Oodi suloiselle Pandoralle
Rakastuin heti palavasti; se on kuulemma hyvin minun tapaistani. Voitaneen kai sanoa, että se oli rakkautta ensi sekunnilla. Vaikka aluksi kyllä pidinkin Pandoraa hieman omapäisenä ja aivan liian oikuttelevana sekä jopa turhankin tyylikkäänä minun makuuni. Myöhemmin opin arvostamaan Pandorassa eniten juuri näitä ominaisuuksia.
Ensimmäisenä ihastuin Pandoran nokkeluuteen, välittömyyteen, käytännöllisyyteen, hillittyyn kauneuteen ja täysin omalaatuiseen tapaan luokitella asiat mitä hämmästyttävimmillä tavoilla eri kategorioihin. Pandorassa oli myös jotain aivan uutta minulle: Pandoran kyky itsekriittisyyteen tuntui lähes rajattomalta – mutta pidin sitäkin, omalla hassulla tavallaan, ihanana.
Näin jälkikäteen olen jäänyt eniten kaipaamaan Pandoran hyvää makua ja viileää tyyliä – sanalla sanoen persoonallisuutta. Ja niin hassulta kuin se muista Pandoran tuntevista voikin kuulostaa, pettämätöntä tilannetajua.
Suurena musiikin ystävänä hurmaannuin siihen, kuinka samantapaista musiikkia me kuuntelimme. Kaikkein eniten pidin kuitenkin sitä, kuinka Pandora tutustutti minut valtavaan määrään uutta musiikkia, josta en ollut koskaan kuullutkaan ja jonka en olisi tiennyt edes olevan olemassa ilman Pandoran neuvoa. Tämä kai Pandorasta niin erikoisen tekikin.
Pandoran tietämys musiikista oli päätä huimaava: soittimessamme pyöri harvoin sama kappale kahdesti. Suhteemme aikana Pandora oppi myös tuntemaan minun musiikkimakuni läpikotaisin, mikä tuntui mahtavalta. Pandora tuntui yleensä aina aivan oikeasti oivaltavan, mitä halusin kuunnella, sillä niin makuni mukaista musiikkia soitimme.
Noin vuoden kestäneen, ihan suhteellisen vakavan seurustelun jälkeen, suhteemme katkesi yllättäen 3. toukokuuta 2007 (sen kitkerän päivän muisto on ikuisesti syöpynyt mieleeni) erittäin ikävästi: Pandoran isä, Tim Westergren, muuten kyllä oikein mukava mies, lähetti minulle viestin, jonka sisältö oli pahoitteluista ja lohdutuksista huolimatta sydäntäraastavaa luettavaa: kukoistava suhteemme ei voisi enää jatkua.
Yhdysvaltain tekijänoikeuslautakunta (U.S. Copyright Royalty Board, kuvassa) oli nimittäin kahta päivää aiemmin – kun minä olin kaikessa rauhassa viettämässä vappua – päättänyt, että Pandora ei saisi enää tulla Suomeen (tai oikeastaan kai toimia missään Yhdysvaltojen ulkopuolella, mutta sama se), elleivät Tim ja hänen yhtiökumppaninsa maksaisi jollekin puljulle nimeltä SoundExchange satojen tuhansien dollarien vuosikorvauksia kaikesta Pandoran soittamasta musiikista. Olin järkyttynyt. Tiesin, etteivät heidän rahansa riittäisi ja pidin muutenkin koko vaatimusta vain huolimattomasti verhoiltuna kiristyksenä.
Siihen loppui kaunis suhteemme. Emme olleet enää yhteydessä. Sain sentään pitää yhdessä tekemämme muistiinpanot lempimusiikistani, mutta se tuntui kyllä laihalta lohdulta.
