Musiikkiteollisuus tienhaarassa
Kuten tiedettyä, musiikkiteollisuudella on vakava paikka. Pelkästään Suomessa musiikin vähittäismyynnin arvo kutistui vuosien 2003–2005 välillä 20 miljoonaa euroa. Myynti on laskenut kansainvälisesti koko 2000-luvun ajan. Tilannetta ei ole ainakaan parantanut musiikkiteollisuuden pitkä arpominen jaellako musiikkia internetissä vaiko ei sittenkään. Näin verkon mahdollisuuksien hyödyntäminen jäi yksinomaan piraattien käsiin, kunnes Apple perusti iTunesin vuonna 2003.
Siihen asti kuvio oli täysin absurdi: samalla, kun uudesta teknologiasta innostuneet nuoret kuluttajat siirsivät vauhdilla muun sosiaalisen elämänsä lisäksi musiikinkuunteluaan nettiin, eivät riittävän isot kaupalliset toimijat pitäneet sähköistä musiikinjakelua vakavasti otettavana liiketoimintana.
Sillä aikaa kun levy-yhtiöt jahkailivat, tarkkanenäinen Apple haistoi rahantekomahdollisuuden ja yllätti vanhoihin bisnesmalleihinsa takertuneet levy-yhtiöt housut kintuissa näiden kotikentältä. Kieltäytymällä itsepintaisesti myymästä musiikkia sähköisesti levy-yhtiöt kaivoivat itselleen syvän kuopan: aina Napsterin perustamisesta vuodesta 1999 lähtien iTunesin tuloon keväällä 2003 asti luvaton musiikinjakelu oli käytännössä ainoa keino hankkia internetistä musiikkia. Kaupallisen tarjonnan loistaessa poissaolollaan valtava kysyntä kanavoitui ilmaisiin vertaisverkkoihin.
Tällä hetkellä iTunes hallitsee musiikin verkkomarkkinoita suvereenisti 70 prosentin markkinaosuudellaan. Nokian ilmoitus alkaa jaella asiakkailleen musiikkia maksutta voi kuitenkin muuttaa tilanteen jo muutamassa vuodessa, joten Applen on seurattava perässä. Levy-yhtiöt ihmettelevät yhä, kuinka tässä näin kävi.
Musiikkialan liiketoimintamallit ovat suuren myllerryksen edessä – ja hyvä niin. Useita satoja euroja vuodessa musiikkiin käyttävänä kuluttajana toivotan uudenlaisen liiketoiminnan mitä pikimmiten tervetulleeksi. Maksaisin mielelläni vaikkapa kännykkälaskuni verran – noin 20 euroa kuukaudessa – siitä, että saisin käyttööni kaiken haluamani musiikin, valitsemassani muodossa, missä tahansa paikassa ja tilanteessa.
Lopetin musiikin verkkolataamisen, kun uusi tekijänoikeuslaki astui voimaan. Sähköisten musiikkikappaleiden yksikköhinta on yksinkertaisesti liian korkea verrattuna fyysisiin levyihin. Monet paljon musiikkia kuuntelevat jatkavatkin ilmaislatailua lainvastaisesti.
Levy-yhtiöt tekisivät itselleen suuren palveluksen, jos ne myöntäisivät, että aktiivisina musiikinkuluttajina musiikkia ilmaiseksi vertaisverkoista lataavat ihmiset ovat heidän potentiaalisimpia tulevia asiakkaitaan. Jos tämä ryhmä saataisiin maksamaan lataamastaan musiikista, musiikkiteollisuus kääntäisi laskevat tuloskäyränsä nopeasti uuteen nousuun. Siksi verkkomusiikin hinnoittelu muuttuu lähivuosina väistämättä.
keskenerainen kirjoitti 21.3.2008 kello 11:42
Nyt on kyllä pakko olla vähän eri mieltä.
