
Kiinan näkemyksen mukaan EU:n ongelma ei ole epäreilu kilpailu, vaan teollisen kilpailukyvyn puute. Kilpailuetunsa ansiosta kiinalaiset pitävät hallussaan nyt noin 4/5 Euroopan aurinkopaneelimarkkinoista.
Kriittinen näkemys voisi pitää Euroopan heikentyvän kilpailuaseman osasyynä myös sitä, että EU on sitonut itse itsensä pakkopaitaan, joka ei Kiinaa sido.
Kiintoisa sivujuonne on sekin, että monet eurooppalaiset aurinkovoimaan liittyvän teknologian valmistajat varoittavat EU-komissiota nimenomaan siitä, että suojatullit tulevat haittaamaan eurooppalaisia aurinkoteknologian tuottajia paljon enemmän kuin suojaavat toisten eurooppalaisten valmistajien kiinalaisten epäreiluksi syyttämältä kilpailulta.
Entä se käytännön ongelma, että aina – esimerkiksi öisin – ei paista aurinko? Pohdin sitä itsekin, kunnes vihreä poliitikko Touko Apajalahti valotti, että “kysymys on siitä, kuinka nopeasti aurinkoenergian hinta laskee niin paljon, että se kompensoi akkutekniikan kustannukset.”
Akkuteknologia tulee kehittymään vielä valtavasti, koska oikeastaan vasta nyt alkaa se historianvaihe, jossa akkuinnovaatioille on todellista kysyntää. Samoin energian kuljettamiseen liittyvät kysymykset ovat vasta nyt tulossa kokonaisten mantereiden laajuisiksi.
Nähtäväksi jää, mikä laajempi vaikutus suojamuureiksi tarkoitetuilla tulleilla sekä paneeli-, komponentti-, akku- ja voimansiirtoteknologian kehityksellä on. Joka tapauksessa on selvää, että 2010-luku jää historiaan vuosikymmenenä, jolloin aurinkovoima todella löi itsensä läpi koko maailmassa oikeasti varteenotettavana energiateknologiana, jota ei voida enää sivuuttaa olankohautuksella.
Toisaalta aurinkovoima on toki vain yksi osa 2000-luvun energiapaletin uudelleenmäärittelyn sisällöstä – vaikka se tuleekin olemaan huomattavasti merkittävämpi kuin moni uskoikaan. Hopeiset luodit kannattaa unohtaa. Energiakoria ei voida jättää minkään yksittäisen tuotantomuodon varaan.
Samalla esimerkiksi ns. supergridin, eli sellaisen voimaverkon, joka kestää aurinkoenergian ja tuulivoiman tuotannon ajoittaisten suurten heilahtelujen aiheuttaman paineen nykyistä voimansiirtoverkkoa paremmin, kehittäminen voisi olla yksi parhaista elvytyksen muodoista, mitä Euroopassa kannattaisi miettiä taloustaantuman keskellä juuri nyt.
Mitä suuremmaksi aurinkovoiman merkitys nousee, sitä enemmän ihmisiä ala myös työllistää. Juuri tämä puoli asiasta saa myös sekä konservatiivisimmat uusiutuvan energian vastustajat että teollisen protektionismin puolestapuhujat heräämään puolustamaan aiemmin mitättömänä viherpiipertämisenä pitämäänsä – yhtäkkiä merkittäväksi muuttunutta – teollisuudenhaaraa.
Herättää ymmärrettävää suuttumusta, että työpaikat, vaikka ne eivät aiemmin vihreän leimansa vuoksi kelvanneetkaan, karkaavat muualle.
Olennaista muutoksessa on sekin, että toisin kuin perinteiset erittäin keskitetyt – fossiilisiin polttoaineisiin ja varsinkin ydinvoimaan nojaavat energiantuotantomuodot – aurinkovoima perustuu hajautettuun tuotantoon.
Saksassa on jo 1,3 miljoonaa auringosta energiansa saavaa yksittäistä pienvoimalaa – ja uusia tulee koko ajan. Jopa liian nopeasti, sanovat voimansiirron kapasiteetista huolissaan olevat. Tämän vuoksi syöttötariffia pienennettiin Saksassa vastikään.
Aalto-yliopiston tuotantotalouden tutkinto-ohjelman vastuuprofessori Eero Eloranta analysoi alan kiinnostavaa kehitystä näin:
“Onhan tässä aika pitkä pätkä tuotteen elinkaarta. Viimeisen vaiheen aikana tuote kommoditisoitui ja valmistus siirtyi Kiinaan, missä alan yritykset kilpailevat toisiaan hengiltä. Päälle taitaa tulla vielä EU:n rankaisutullit, kuten muillekin kypsän elinkaaren tuotteille. Pardoksaalista tässä kehityksessä on se, että business ei oikeastaan ole päässyt vielä edes kunnolla alkuun, kun jo yksi avainteknologia on muuttunut halpikseksi. Siirryttiin massatuotantoon paljon ennen kuin syntyi massamarkkinoita. Eli eiköhän aleta kukin soveltamaan tätä hienoa teknologiaa, niin saadaan kustannustaso laskemaan entisestään.”
Yksittäisen ihmisen kannalta muutos merkitsee vapautumista suurten energiayhtiöiden talutusnuorasta. Jopa liikaa, sanovat puolestaan siitä huolissaan olevat. Heiltä voi kysyä, mitä oikeastaan pelkäätte?
Toinen mielenkiintoinen kysymys, jonka kehitys nostaa, on: mitä tapahtuu sitten, kun aurinkoenergiasta tulee halvempaa kuin fossiilisesta energiasta?
Entä, kun siitä tulee 5-10 kertaa halvempaa?
Lähteet:
Armchair Economics
• 1
Cleantechnica
• 2
• 3
Economist
• 4
Financial Times
• 5
• 6
Wall Street Journal
• 7
Sitaatti:
Eero Eloranta
• 8
