Tilan neljäs ulottuvuus
Asumme kaupungissa, niinpä käytettävissämme on ikuisesti rajallinen määrä tilaa.
Tila on kaupungin resursseista keskeisimpiä. Mitä enemmän asukkaita kaupungissa on, sitä olennaisempaa tilan mahdollisimman tehokas käyttö on.
Autoliikenne on periaatteessa hyvinkin tehokas tapa käyttää tilaa, sillä autoilija kulkee huomattavasti nopeammin kuin kävelijä. Siksi autosta onkin tullut niin merkittävä kulkumuoto.
Auton ongelma on kuitenkin, että suurimman osan ajasta se seisoo paikallaan. Kun liikennevälineeksi tarkoitettu auto ei liiku, se tarvitsee säilytystilaa. Henkilöauton pysäköinti vaatii noin 15 neliömetriä kadunvarsitilaa. Kymmenen peräkkäistä autoa vie 150 m², molemmin puolin katua 300 m². Hahmottaakseen, onko tämä vähän vai paljon, luvun voi suhteuttaa oman asuntonsa kokoon.
Tilalla on neljäskin ulottuvuus: hinta. Kalliossa sijaitseva 30 m² yksiö maksaa pyöreästi 100 000 euroa. Vuokralle pääsee noin 600 eurolla kuukaudessa. Asukaspysäköintitunnuksen saa vuodeksi 36 eurolla.
Onko asukastunnus halpa vai kallis? Liikenne- ja viestintäministeriön laskelmien mukaan helsinkiläiset veronmaksajat maksavat vähintään 81 prosenttia asukastunnuksella pysäköinnistä aiheutuvista kuluista.
Tätä kutsutaan tulonsiirroksi. Sosiaalisilla tulonsiirroilla yhteiskunta tasaa yhteisiksi määriteltyjä kustannuksia. Niiden tarkoitus on turvata kaikille perustason hyvinvointi.
Onko parkkipaikka sellainen perustason hyvinvointipalvelu, että sen kulut on perusteltua jakaa tasaisesti kaikkien yhteiskunnan jäsenten kesken? Vai soveltuisiko rajallisen kaupunkitilan käyttämiseen asukaspysäköintiin kenties sittenkin paremmin sellainen yleisesti hyväksi havaittu perusperiaate kuin ‘käyttäjä maksaa’?