Ensin tosta myyntikäppyrästä. On totta, että myynti on laskenut, mutta myynnin huippu myös sijoittuu ennennäkemättömän nousukauden loppuun, eli 2000-luvun taitteeseen (vrt. 1990). Levyjen ja muiden “viihde-palveluiden” kulutus seuraa erittäin tiukasti koko talouden trendejä. Jos tilastosi on inflaatiokorjattu, niin tämänhetkinen “kauhistuttava” tilanne on suurinpiirtein sama kuin vuoden 1996 myynti. Taivas siis ei ole tippunut perinteisenkään bisnesmallin päälle, vaikka yhtiöiden valituksen määrästä voisi muuta kuvitella.
Lisäksi kannattaa tilastoista aina muistaa, että ne eivät ole täydellisiä. Vaikka Ifpin jäsenten myynti on varmasti valtaosa suomalaisesta äänitekaupasta, sen ulkopuolellekin jää paljon erityisesti marginaalisempia markkinoita, jotka ovat osin kasvaneet viime vuosina.
Pienkustantamoja on noussut kuin sieniä sateella. Merkittäviä tekijöitäkin listalta puuttuu; mm. Poptori ja Texicalli, jonka listoilta löytyvät mm. Quintessence, Tuomo, Teppo Mäkynen ja lähes kaikki muukin tuore suomalainen jazz ja kansanmusiikki.
Nettiin heräämisen hitauden ääliömäisyydestä olen samaa mieltä - jos yhtiöt olisivat “laillistaneet” Napsterin vuonna 1999 olisivat markkinat varmasti tyystin erinäköiset kuin nyt. Isot veneet kääntyvät hitaasti. Tällä hetkellä DRM:stä ei puhu enää kukaan.
Nokian “kuukausi-maksu”-pohjaisen järjestelmän kehittymistä on mielenkiintoista seurata. On erittäin todennäköistä, että se on myös todella rajoitettu - tiedostoja ei takuulla voi siirtää luureista cd-polttimeen ja kuukausisopimuksesi päättyessä jo puhelimessasi olevat tiedostot “vanhenevat”. Rajoituksettoman tuollainen järjestelmä ei nimittäin sisällä minkäännäköistä ansaintalogiikkaa, joka on kuitenkin kaiken kaupallisen musiikin tekemisen takana.
20 Euroa myös tuntuu todella pieneltä summalta:
1) Vaikka, kuten Digitodayn juttu totesi, suomalaiset käyttävät keskimäärin 20€ vuodessa levyihin, on rekisteröity kulutus* erittäin keskittynyttä tiettyihin ryhmiin ja “superkuluttajiin” vielä noidenkin ryhmien sisällä. Tunnen useita tyyppejä, jotka käyttävät tuhansia euroja vuodessa levyihin. Meille “suurkuluttajille” tuollainen järjestelmä merkitsisi suurta säästöä - toisinsanoen leikaten levy-yhtiöiden tuottoja merkittävästi.
2) iTunes tilittää levy-yhtiölle alle 30% latauksen hinnasta. (Onhan se täysin ymmärrettävää, että mp3-encoodaus ja serverin ylläpito maksaa 70%. (ironiaa)) Artistin osuus per lataus jää siis n. 10% nurkille. Eio näkyny niitä iTunes-rojalteja ei, vaikka oltiin iTunesin “Suomen listan kärkisijoilla” tossa joku vuosi sitten…
Nokian 20€ saattaa mennä paremmalla suhteella musiikki-yhtiöille - Nokian täytyy yrittää murtaa iTunesin asema - mutta epäilen sitäkin.
3) Nokian tai minkätahansa monopoli-tahon luoma “kaiken musiikin markkinapaikka” on vääjäämättä rajallinen. Löytäisivätkö aktiiviset musiikin kuluttajat todella kaiken haluamansa Nokian kaupan kautta? Epäilen. Tuollaisessa puljussa on vääjäämättä mukana vain suurimpien yhtiöiden tuotoksia. Ihan kiva jos diggailee 50 Centtiä ja Maroon 5:sta. Minä en.
