Joukkoliikenteestä aito vaihtoehto autolle

Joukkoliikenteestä on tehtävä mahdollisimman houkutteleva vaihtoehto yksityisautoilulle. On hyödytöntä toistella pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen vikoja. Ne on korjattava.

Kuva: vipa

Joukkoliikenteen suunnittelun perustaksi pitää nostaa asiakasnäkökulma. Asiakkaat haluavat nopeaa, luotettavaa, kattavaa, helppokäyttöistä, edullista ja mukavaa joukkoliikennettä.

Tämä ei tapahdu ilmaiseksi. Siksi on kysyttävä, kumpi tulee ensin, muna vai kana. Onko meillä varaa odottaa ikuisesti tumput suorina, että pääkaupunkiseudun asukkaat alkavat suosia joukkoliikennettä – vai tehtävä joukkoliikenteestä niin houkuttelevaa, että siitä kieltäytyminen on yksinkertaisesti hölmöä?

Joukkoliikenteeseen perustuva työssäkäynti tulee kansantaloudellisesti aivan valtavasti edullisemmaksi kuin nykyinen henkilöautoon perustuva liikenne, joten siihen sijoitetut rahat palautuvat talouteen hyvin nopeasti.

Esittelen seuraavassa kirjoituksessani oman joukkoliikenneohjelmani kunnallisvaaleihin. Joukkoliikennettä on ripeästi kehitettävä esittämilläni tavoilla.

Tämä kirjoitus on julkaistu on 18.9.2008 kello 08:14 aihealueilla Helsinki, liikenne, talous, yhteiskunta. Voit seurata keskustelua RSS 2.0 syötteen avulla. Voit jättää kommentin, tai trackbackin omalta sivultasi.

4 kommenttia kirjoitukseen “Joukkoliikenteestä aito vaihtoehto autolle”

1. keskenerainen kirjoitti 18.9.2008 kello 11:06

   Se, mikä itseäni “liikennesuunnittelussa” usein korpeaa ovat ennusteet.

   Virallisen oloinen instanssi (, jonka tehtäviin kuuluu myös teiden rakentaminen/suunnittelu) ennustaa “Autoilu kasvaa xx% vuoteen xxxx mennessä.”. Sitten esitetään teiden rakentamissuunnitelma, joka varautuu ko. liikenteen kasvuun. Ja kas! Liikenne kasvoi! M.O.T.

   Autoliikenteen kasvu hyväksytään Tavoitteeksi.

   Tarvitaan paradigman muutos; sen sijaan, että hyväksyttäisiin liikenteen kasvu ja varaudutaan siihen itseääntoteuttavasti, tulee tavoitteeksi ottaa liikenteen määrän vähentäminen ja joukkoliikenteen osuuden kasvattaminen.

   Autoilun määrän kasvu ei ole luonnonlakiin verrattavissa oleva fakta - siihen voitaisiin vaikuttaa poliittisin päätöksin. Nyt sitä lähinnä kannustetaan.

   Yksityisautoilu on hyvä esimerkki vangin dilemmasta; jokaisen meistä kannattaa yksilönä pettää järjestelmä, vaikka kollektiivinen päätös loisi enemmän hyvinvointia.

2. Martti Tulenheimo kirjoitti 18.9.2008 kello 12:21

   Ennusteet ovat poliittinen työkalu, siinäpä se. Kuka asettaa ennusteiden taustalla olevat kysymykset, on vallan todellinen haltija. Onko kahvassa kiinni poliitikko vai virkamies, on niin olennainen kysymys, että media ei tunnu hallitsevan todellisuuden kattavaa kuvaamista kertomuksellaan.

   Halusin pitää oman ohjelmani niin kompaktina, etten tuonut siihen filosofisia ulottuvuuksia, mutta olet todella oikeassa paradigmanmuutoksen tarpeellisuudesta!

   Politiikka ei tapahdu, sitä tehdään. Valintoja ei tehdä, ne tapahtuvat. Vain ne vaihtoehdot ovat koskaan valittavien joukossa, jotka tehdään politiikalla mahdollisiksi.

   Paras esimerkki ovat paljon puhumamme parkkipaikat: mikään määrä parkkipaikkoja ei koskaan riitä. Uudet tulevat aina täyttymään sitä mukaa, kun niitä rakennetaan. Ja taas ne loppuivat. Sama koskee kaistoja.

   Tehdään me yhdessä tästä parempi kaupunki!

3. keskenerainen kirjoitti 18.9.2008 kello 21:10

   Näinpä! Näytetään tilastoille närhen munat ja Vihreiltä listoilta kaksi öbaut 30v heteromiestä läpi! Kerta se olis ensimmäinenkin…

4. Martti Tulenheimo kirjoitti 19.9.2008 kello 12:00

   Äänestäjiähän tässä tarvitaan, se on selvä. Eli terveisiä vain kaikille.

   Vihreiden ehdokkaista on nuoria n. 17 %. Nuoret aikuiset äänestävät sitä todennäköisemmin, mitä varmemmin lukevat lehtiä. Miksi nuoret äänestäjät eivät äänestä nuoria ehdokkaita?

   Onko kyse voittajahevosen veikkaamisesta, Kekkos-syndroomasta vai jostain muusta? Mielipiteitä?

Jätä kommentti