“Auto vie ja hissi tuo, työ tapahtuu päätteen ääressä eikä kotisohvalta nousta kuin jääkaapille”, kirjoittaa Talouselämä 3/2008. Lehti tarttuu vakavaan ongelmaan: suomalaisten työntekijöiden fyysinen kunto huonontuu vuosi vuodelta. Liikunnan puutteesta aiheutuvan väsymyksen, lihomisen, sairauksien ja työpoissaolojen lisääntymisellä alkaa olla hälyttäviä kansantaloudellisia haittavaikutuksia.

Valtiovarainministeriön kansantalousosaston johtajan Jukka Pekkarisen mukaan vähäinen liikunta aiheuttaa työnantajille ja terveydenhuollollemme jo useiden miljardien eurojen vuosikustannuksia. “Liikkumattomuus käy kansantaloudelle yhtä kalliiksi kuin tupakointi”, lehti jatkaa. Ellei ongelmaan puututa, se johtaa ennen pitkää vääjäämättä myös Suomen kilpailukyvyn heikentymiseen.

Matti Heikkilä, Suomen urheiluopiston testauspäällikkö, on erityisen huolissaan suomalaisten työntekijöiden jaksamisesta ja osaamispääoman näivettymisestä:

“Yritysten henkilöstöstrategiassa pitää ottaa tosissaan ihmisten jaksaminen. Jos ei inhimillisistä syistä niin edes siksi, että se vaikuttaa suoraan kilpailukykyyn.”

Kyse on valtavasta, rakenteellisesta ongelmasta. Urheiluopistojen arvion mukaan jopa 2,1 miljoonaa suomalaista laiminlyö terveyttään eikä liiku tarpeeksi. Tuottavuus kärsii, sillä Heikkilän mukaan osa toimistotyöntekijöistä ei jaksa töissä enää kuin kuusi tuntia päivässä.

Pulma ei mielestäni kuitenkaan ratkea syyllistämällä yksilöitä, vaan työntekijöitä täytyy alkaa kannustaa liikkumaan enemmän. Opetusministeriön liikunta-asianeuvos Timo Haukilahden mukaan tutkimukset osoittavat pientenkin taloudellisten kannustimien auttavan liikunnan lisäämisessä. Hänen ehdottamansa valtion tukemat liikuntasetelit ovat hyvä alku, mutta samalla myös työnantajat on haastettava mukaan huolehtimaan työntekijöidensä liikkumisesta ja hyvinvoinnista.

Parasta liikuntaa on tuiki tavallinen hyötyliikunta: polkupyöräily ja reipas kävely – ei tehourheilu. Naapurimaassamme Norjassa työmatkakävelijöitä ja -pyöräilijöitä palkitaan ylimääräisillä lomapäivillä. Suomessakin työmatkaliikunnasta voitaisiin palkita lisävapailla tai siihen käytetyn ajan vähentämistä työajasta käyttää kannustimena. Lisäksi työpaikoille on saatava asianmukaiset suihkut sekä säilytystilaa vaatteille, varusteille ja polkupyörille.

Muutos on johdosta kiinni. Johdon on ymmärrettävä henkilöstön liikunnan tärkeys. Viisas työnantaja oivaltaakin investoivansa tulevaisuuteen tukemalla työntekijöidensä liikkumista. Sijoitus maksaa itsensä varmasti takaisin. Investoinnin tekemättä jättäminen tulee sen sijaan kaikille kalliiksi.