4) Jos oletettaisiin “kaiken musiikin olevan tarjolla”, niin miten tulot tilitettäisiin musiikin tekijöille? Arvioitujen kuuntelukertojen mukaan? Latausten mukaan? Haluammeko järjestelmän, jossa taholle X syntyy täydellinen tilasto kaikkien kuluttajien kuuntelutottumuksista? Pienemmästikin ovat kuluttajansuoja-aktiivit älähtäneet.
No jokatapauksessa, hyvä kirjoitus, ok pointteja. Näin musiikin (ja levyjen) tekijänä minua tulevaisuus, jossa ansaintalogiikkaa ruuvataan kohti suuryhtiöitä pelottaa rutosti. Ei mitään levyjä ammattimaisesti kuitenkaan ihan pelkän harrastuneisuuden vuoksi tehdä. Taiteilijoiden (ja levy-yhtiöiden) bisneksen elinkelpoisuus täytyy taata tavalla tai toisella.
Vaikka tekniset välineet ovat vaihtuneet, muutos ei ole syönyt musiikkibisneksen moraalista pohjaa. Me teemme tuotteita, kuluttajat maksavat. Jos tuon peruslogiikan haluaa kyseenalaistaa, niin silloin pitää kyseenalaistaa koko länsimainen kapitalismi…
Alan sisällä fokusta ollaan siirtämässä pelkistä levyistä artistien kokonaisedustamiseen ja live-esiintymisiin. Erityisesti marginaalisempien artistien kohdalla tämä näkyy selvästi. Äänitin tuossa jokunen vuosi sitten kansanmusiikkibändin levyn, jota myytiin loppujen lopuksi muutaman vuoden jänteellä useampia tuhansia lähinnä keikkojen yhteydessä. 3000-4000 levyä on kunnioitettava myyntimäärä Suomessa jopa “popartistille”, saati sitten perinteistä alavutelaista pelimannimusiikkia esittäneelle poppoolle.
*Suomalaisissa levymyyntitilastoissa on yhä erittäin mielenkiintoisia aukkoja. Mm. huoltoasemien myyntiä ei käsittääkseni vieläkään rekisteröidä. Tähän lienee osasyynä se, että levy-yhtiöt eivät halua viralliselle listalle yhtään lisää “humppa-artisteja” sotkemaan nuorisomusiikin myyntiä… :)
keskenerainen kirjoitti 21.3.2008 kello 14:58
Ainis, unohtu vielä mainita “ilmaisen” eli mainosrahoitteisen radiosoiton tarjonnan huima kasvu, joka on Suomessa 2000-luvulla varmasti osaltaan vaikuttanut musiikin kysyntään.
Heikki Raappana kirjoitti 21.3.2008 kello 21:56
Nokia esitteli (mm.) Comes with music -konseptiaan eräässä tilaisuudessa, johon viime viikolla osallistuin, ja jäin siihen käsitykseen, että kiinteällä hinnalla saisi streamata musiikkia palvelusta mielin määrin, mutta downloadaus olisi edelleen kappalehinnalla.
Nokia testailee palvelua paraikaa Yhdysvalloissa sekä joillakin pilottiryhmillä, ja voi olla että (ansainta)malliin tulee muutoksia, kunhan neuvottelut levy-yhtiöiden, tekijänoikeusjärjestöjen etc. etc. kanssa saadaan päätökseen Euroopassakin.
Yritin tarkastaa tuota stream/downloadausasiaa, eli mitä kuukausimaksulla tai kiinteällä hinnalla todella saa, mutta palvelun konkreettisia lisenssi- tms. käyttöehtoja ei osunut silmiin.
Mielenkiintoista, yhtä kaikki.
Hannu kirjoitti 25.3.2008 kello 11:39
Ohhoh. Sony BMG aikoo myydä musiikkia kuukausimaksulla. 6-8€. Byebye pienkustantamot.
martti kirjoitti 25.3.2008 kello 19:59
Kiitos kommenteista ja pääsiäisen jälkeistä aikaa itse kullekin!
