Matkustaja: joukkoliikenteen vahvin lenkki
Joukkoliikennepoliittinen ohjelmani kunnallisvaaleissa 2008
Asiakasnäkökulma on nostettava joukkoliikenteen suunnittelun perustaksi. Asiakkaat haluavat nopeaa, luotettavaa, kattavaa, helppokäyttöistä, edullista ja mukavaa joukkoliikennettä. Joukkoliikenteestä on tehtävä mahdollisimman houkutteleva vaihtoehto yksityisautoilulle.
1. Joukkoliikenne pitää saada nopeammaksi. Se, että bussit ja ratikat seisovat yksityisautojen aiheuttamissa ruuhkissa, on huonoa joukkoliikennettä. Joukkoliikenteelle pitää saada omia kaistoja ja katuja – reittejä, jotka ovat immuuneja yksityisautoliikenteen ruuhkautumiselle. Ennen metron tuloa Itäväylä saatiin vetämään bussikaistojen avulla, nyt samaa lääkettä tarvitaan kehäteillä.
2. Aikataulujen on pidettävä. Työmatkalaisen on voitava luottaa siihen, että valitessaan joukkoliikenteen, liikenneväline saapuu ja on perillä minuutilleen ilmoitettuun aikaan. Se, että ihmiset joutuvat varautumaan myöhästymisiin ottamalla edellisen vuoron, ohjaa ihmiset valitsemaan yksityisauton joukkoliikenteen sijaan.
3. Reittien on noudatettava ihmisten todellisia tarpeita. Se, että Helsingin keskustaan pääsee kattavasti eri puolilta kaupunkia, ei auta niitä, joiden on päästävä seudun laidalta toiselle. Reittejä on lisättävä ja niiden on vastattava myös potentiaalisten matkustajien tarpeita. Erityisesti Helsingin keskustan ulkopuoliseen poikittaiseen raideliikenteeseen on panostettava voimakkaasti.
4. Tiheät vuorovälit lisäävät matkustajia. Metro on ainoa joukkoliikenneväline, joka on kasvattanut asiakasmääriään viime vuosina. Salainen ase on tiheä vuoroväli. Sitä on käytettävä muidenkin pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen muotojen matkustajamäärien parantamiseen.
5. Helppous lisää joukkoliikenteen käyttöä. Miksi auto on niin suosittu kulkuneuvo? Siksi, että sen käyttäminen on niin helppoa. Ollakseen oikea vaihtoehto autolle, myös joukkoliikenteen on oltava helppoa. Reittiopas oli loistava keksintö. Seuraava parannus olisi automaattinen ja optimoitu rahastus. Kun laite etälukee kortin tai puhelimen, asiakkaan ei tarvitse hidastaa matkaa näyttämällä korttia, kuten Sŏulissa. Samalla laite laskuttaa asiakasta halvimmalla tariffilla, kuten Lontoossa.
6. Joukkoliikenteen on oltava edullisempaa. Niin kauan kun autoilu on halvempaa kuin joukkoliikenne, moni valitsee auton. Siksi joukkoliikenteen tukea on nostettava. Helsingissä lippujen hintojen puolittaminen edellyttää tariffituen korottamista 50 prosentilla. Tämä maksaa noin 55 miljoonaa euroa, eli puolikkaan veroäyrin verran.
7. Oheispalveluiden on vastattava käyttäjien tarpeita. Polkupyörän kuljettaminen metrossa on helppoa – miksi se on junassa niin vaikeaa? YTV:n on junaliikenteen kalustoa uusiessaan hankittava pyöränkuljetusvaunuja, joissa pyörää saa kuljettaa kellonajasta riippumatta. Langaton verkko liikennevälineessä olisi kuulostanut kymmenen vuotta sitten utopialta. Kymmenen vuoden kuluttua sen puuttuminen kuulostaa utopialta.
