Tennispalatsissa avautui tänään tietokoneanimaatioistaan tunnetun Pixar-yhtiön 20-vuotista taipaletta esittelevä näyttely. Pääsin tutustumaan siihen jo eilen ja audiovisuaalisen kulttuurin ja tietotekniikan ystävänä pidin näkemästäni.

Huomioni kiinnittyi erityisesti siihen, kuinka korkeatasoisia tietokoneanimaatiota Pixar tuotti pääanimaattorinsa John Lasseterin johdolla jo vuonna 1986. Yhtiön ensimmäinen menestys oli lyhytfilmi pöytälampusta nimeltä Luxo Jr.

Lasseterin varhaistuotanto vuosilta 1984-86 hämmästytti niin ikään taidokkuudellaan. Kotikoneiden graafinen tarkkuus ylsi vasta 1990-luvun puolivälissä samalle tasolle. Kesti aina 90-luvun lopulle asti, kunnes kotikoneiden muisti riitti vastaavien animaatioiden toteuttamiseen peleissä.

Aloin itse käyttää tietokonetta vuonna 1986; silloin koneilla lähinnä pelattiin. Sen jälkeen tietokoneanimointi on kehittynyt valtavasti, erityisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Nyt tietokoneet alkavat saavuttaa tasoa, jolla luontevan näköisten ihmishahmojen mallintaminen on pian mahdollista.

Näyttely toi mieleeni, kuinka paljon kuvateknologia on toistaiseksi ääniteknologiaa edellä. Ihmisäänen luontevan syntetisoinnin kehitys on laahannut kauan paikoillaan, mutta saanee lähivuosina uutta potkua.

Rentouttavinta näyttelyssä oli katsella kymmenminuuttista animaatiokollaasia fatboy-säkkituolilla loikoillen. Kiehtovinta oli tutustua Toy Story -elokuvan hahmoista tehdyn kolmiulotteisen zoetroopin toimintaan.