Hannulle: käppyrä on inflaatiokorjaamaton ja sen oli tarkoitus osoittaa lähinnä se, että äänitteiden vähittäismyynnin arvo on vähentynyt 2000-luvulla. Koska kyse on rahasta, olisi tietty ollut järkevää tehdä inflaatiokorjaus tai vaihtoehtoisesti tarkastella muutosta vain muutaman vuoden aikavälillä.
Inflaatiokorjattu käppyrä osoittaa pudotuksen olleen vaikutukseltaan itse asiassa jopa rajumpi kuin 1990-luvun laman, joten ongelma ei ole pieni. Liitän inflatoidun käyrän seuraavaan kirjoitukseeni.
Teesini – jota yrittänen hioa seuraavassa kirjoituksessani – on, että kehittämällä toimivia musiikin on-demand -verkkopalveluita, musiikkiala synnyttäisi musiikille sähköisiä markkinapaikkoja internetiin. Oletukseni on, että lailliset markkinat syrjäyttäisivät hiljalleen nykyisiä piraattipalveluita, koska ihmiset ovat taipuvaisia haluamaan käyttöönsä mahdollisimman 1) helppokäyttöisiä, 2) halpoja ja 3) laillisia palveluita.
Musiikkibisneksen keskittymisestä olen samaa mieltä kanssasi – se on valikoiman kannalta ikävää, mutta ilmiö on osa talouden rakennemuutosta eikä välttämättä ole suinkaan ikuinen.
Yritän vastata muihin hyviin pointteihisi vielä erikseen!
martti kirjoitti 25.3.2008 kello 20:36
Heikille: kerro ihmeessä, kun kuulet lisää aiheesta! Kiinteä kuukausihinta sopisi varmaan kumpaankin vaihtoehtoon, mutta jotenkin minun olisi helpompi kuvitella konservatiivisen levyteollisuuden tarjoavan sen vastikkeeksi striimausta.
Hannun viittaamassa uutisessa SonyBMG ilmeisesti kaavailee kuitenkin kuukausihinnoittelun soveltamista juuri downloadaamiselle.
Mitä tulee pienkustantamoihin, uskon niidenkin löytävän paikkansa, kunhan uudenlainen liiketoiminta vakiintuu. Esimerkiksi eMusic myy juuri indieyhtiöiden musiikkia.
Mutta mitäköhän tämä sitten tarkoittaa: “Johtaja väläyttää myös, että käyttäjät voisivat pitää hallussaan osan lataamastaan musiikista myös tilauksen päättymisen jälkeen.”
Minkä ihmeen osan lataamastaan musiikista?
Financial Times kirjoitti tänään pääkirjoituksessaan monistamis- ja levittämiskustannusten alenemisen tekevän omistamisesta vanhentuneen mallin digitaalisen ajan media-alan liiketoiminnalle.
Juuri näin näen asian itsekin. Ilmaisuudesta on tullut internetin sosiaalinen normi. Ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, ettei tämä normi – kuten kaikki muutkin normit – olisi muuttuvainen. Verkkomusiikki on mahdollista muuttaa toimivaksi liiketoiminnaksi, mutta tämä edellyttää 2000-luvun liiketoimintamallien omaksumista ja kehittämistä.
Kuukausimaksujen lisäksi uskon mikrohinnoittelun toimivuuteen. Konsepti, jota eBay käyttää palvelumaksujensa perimiseen, toimii hyvin. Malli ei tietenkään sovellu musiikkialalle sellaisenaan, vaatii sorvaamista.
Joka tapauksessa musiikkiteollisuus joutuu taipumaan uusiin hinnoittelumalleihin, halusi se tai ei. Mikä loppujen lopuksi on vaihtoehto? Ilmainen musiikki se ei ainakaan ole.