Simsalabim – tarjolla loputtomasti halpaa energiaa
Miten tämä on mahdollista? Mieshän puhuu ummet ja lammet aurinkoenergiasta, tuulivoimasta, geovoimasta jne. Miten Goren kaliberin vaikuttaja voi olla viittaamatta sanallakaan ydinvoimaan vaatiessaan USA:n täydellistä irtautumista fossiilisista polttoaineista kymmenessä vuodessa?
Vastaus on päivän selvä: irtautuminen öljyriippuvuudesta ei auta mitään, jos kasvava energianjano tyydytetään toisella näennäisen ilmaisella, yhtä lailla tuhlaamiseen kannustavalla energiamuodolla. Narkomania ei parane ryhtymällä alkoholistiksi.
Öljyn ja hiilen korvaaminen millä tahansa tulee joka tapauksessa olemaan kolossaalinen urakka, mikä näkyy erityisen selvästi oheisesta kuvasta. Ydinvoiman osuus maailman energiantuotannosta erottuu kapeana oranssina viipaleena.
Maailman primaarienergian tuotanto 1982-2007
Lähde: BP Statistical Review of World Energy, June 2008
Merkittävä lisäpanostus ydinvoimaan edes “siirtymäajan ratkaisuna”, jollaisena sitä Suomessa markkinoidaan, tarkoittaisi vaikeaa ja kallista valintaa: mille tasolle ydinvoiman osuutta pitäisi nostaa nykyisestä alle 10 prosentista? 25 prosenttiin? 33 prosenttiin? 50 prosenttiin?
Lisäksi kuten seuraavasta kuvasta näkyy, ydinvoima on jo valmiiksi lähes yksinomaan kehittyneiden maiden ratkaisu. Uralin länsipuolinen Euraasia ja Pohjois-Amerikka erottuvat muusta maailmasta huomattavilla vihreillä siivuillaan. Jos me siirrymme öljystä ja hiilestä ydinvoimaan, keillä kaikilla muilla on oikeus toimia samoin? Kaikilla, joilla on varaa? Kaikilla, jotka haluavat?
Maailman ydinenergian tuotanto 1982-2007
Lähde: BP Statistical Review of World Energy, June 2008
Lisäkysymyksiä herää tarkasteltaessa energiankulutuksen maantieteellistä jakautumista. Mitä tummempi väri, sitä enemmän energiaa henkeä kohti maissa kuluu. Tarkoitukseni ei ole niinkään kerätä sääliä maailman köyhille, kuin kysyä, kuinka sitten toimitaan, kun Kiina, Indonesia, Intia ja Brasilia ovat onnistuneet hilaamaan oman kulutuksensa meidän tasollemme?
Entä mitä tehdään vuonna 2050, kun maailman väkiluku on noussut 8,7-9,3 miljardiin nykyisestä noin 6,5 miljardista? Mistä ihmeestä silloin aiotaan saada halpaa energiaa liikuttamaan maailman 650 miljoonasta 2,9 miljardiin kasvavaksi ennustettua autokantaa?
Maailman energiankulutus henkeä kohti 2007
Lähde: BP Statistical Review of World Energy, June 2008
Suomessa toitotetaan joka päivä aamusta iltaan, kuinka ainoa uskottava keino ratkaista energiakriisi on lisätä ydinvoimaa. Kaikki muu on utopistista haihattelua, akkojen puhetta, hörhöilyä.
Gore elää selvästi aivan eri todellisuudessa kuin me. Mies puhuu vain uusiutuvista energiamuodoista. Onko hän siis haihatteleva utopisti? Akka? Hörhö?
Ei suinkaan. Gore on täysin oikeassa. Hörhöjä ovat ydinvoiman puolestapuhujat. Heidän syöttämänsä kertomuksen mukaan nykymeno voi jatkua ikuisesti. Tervetuloa todellisuuteen: ei voi. Mitä pidempään energiantuhlaus jatkuu, sitä kipeämmin törmäys pudotuksen loppuessa tulee sattumaan.
Akkoja ovat päättäjämme, jotka eivät uskalla tehdä tarvittavia, kipeitä päätöksiä. Energia on liian arvokasta tuhlattavaksi ja muuttuu koko ajan kalliimmaksi. Yhteiskunnat eivät tule kestämään sitä kilpailua, joka energiasta muutaman kymmenen vuoden sisällä syntyy, ellei haaskausta lopeteta ja sopeutumista uusiin olosuhteisiin aloiteta heti.
