Yhteiskunnallista askartelua ja tuleva uusi blogi
Eräs kirjoitusteni uudelleenjärjestelyä sivunnut seikka on askarruttanut minua erityisesti: käsitteen yhteiskunta yleinen sekoittuminen muihin käsitteisiin. Näitä ovat mm. politiikka, demokratia, yhteisö, valta, talous, valtio, kunta, julkinen, yksityinen, kolmas sektori, perhe, suku jne.
Jostain syystä yhteiskunnalliset asiat lokeroidaan usein politiikan käsitteen alle, minkä seurauksena niiden ei oleteta kiinnostavan enää kuin pientä poliittisesti aktiivisiksi itsensä mieltävää vähemmistöä. Juuri mikään ei voisi palvella enemmän tarkoitustaan vastaan. Yhteiskunnallisten asioiden pitäisi olla kaikkien yhteisiä.
Jopa kaikkien yläkäsitteiden yläkäsite – elämä – kietoutuu vahvasti yhteiskunnan ympärille. Politiikkaa halveksitaan, yhteiskuntaa tuskin sentään ja elämää ei varmastikaan.
Nähdäkseni yhteiskunta on tämän laajan kokonaisuuden todellinen yläkäsite – ei politiikka. Siksi, kuten tähänkin asti, uudessa blogissani ei ole aihepiiriä “politiikka”, vaan kirjoitan edelleenkin yleisesti yhteiskunnasta; jatkossa kategorian “yhteiskunta” piirissä.
Niko kirjoitti 7.10.2008 kello 15:46
Jos käyttää sekä kategorioita että tägejä, niin on syytä miettiä niille valmiiksi hyvä työnjako. Muuten käy helposti niin, että jaottelut menevät päällekkäin.
Martti Tulenheimo kirjoitti 8.10.2008 kello 06:34
Kiitos vinkistä! Uusi blogi toteutetaan Wordpressillä ja siinä on tasan kymmenen aihepiiriä.
Mietin tässä itse asiassa juuri, mihin muuhun kuin hakukoneita varten tägejä oikeastaan edes tarvitaan… Lukijan kannaltahan ne ovat käytännössä hyödyttämiä, jos lista on yhtä pitkä (34 tägiä) kuin tässä vanhassa blogissa.
Kannattaako niitä siis varsinaisesti käyttää kategorioiden rinnalla ylipäätään?
Markus, HKI kirjoitti 18.10.2008 kello 10:20
"Jopa kaikkien yläkäsitteiden yläkäsite – elämä – kietoutuu vahvasti yhteiskunnan ympärille. Politiikkaa halveksitaan, yhteiskuntaa tuskin sentään ja elämää ei varmastikaan."
Erittäin hyvä huomio! Aamuni alkoi hyvin, kun satuin blogillesi. Seuraavaksi vapaata ajatusten kehittelyä teemaan liittyen…
Omalta vaatimattomalta kohdaltani toteaisin muille ihmisille, että politiikka ei minua erityisesti kiinnosta. Toisaalta samaan hengenvetoon voin sanoa, että minua kiinnostaa erittäin paljon joukkoliikenne, ilmaston muutoksen problematiikka, ympäristön kantokyvyn ylittäminen, elämän merkityksellisyyden rakentuminen yhteiskunnissa, kansainvälisen kriisit ja niiden ratkaisut… teemoja on lukemattomia. Jotka itse asiassa ovat politiikkaa.
Politiikka-termin ongelma minulla liittyy siihen, että poliittisesti aktiiviset ja politiikkaan hakeutuvat ihmiset saavat usein niskakarvani pystyyn. Vaikka politiikan pitäisi kai idealistisella tasolla olla pyyteetöntä yhteisten asioiden hoitamista, tuntemani politiikkaan pyrkivät henkilöt ovat keskimääräistä laskelmoivempia ja "vähemmän aitoja". Lisäksi erilaisesta järjestötoiminnasta on minulle piirtynyt kuva melkoisesta koplaamiskulttuurista. Nämä ovat siis täysin subjektiivisia ulkopuolisen näkemyksiä, mutta uskaltaisin väittää jakavani nämä mielipiteet useimpien tuntemieni ihmisten kanssa.
