Energiakriisiin apua Alaskasta

Veikko tiivisti lakonisesti, kuinka älytön ajatus ratkaista nykyinen öljykriisi edes osittain poraamalla öljyä Alaskasta todella on:

Musta toi ajatus tosta öljyn poraamisesta niiltä mestoilta “vaan vähän” on vähän sellanen neitsyyden menettäminen “vaan vähän”.

Koko öljyn ympärillä pyörivä keskustelu onkin täysin absurdia: kaikille osapuolille on selvää, että öljy loppuu jonain päivänä. Kyse on enää siitä, koittaako tämä ikävä hetki omana elinaikanamme vai joutuuko vasta lastemme sukupolvi mukautumaan olosuhteisiin, joissa nestemäistä polttoainetta ei ole nykyiseen tapaan helposti ja halvalla saatavilla.

Ja kyllä, olen kuullut sähköautoista. Nekin kuluttavat energiaa. Vaikka sähköautojen tarvitsema energia tuotettaisiinkin tulevaisuudessa keskitetysti voimaloissa nykyisiä polttomoottoreita huomattavasti tehokkaammin, maailman autokannan ennustettu kasvu 650 miljoonasta 2,9 miljardiin pyyhkii mennessään täysin ylivoimaisesti sähkömoottorista saatavan hyödyn.

Minua jaksaakin ihmetyttää suunnattomasti, kuinka helposti Alaskan strategisiin varantoihin ollaan valmiita kajoamaan. Jotenkin sitä kuvittelisi, että jos alueen öljyvaroja on pidetty 1920-luvulta lähtien strategisena varastona, kannattaisi niiden poraaminen jättää hiukan nykyistä tiukempia tilanteita varten. Ei kulu enää 30 vuottakaan, kun ne tilanteet alkavat olla arkipäivää. Ja silloin meitä kaikkia naurattaa taatusti huomattavasti nykyistä vähemmän.

Sivuhuomiona se, että USA:n pressaskabasta putosi kesäkuussa juuri se kandidaatti, joka esitteli lain nimeltä “Saving Energy Through Public Transportation Act”.

Oma näkemykseni on, että ainoa todellinen keino aukaista öljysolmu, on toteuttaa maailmanlaajuisesti tämän kaltaisia joukkoliikennettä tukevia toimia. Samaan aikaan kuitenkin Suomessa:autoilun helpottamiseen aiotaan laittaa lähivuosikymmeninä kolmannes enemmän rahaa kuin joukkoliikenteeseen.” Historia tulee nauramaan meille vielä räkäisesti.

2 kommenttia kirjoitukseen “Energiakriisiin apua Alaskasta”

  1. Hyvä kirjoitus. Julkisen liikenteen kehittäminen maailmanlaajuisesti ei ole tärkeätä pelkästään energiapoliittisesti, mutta myös ilmastokriisin torjumiseksi. Jenkeissä olisi erityistä tarvetta asenteen muutokselle kun porukka ajaa miltei kulman taakse kauppaankin omalla autolla.
    Tosin Suomessakin (ainakin Helsingissä näin oman kokemuksen perusteella) pitäisi rajoittaa yksityisautoilua rankasti. Kun on kerran hyvin toimiva julkinen liikenne olemassa, pitäisi sen käyttämisestä tehdä myös taloudellisesti kannattavaa (ja vastaavasti kaupunkiautoilusta kallista). Lippujen hintojen nostaminen ei todellakaan helpota tilannetta.

  2. Tattista vain!

    Ongelmamme on polkuriippuvuus. Ennen autokannan räjähdysmäistä kasvua ainoa vaihtoehto liikkua isoissa kaupungeissa oli joukkoliikenne. Nykyään Helsingissä joukkoliikenteen osuus kaikista matkoista on 25 % ja ajoneuvoliikenteen matkoista 38 %. USA:ssa ei päästä lähellekään tällaisia lukuja.

    En haikaile takaisin menneitä aikoja, päin vastoin. Henkilöauto on mahtava keksintö, mutta utopia siitä, että jokainen maailman ihminen voisi liikkua omalla autolla on täysin kestämätön.

    Joukkoliikenne ei tule päihittämään autoa ennen kuin siitä tulee enemmistölle ihmisistä uskottava keino liikkua. Se edellyttää, että joukkoliikenne on 1) linjastoltaan riittävän kattava, 2) aikatauluiltaan riittävän tiheä ja nopea, 3) hintatasoltaan riittävän halpa vaihtoehto henkilöautolle ja 4) palvelutasoltaan (täsmällisyys, viihtyisyys, jne) tarpeeksi korkea.

    Olemme valinneet kalliin tavan liikkua. Maksamme tästä joka vuosi yhä kalliimpaa laskua. Kuinka kauan olemme valmiita käyttämään rahamme mieluummin polttoaineeseen kuin joukkoliikenteen kehittämiseen?

Jätä kommentti