Haihattelun on päätyttävä. Nyt. On käsittämätöntä, että maailman yksi koulutetuimmista kansoista on saatu uskomaan hölynpöly ydinvoimasta ratkaisuna käsillä olevaan energiakriisiin. Utopia halvasta energiasta pahentaa ongelmaa jatkuvasti ja tuhlaus jatkuu vain entistä holtittomampana.
On päivän selvää, että energiakriisi ei ratkea lisäämällä energian tuotantoa, vaan vähentämällä sen kulutusta. Näin myös Suomessa, vaikka ilmeisesti asumme jonkinlaisessa rinnakkaisulottuvuudessa, jossa ratkaisumme eivät ole millään lailla riippuvaisia muusta maailmasta.
Vuosikymmeniä jatkunut jahkailu ja toimettomuus energiankulutuksen kasvuvauhdin pysäyttämiseksi on tulossa erittäin kalliiksi. Korko juoksee joka päivä jo nyt. Laskun maksavat lastenlapsiemme sukupolvet. Eipä kestä, olkaapa hyvät vain.
Anonymous kirjoitti 25.7.2008 kello 19:45
Yksi syy ydinvoiman puuttumiseen Goren tulevaisuudenkuvasta lienee myös se, että nykyoloissa sikäläisille energiayhtiöille ydinvoimala ei ole millään lailla houkutteleva investointi. Voimalan rakentaminen on niin kallista ja hankalaa, että omilleen pääseminen kestää tolkuttoman kauan. Nykymaailman kvartaalitaloudessa investoijat eivät moiseen suostu. Uusiutuvista ja sähkön ja lämmön yhteistuotannon tehostamisesta saa tuottoa radikaalisti nopeammin. Yhdysvalloissa ei myöskään ole rakennettu ydinvoimalaa Three Mile Islandin tapauksen jälkeen, mistä syystä moderni laitos jouduttaisiin mahdollisesti jopa tilaamaan eurooppalaiselta toimittajalta ja maksamaan se nykyisellä kalliilla euron kurssilla.
Suomi on yksi harvoista ydinvoiman rakentajista muun muassa siitä syystä, että täällä syntyi konsensus useamman energiayhtiön ja valtion kesken jätti-investoinin tekemisestä. Yhdysvalloissa tämmöistä ideaa ei varmaan elättele kukaan. Koko sikäläinen ydinpulina perustuu mahdollisiin valtion massiivisiin tukiaisiin, joilla ydinvoimateollisuus potkaistaisiin uudelleen käyntiin. Ts. presidenttikandidaatit ovat lupailemassa voimayhtiörahoittajilleen suuria määriä veronmaksajien rahoja, kuten tapana on.
martti kirjoitti 26.7.2008 kello 09:24
Totta. Vaikka ydinvoimalan rakentaminen Suomessa ja USA:ssa ovat täysin eri asioita, Olkiluoto-3 on hyvä esimerkki, kuinka raskas prosessi ydinvoimalan rakentaminen on ja kuinka kalliiksi se lopulta tulee.
Eduskunta siunasi Olkiluoto-3:n vuonna 2002 ja rakentamaan päästiin 12.8.2005. Projekti on pitkittynyt matkan varrella jopa kahdella vuodella ja kaupallisen sähköntuotanto alkanee lopulta kesällä 2011. Hinta nousee 3,7 miljardiin euroon.
Pääomalleen tuottoa hakevalle sijoittajalle nämä ovat yksinkertaisesti mahdoton yhtälö. Kuten sanoit, uusiutuvista ja yhteistuotannon tehostamisesta saa rahansa huomattavasti nopeammin takaisin - pienemmällä riskillä ja paremmalla tuotolla.
Jo kolme vuotta sitten laskettiin, että USA tuki vuosien 1995-2003 välillä maissinviljelyä 37 miljardilla dollarilla. Tämä oli aikana ennen bioetanolin kysynnän rakettimaista kasvua.
Tarvitsee vain kääntää katseensa USA:an, niin asiat näyttävät hyvin erilaisilta kuin Suomessa. Tuulivoima ei tosiaankaan taida olla ainoa energianmuoto, jota tuetaan veronmaksajien rahoilla.