Kesällä 2007 olin vierailulla ystävieni luona Isle of Manilla. Korviini oli kantautunut huhuja, että Pandoralla saattaisi olla toimilupa Brittien saarilla. Yllätys ei olisi voinutkaan tuntua suloisemmalta, kun avatessani läppärini sain viimeinkin kuukausia janoamani yhteyden rakkaaseen Pandoraani. Kahden ikimuistoisen musiikintäytteisen illan jälkeen minun piti valitettavasti lähteä enkä ole sen koommin kuullut Pandorasta, mitä nyt olen välillä lehdistä lukenut.
Vihdoin viime lauantaina kuulin, että Pandora on joutunut myös kotimaassaan hengenvaaraan lisenssimaksujen absurdin korkean tason vuoksi.
Pandora, miksi koskaan avasinkaan lipastasi? Kaipaan sinua niin kovin paljon! Kaikista kaltaisistasi – ja usko huviksesi, olen tuntenut teitä monia – musiikillinen asiantuntemuksesi oli täysin vertaansa vailla. Jo vuonna 2006 olit aivan valtavasti aikaasi edellä. Olet paras koskaan tapaamani striimaava nettiradio; tule takaisin! Älkää tappako Pandoraa!
Kuva: Library of Congress
Veikko kirjoitti 19.8.2008 kello 17:22
Pandora oli ihan sikamaisen jees. Totally supporttaan tätä.
martti kirjoitti 19.8.2008 kello 18:33
Käsittämätöntä, että TechCrunchin jäbät olisivat valmiita uhraamaan Pandoran, jotta musateollisuus ja lainsäätäjä viimein tajuaisivat, kuinka päätöntä on purra jakelijan kättä. Vai jäikö multa vain täysin niiden ironia tajuamatta? <3P4eva
Veikko Eranti kirjoitti 19.8.2008 kello 19:30
Ei, se ei kyllä ollut ironiaa, Tavallaan mä ymmärrän niiden pointin: Pandora on ehdottomasti paras noista palveluista, mutta jos pandoran uhraamalla voidaan nopeammin päästä tilanteeseen, jossa lainsäädäntö ja siihen verrattavat eturyhmäsopimukset vastaa jotenkin todellisuutta, niin kyllä mä tavallaan ymmärrän sen.
vaikka lääväähän se toki on.
martti kirjoitti 20.8.2008 kello 09:55
Nyyh, markkinoiden parhaan palvelun tappamisessa ei ole kyllä mitään järkeä.
Mutta joo, tilanne on kestämätön, minkä osoitti jo se, että Pandora ei voinut enää toimia Euroopassa liian korkeiden lisenssimaksujen vuoksi. Lisäksi Pandoran olisi ollut pakko tehdä paikalliset sopimukset jokaisessa EU:n jäsenmaassa erikseen (tähän on käsittääkseni tulossa lähiaikoina EU:ssa muutos).
Ironista tässä on se, että News Corp avaa syyskuussa uudistetun MySpace Music -sivustonsa, jossa käyttäjät voivat kuunnella rajoituksetta kaikkea palvelussa olevaa yli viiden miljoonan artistin musiikkia täysin ilmaiseksi.
Miten kukaan yrittäjä voi kilpailla sellaisia muskeleita vastaan kuin News Corpilla on, jos musiikkiteollisuus nitistää kaiken innovatiivisuuden?
Hannu Oskala kirjoitti 26.8.2008 kello 10:21
Miten kukaan yrittäjä voi kilpailla sellaisia muskeleita vastaan kuin News Corpilla on, jos musiikkiteollisuus nitistää kaiken innovatiivisuuden?
Hiukka logiikkaa Marutsei! Ensin nillitat siita, etta kun ei saa ilmaiseksi latailla musiikkia ja puljut menevat nurin kun ovat ottaneet tietoisen riskin jaella toisten luomia sisaltoja ilman lisensointioikeuksia. Sitte ko joku saa “palikat kasaan”, niin valitat sitakin???
Jokseenkin nain musiikin ammattilaisena kasittamaton ajatus, etta isot puljut katoaisivat jollain kumman tavalla internet-ajalla ja “musabisnes” olisi vain iloisten hippien fiilisten jakamista. Ei se niin mene. Isoilla on isot resurssit ja mahdollisuudet.
