Kohti kestävää energiataloutta
2000-luvun keskeisin poliittinen kysymys on, miten talouskasvun jatkuvuutta ylläpidetään luonnon kestokykyä romahduttamatta. Eli, miten energiaa tuotetaan 2000-luvulla?
Kestävä energiatalous edellyttää energiatehokkuutta, energiansäästöä sekä uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä.
Perinteisistä energiamuodoista tekee näennäisen halpoja niiden ulkoisten kustannusten (terveyshaitat, ympäristöongelmat, jätteet jne.) jättäminen yhteiskunnan kannettavaksi.
Turve on fossiilinen polttoaine, eivätkä aluepoliittiset pyrinnät tee siitä uusiutuvaa tai vähäpäästöistä energianlähdettä – sen poltto aiheuttaa 12 prosenttia enemmän hiilidioksidia kuin kivihiili.
Vuotoksen altaan rakentamisesta haikailevien on aika opetella uusi sana: hiilidioksidiekvivalentti. Veden alle jäävä biomassa tuottaa mädäntyessään metaania, joka on moninkertaisesti hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Tonni metaania vastaa 21 tonnia hiilidioksidia.
Ydinvoima ei ole ideologinen, vaan mitä suurimmassa määrin käytännöllinen ongelma. Uusia voimaloita voidaan rakentaa jonkin aikaa, mutta ennemmin tai myöhemmin edessämme on joka tapauksessa tilanne, jossa energiankulutuksen kasvu on pysäytettävä.
Mitä kauemmin energiankulutuksen kasvuun pyritään vastaamaan lisäämällä energiantuotantoa, sitä vaikeampi kulutuksen kasvua on taittaa – itse ongelman pysyessä muuttumattomana: maapallon kantokyky ei riitä energiankulutuksen loputtomaan kasvattamiseen.
Kestävien energiaratkaisujen potentiaali on Suomessa valtava. Riittää, kun sen hyödyntämiselle annetaan mahdollisuus.
Jouni kirjoitti 27.2.2008 kello 01:24
En olisi vielä kovin huolissani siitä, että energiantuotannon rajat tulisivat vastaan. Vaikka ihmiskunta pystyisi hyödyntämään vain yhden prosentin tämän planeetan uusiutuvista energialähteistä eikä käyttäisi muita energialähteitä lainkaan, olisi meillä varaa kasvattaa energiankulutusta samaa tahtia kuin viimeiset 100 vuotta vielä noin 150 vuoden ajan.
Toki tekniikan rajat tulevat jossain välissä vastaan, mutta en pitäisi kovin todennäköisenä, että siitä kannattaisi vielä tällä vuosisadalla huolestua. Olennaisempaa onkin keskittyä lähivuosikymmenten ongelmiin eikä jäädä miettimään, miten energiankulutuksen kasvu pysäytetään joskus vuosikymmeniä tai -satoja sen jälkeen, kun kasvihuoneilmiö on saatu kuriin.
Ydinvoimalla ja uusiutuvilla energialähteillä on yksi yhteinen ongelma - molemmat ovat lähitulevaisuudessa lähinnä pientä näpertelyä. Jos ydinvoimaa ryhdyttäisiin rakentamaan samaa tahtia kuin 70-80-lukujen vaihteessa - moninkertaisesti nykyistä enemmän - saataisiin maailman ydinvoimakapasiteetti kaksinkertaistettua vuoteen 2020 mennessä. Tuulivoiman osalta päästään vastaavaan lisäykseen, jos sen kapasiteetti jatkaa nykyistä reilun 20 prosentin vuotuista kasvua.
Jos siis maailman energiankulutus pysähtyisi nykyiselle tasolleen, saataisiin noilla keinoilla korvattua vajaa 15% fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Jos taas energiankulutus kasvaisi ennusteiden mukaisesti vajaa kaksi prosenttia vuodessa, eivät ydin- ja tuulivoiman lisäys riittäisi kattamaan kuin noin 40% lisäenergian tarpeesta.
Käytännössä vuosi 2020 on ihan kohta, eikä maailma ehdi siihen mennessä muuttua kovin paljon. Jo yksin Kiinan ja Intian kaltaisten nopeasti kehittyvien maiden takia ennustettu energiankulutuksen vajaan kahden prosentin kasvu on varmasti lähempänä totuutta kuin kasvun pysähtyminen. On siis jokseenkin hyödytöntä asettaa ydinvoimaa ja uusiutuvia energiamuotoja vastakkain, sillä fossiilisten polttoaineiden käyttö lisääntyy lähitulevaisuudessa kuitenkin paljon enemmän kuin päästöttömien energiamuotojen.
