Narrowcasting haastaa tuotantoyhtiöt
Tuotantoa ei synny ilman tuloja. Ammattimaisten tuotantoyhtiöiden on mahdotonta tuottaa ilmaista mediasisältöä. Mikä siis avuksi? Haastaa oikeuteen kaikki niiden mediasisältöä internetissä jakelevat tahot?
Lainsäätäjien lisäksi teknisen kehityksen kelkasta ovat aikaa sitten pudonneet tuotantoyhtiöt. Mikään ei voisi alleviivata tätä selvemmin kuin viihdeyhtiö Viacomin ilmoitus haastaa Youtube oikeuteen ja vaatia miljardikorvauksia tekijänoikeusrikkomuksista.
Tämä saattoi olla järkevä tapa toimia television aikakaudella, 1900-luvulla. Pyörän kääntäminen taaksepäin voi kuitenkin osoittautua vaikeammaksi kuin Viacom näyttää uskovan.
2000-luvulla olisi viisaampaa luoda internetiin toimivia kaupallisia jakelukanavia – ja toimia yhteistyössä mediasisältöä luvattomastikin jakavien tahojen kanssa. Tämä takaisi jatkuvan tulovirran myös tuottajille.
Internet on muuttanut levitystekniikan toimintalogiikkaa pysyvästi. Tämä ei tarkoita, että radion ja television broadcasting-lähetysten aika olisi ohi, vaan yksinkertaisesti sitä, että niiden rinnalle on syntynyt uusi tapa levittää sisältöä – narrowcasting.
Termillä broadcasting tarkoitetaan sisällön levittämistä keskitetysti. Näin toimivat televisio ja radio: yhdeltä kanavalta on mahdollista seurata yhtä ohjelmaa kerrallaan. Lähettäjä valitsee ohjelmiston ja vastaanottaja valikoi rajallisen ohjelmiston joukosta, mitä ohjelmaa seuraa. Tällainen jakelutapa toimii, kun kanavien määrä on rajattu, kuten televisiossa ja radiossa.
Narrowcasting toimii päinvastoin: internetissä vastaanottajalla on valittavanaan periaatteessa kaikki koskaan tuotettu kulttuurisisältö. Kuluttaja etsii mediasisältöä aktiivisesti ja päättää itse, mitä sisältöä haluaa ottaa vastaan. Vastaanottaja valitsee käytännössä rajattoman tarjonnan joukosta, mitä ohjelmaa kulloinkin seuraa.
Tuottajien on tultava toimeen levitystekniikan muutoksen kanssa. Tuotantoyhtiöiden soisi omaksi parhaakseen ymmärtävän mahdollisimman pian, miten valtava taloudellinen potentiaali uuden tekniikan taakse kätkeytyy. Nyt rahat valuvat harvoihin käsiin, kuten Youtuben omistavan Googlen taskuihin – mutta näin ei tarvitse olla enää kymmenen vuoden kuluttua.
Mediasisältöä jakelevat internetissä luvattomasti muut kuin tuottajat tasan niin kauan, kunnes he alkavat itsekin jaella tuotantoaan siellä – ja ohjata samalla rahavirtoja itselleen.
Tuottajille kuuluu osansa tuloista myös internetissä. Mitä jos tuotantoyhtiöt vaihtaisivat taktiikkaansa? Pois siilipuolustuksesta ja äkkiä aktiiviseen hyökkäykseen! Lakatkaa etsimästä internetissä viihteen ympärillä liikkuvia rahoja lakituvasta – palkatkaa sen sijaan nopeasti koodaustaitoista väkeä töihin ja haastakaa teknoyritykset niiden kotikentällä!
keskenerainen kirjoitti 6.6.2008 kello 09:49
Pari artikkelia, joiden voisin kuvitella kiinnostavan.
martti kirjoitti 9.6.2008 kello 11:21
Kiitos paljon linkeistä! Tuohon suuntaan tässä ollaan selvästi matkalla. Ja hyvä niin, käyttäjähän tästä kaikesta hyötyy – innovatiivisten uusien liiketoimintamallien kehittäjien lisäksi.
Krugman tiivistää koko pointin hyvin:
“Bit by bit, everything that can be digitized will be digitized, making intellectual property ever easier to copy and ever harder to sell for more than a nominal price. And we’ll have to find business and economic models that take this reality into account.”
Samalla uskon myös, että juuri artistit tulevat hyötymään käynnissä olevasta muutoksesta, vaikka olennainen kysymys onkin tuleva työnjako luovan työn tekemisen ja markkinoinnin välillä. Cliff Burnstein tavoittaa kommentissaan keskeisen seikan:
“[H]e wonders whether most musicians can put the time and energy into negotiating the changing landscape — or if they even should. It’s hard enough to write a decent song.”
Puhumattakaan tietty kaikista muistakin luovan työn muodoista kuin musiikista.