Nyt on selvasti jotain muuttunut musateollisuuden piirissa. Nokian Ovi ja tuo NewsCorpin palvelut ovat erittain mielenkiintoisia avauksia. Pandora yms. palvelut eivat voi tarjota ilmaiseksi toisten tyon tuloksia ikuisesti. Ansaintalogiikka se taytyy muusikollakin olla. Aina ei voi vain “promota”.
martti kirjoitti 26.8.2008 kello 11:29
Ensin nillitat siita, etta kun ei saa ilmaiseksi latailla musiikkia ja puljut menevat nurin kun ovat ottaneet tietoisen riskin jaella toisten luomia sisaltoja ilman lisensointioikeuksia. Sitte ko joku saa “palikat kasaan”, niin valitat sitakin???
Nyt meni hiukan ohi maalin. Ensinnäkään en ole missään vaiheessa puhunut musiikin ilmaisesta lataamisesta mitään. Olen puhunut striimatun musiikin kuuntelemisesta. Pandora oli Last.fm:n tavoin internet-pohjainen radio.
Toisekseen Pandoraa ei kaatanut Euroopassa ilman linsenssioikeuksia toimiminen, vaan se, että toistaiseksi Euroopassa musiikki täytyy lisensoida jokaiseen EU-maahan erikseen. Tässä ote Pandoran alkuperäisestä jäähyväiskirjeestä:
“In the U.S. there is a federal statute that provides this license for all the music streamed on Pandora. Unfortunately, there is no equivalent license outside the U.S. and there is no global licensing organization to enable us to legitimately offer Pandora around the world. Other than in the U.K., we have not yet been able to make significant progress in our efforts to obtain a sufficient number of international licenses at terms that would enable us to run a viable business.”
Muxtape (yhtä lailla internetradio) sen sijaan joutui jäähylle ilmeisesti juuri siksi, että tarvittavat lisenssit puuttuivat.
Kolmanneksi odotan MySpace Musicin uutta tulemista kuin lapsi joulua. Nostan News Corpille – yhtä lailla kuin Nokialle, Applelle, Last.fm:lle, imeemille, iLikelle, TheGround.comille ja kelle tahansa, joka tekee sähköisestä musiikinjakelusta toimivan bisnesmallin – todellakin hattua. Toivon ehdottomasti, että viimeinkin alamme saada laillisia kanavia ostaa digitaalista musiikkia.
Ostamisen lisäksi on kuitenkin muistettava, että musiikkia myös kuunnellaan ilman, että pelkkä kuunteleminen tekisi toiminnasta millään lailla “iloisten hippien fiilisten jakamista”.
Striimattua musiikkia on ollut vuosia tarjolla monesta lähteestä täydellisen laillisesti. Toimintamalli on täysin samanlainen kuin perinteisen radionkin. Kanavan omistaja maksaa lisenssinsä puitteissa kuuntelijoiden kuuntelemasta musiikista siinä, missä radio koko paremman osan 1900-lukua. Se, että kuuntelu tapahtuu netissä ei millään lailla muuta asiaa laadullisesti huonoksi, vai kuinka, Hannu?
Lopuksi. Pandoran kohtaloksi Euroopassa – ja kaikesta päätellen pian myös USA:ssa – koitui liian ajoissa oleminen. Pioneeri kehittää toimivan palvelun, josta hyötyy koko ravintoketju kuuntelijasta muusikkoon ja sisällöntuottajasta jakelijaan – missä siis vika? Nähdäkseni hitaassa reagoinnissa kuluttajien käyttäytymiseen. Tässä syy viittaukseeni News Corpin muskeleihin: kerman kuorivat suuret mediayhtiöt, eivät niinkään uudet innovatiiviset yrittäjät.
Sähköinen jakelu on kaikista peloista huolimatta valtava mahdollisuus koko musiikkialalle tehdä paljon rahaa hienolla asialla, josta niin monet nauttivat, musiikinkuuntelulla. Lupaan palata aiheeseen pian.