Seuraavien parinkymmenen vuoden aikana rakennettava ydinvoima ei juurikaan lisää energian kulutusta tai vähennä uusiutuvien energialähteiden kysyntää. Sen sijaan se on väliaikaisratkaisu, joka vaikuttaa etupäässä siihen, kuinka paljon samaan aikaan rakennetaan hiilivoimaa, joka on käytössä vielä tämän vuosisadan puolivälin jälkeenkin. Jos tämän hintana on ydinjäteongelman kaksin- tai kolminkertaistuminen, on se pieni hinta. Kysymys on kuitenkin vain pienehköstä määrällisestä lisäyksestä ongelmaan, joka joudutaan joka tapauksessa ratkaisemaan. Tuon jälkeen uusiutuvien energiamuotojen lisärakennuskapasiteetin pitäisi viimein olla sen verran suuri, että lisäydinvoima muuttuu tarpeettomaksi.
martti kirjoitti 27.2.2008 kello 17:07
Arvostan analyyttistä näkemystäsi. Olet varmasti oikeassa, etteivät fyysiset rajat ole vielä lähellä ja että ilmastonmuutos sinänsä ja sitä aiheuttavat fossiiliset polttoaineet välillisesti ovat maailman ympäristöongelmista kiireellisimmästä päästä.
Mutta miten perustelet, että “seuraavien parinkymmenen vuoden aikana rakennettava ydinvoima ei juurikaan lisää energian kulutusta tai vähennä uusiutuvien energialähteiden kysyntää”?
Entä energiankulutuksen kasvu - etkö ole lainkaan sitä mieltä, että sitä pitäisi hillitä holtittoman kasvattamisen sijaan?
Kuinka monta ydinvoimalaa olisit valmis hyväksymään Suomeen? Eurooppaan? Maailmaan? Niin monta kuin tasaisesti kasvava energiankulutuksen kasvu ikinä “vaatii”?
Mihin muuten perustuu laskelma siitä, että meillä olisi “varaa kasvattaa energiankulutusta samaa tahtia kuin viimeiset 100 vuotta vielä noin 150 vuoden ajan”?
Jouni kirjoitti 27.2.2008 kello 19:52
Lähdin liikkeelle siitä, että ydinvoimaa ja fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaa energiantuotantoa on helppo lisätä, koska tarvittava infrastruktuuri on jo olemassa. Uusiutuvilla energialähteillä tämän infrastruktuurin rakentamiseen menee vielä 10-15 vuotta siellä, missä merkittävää lisäyspotentiaalia on olemassa. Energiankulutuksen kasvun maailmanlaajuinen pysäyttäminen vie vieläkin pidempään, sillä en usko, että mikään suursotaa vähäisempi voima pystyisi kääntämään esimerkiksi Kiinan tai Intian suuntaa kovin nopeasti.
Väitteeni ydinvoiman lisärakentamisen vaikutuksista perustuukin juuri tuohon. Uusiutuvan energian käytön lisäämistä ei rajoita kysyntä vaan infrastruktuuri voimaloiden yms. rakentamiseen. Koska valtaosa lisätarpeesta (ja käytöstä poistuvista voimaloista) katetaan kuitenkin fossiilisten polttoaineiden käyttöä lisäämällä, ei tunnu kovin uskottavalta, että ydinvoiman lisärakentaminen tuntuisi ensin juuri siinä pienessä murto-osassa, jossa kysyntä muutenkin ylittää selvästi tarjonnan.
Ydinvoiman lisärakentamisen osalta kantani on lähinnä se, että jos ydinvoima joudutaan väliaikaisratkaisuna kaksin- tai kolminkertaistamaan, on sellainen ratkaisu hyväksyttävissä.
Laskelmani energiankulutuksen kasvusta perustui lähinnä siihen, että viimeisten sadan vuoden aikana ihmiskunnan energiankulutus on noin 20-kertaistunut. Kokonaiskulutus on taas noin yksi kahdeksastuhannesosa maapallolle tulevasta auringon säteilyenergiasta. Jos tästä määrästä yksi prosentti olisi hyödynnettävissä, voitaisiin viime vuosisadan kaltaista energiankulutuksen kasvua jatkaa vielä melkein 150 vuotta.