8. Mukavuus on joukkoliikenteen haaste. Kesällä kuuma, talvella vielä kuumempi – siinä monien mielikuva joukkoliikenteestä. Bussissa tai ratikassa ei saa tulla hiki, muuten matkustajat siirtyvät ilmastoituun yksityisautoonsa. Mukavuuden parantaminen on panostus pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen toimivuuteen siinä, missä muutkin toimet.
9. Keskustelu ruuhkamaksuista osoittaa, että liikenne ei toimi. Pääkaupunkiseudulla harjoitettu liikennepolitiikka on epäonnistunut. Vaihtoehtoina ovat kasvavat ruuhkat, ruuhkamaksut tai joukkoliikenteen tuen nostaminen. Tariffitukea on helpompi korottaa kuin rakentaa toimiva ruuhkamaksujärjestelmä. Jompikumpi on valittava – itse valitsisin aluksi joukkoliikenteen tukemisen ja selvittäisin ruuhkamaksujen vaikutukset.
10. Palvelutasoa on arvioitava myös ulkopuolelta. HKL ja YTV arvioivat omaa palvelutasoaan kiitettävästi ja säännöllisesti. Sisäisen arvioinnin rinnalle tarvitaan ulkopuolista arviointia, jolloin kysymyksenasettelu huomioi paremmin asiakasnäkökulman.
Anonymous kirjoitti 4.10.2008 kello 08:12
Mielestäni tariffituen nosto ja ruuhkamaksut eivät ole tasa-arvoisia vaihtoehtoja keskenään, vaan molempia pitäisi käyttää. Vaikka joukkoliikenne olisi ilmaista, ne, joilla on varaa yksityisautoiluun, eivät luovu siitä, koska joukkoliikenne on epämukavampi tapa matkustaa. Samalla kun joukkoliikennettä tehdään mukavammaksi, on yksityisautoilua myös tehtävä “epämukavammaksi”.
-Taija
Martti kirjoitti 28.10.2008 kello 18:55
Nyt kun vaalit on voitettu, mielestäni meidän on tehtävä sama, missä maksutonta joukkoliikennettä vaatineet onnistuivat 26.9.2007.
Kaupunginvaltuuston on edellytettävä HKL:ää selvittämään 50-60 % halvemman joukkoliikenteen yksityiskohtaiset vaikutukset Helsingissä.
Ne pystyy kyllä päättelemään HKL:n tammikuisesta selvityksestä (pdf-tiedosto) maksuttoman joukkoliikenteen vaikutuksista, mutta mielestäni tarvitsemme mustaa valkoisella juuri 50-60 % halvemman joukkoliikenteen vaikutuksista. Kivi on saatava pyörimään.
Toinen asia, joka Helsingissä pitää selvitää perinpohjaisesti, on
Mitkä ovat joukkoliikenteeseen sijoitetun euron kumulatiiviset talousvaikutukset?
Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan yksi joukkoliikenteeseen sijoitettu dollari palautuu talouteen 2-6 -kertaisesti. Tarvitsemme tutkimukseen perustuvaa näyttöä paikallisista vaikutuksista Helsingissä. Se sulkee kokoomuslaisten suut.
Yhden kuukauden kokeilua hyödyllisempää olisi omasta mielestäni keskittää voimamme siihen, että joukkoliikenteeseen satsattaisiin 50-60 miljoonaa euroa vuodessa nykyistä enemmän. Sen verran 50 prosenttia halvempi joukkoliikenne vuodessa maksaisi.
Itse en toisaalta näe hinnan alentamista itseisarvoisena tavoitteena, vaan osana joukkoliikenteen koetun kokonaislaadun parantamista, kuten joukkoliikenneohjelmastani näkyy.
Tulenheimo » Blog Archive » Kukin omalle kaistalleen: luottamustehtävien jako kirjoitti 17.11.2008 kello 01:15
[...] esille pyöräilyä, katujen suunnittelua, rakentamista ja kunnossapitoa sekä puistoja ja joukkoliikennettä. 608 äänestäjää antoi tukensa ajamilleni teemoille. Tämä on ensikertalaiselta, 28-vuotiaalta [...]