Vapaa mainonta ja vaalit
Kirsikka Siik Tampereen Vihreistä ehdotti tänään Helsingin Sanomissa vaalimainonnan kieltämistä.
Olen asiasta voimakkaasti eri mieltä. Vihreänä kunnallisvaaliehdokkaana en koe, että vaalimainonnan ongelma olisi sen vapaus. Mainonta on ainoa keino, jolla poliittisen koneiston ulkopuolelta tuleva ehdokas voi erottautua poliittisen asemansa vakiinnuttaneista ehdokkaista ja muista julkisuuden henkilöistä.
Siik ehdottaa siirtymistä yhteismainontaan: vaaleissa jaettaisiin kaikkien ehdokkaiden yhteistä esittelyvihkoa ja ehdokkailla olisi ilmeeltään yhtenäinen nettisivu. “Kaikki muu kuin sovitulla tavalla tapahtuva mainostus ja tiedotus ehdokkaista kiellettäisiin.” Yleisönosastokirjoittelu sallittaisiin.
Kaikella kunnioituksella: tällainen vallan keskittäminen ei palvelisi tarkoitustaan mitenkään.
Ainoita voittajia olisivat politiikan tutut vakionaamat ja julkisuudella paistattelevat mediaehdokkaat. Ylivoimaisia häviäjiä olisivat nuoret ehdokkaat, tavikset, kaikki julkisuuden ulkopuolelta tulevat uudet kasvot ja ne, joilla ei ole tukenaan laajoja sosiaalisia verkostoja.
Mainoskielto on poissuljettu vaihtoehto. Ajatus kumpuaa vaalirahoituslain epäselvyydestä. Kielto ei kuitenkaan ratkaisisi mitään: ongelma vain siirtyisi paikasta toiseen.
Ongelma ei ole vaalirahoituksen olemassaolo, vaan laissa määrätyn ilmoitusvelvollisuuden kiertäminen ja se, että lain rikkominen ei aiheuta mitään seuraamuksia. Lain kiertäminen loppuu, kun lakia tiukennetaan. Kiitos työnsä tässä asiassa hyvin hoitaneen median ja vihreän oikeusministerin, näin tulee vihdoin tapahtumaan.
Kuten Siik tuo esiin, on totta, että vaalirahoituksen epäsuhta asettaa ehdokkaat eriarvoiseen asemaan. Tähän on kuitenkin puututtava muin keinoin.