Eli pari pikaista johtopäätöstä:
- Politiikkaan terminä liittyy jo liikaa negatiivisia mielleyhtymiä, joten yhteisen elämän hoito -termin tms. lanseeraus voisi tosiaan olla paikallaan.
- "Unicafe Ab:n hallituksen pj." "Yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen liikuntavastaava", jne. ei tee vaikutusta kunnallisvaaliehdokaan päävalintaperusteina tällaiselle tavalliselle tallaajalle vaan itse asiassa vieraannuttaa. Ennemminkin asiantuntijuus (pyöräilyasiantuntija) ja omat ajatukset, filosofiat, pohdinnat (esim. ABC-Suomi on loistava) tekevät vaikutukset ja erottavat muista.
Tsemppiä kamppikseen!
martti kirjoitti 18.10.2008 kello 12:56
Kiitos kommenteistasi! Nähdäkseni politiikan halveksunta on ikuinen ilmiö. Siksi luulen, että yhteiskunnallisisten asioiden profiilia on nostettava muin keinoin kuin antamalla politiikalle uusi epäuskottava kiertoilmaus. Jaan kyllä näkemyksesi siitä, että mielikuvatasolla järjestöt lähentelevät konkurssia, vaikka todellisuus onkin varsin erilainen.
Peruskoulu on varmasti avainasemassa tämän suhteen. Vaikka siellä ei puhuttaisi puolueista mitään, ihmisten yhteiskunnallista hahmotuskykyä pitäisi sitä kautta kehittää huomattavasti. Tuskinpa kukaan syntyy yhteiskunnallisesti välinpitämättömäksi - asenne opitaan osana sosiaalistumisprosessia. Luettelemasi teemat kiinnostavat takuuvarmasti suurta osaa ihmisistä, nyt niihin tarttuminen vain on kovin hankalaa, kun itsensä likoon panemisen seurauksena on leimaantuminen ikäväksi poliittiseksi pyrkyriksi.
Omasta kampanjastani olisin varmaankin voinut hyvin jättää turhat pönötystittelini pois ilman, että "uskottavuuteni" olisi kärsinyt pätkääkään. Vierastan itse jopa yleisönosastokirjoitusten alle liitettyjä epitettejä, kuten "valtiotieteiden maisteri" tai "diplomi-insinööri", joilla ei yleensä ole kirjoitusten sisällön kanssa mitään tekemistä.
Markus, HKI kirjoitti 19.10.2008 kello 09:44
Täytyy olla samaa mieltä kanssasi siitä, ettei uusien termien keksiminen varmaankaan muuta mitään, erityisesti jos haasteet piilevät syvemmällä kulttuurisessa ilmastossa. Omista mielipiteistä ja aatoksista julkisesti kirjoittaminen puhumattakaan vaaleihin ehdokkaaksi asettumisesta vaatii varmaan todellakin melkoista rohkeutta. Enpä ole tätä tullut aikaisemmin ajatelleeksi.
Toivoisin kuitenkin, että puolueet olisivat joustavia siinä mielessä, että "puolueita" voisi olla huomattavasti enemmän kuin kolme valtapuoluetta + joitakin pienempiä. Ajattelen siis useita kymmeniä tai jopa satoja. Yksi poliitikko voisi kuulua useisiin puolueisiin ja joustavasti kulloistenkin painotusten mukaan liittyä ja erota näistä ryhmittymistä (tietenkin poliitikolla pitäisi olla omiin arvoihin ja ideologioihin liittyvää jatkuvuutta). Itse äänestäjänä seuraisin mieluummin tällaista dynaamista järjestelmää ja omaa ehdokastani. Samalla tavalla olisin myös itse valmis aivan eri tavalla sitoutumaan ja tukemaan tällaisia fokusoidumpia liikkeitä ja ennen kaikkea yksittäisiä yhteisten asioiden puolesta itsensä likoon laittavia ihmisiä.
Ehkä ongelmana suomalaisissa puolueissa on se, että ne kaikki ovat sinänsä varsin fiksuja ja ajavat kannatettavia asioita suurissa linjoissa, jolloin niiden eroja on erittäin vaikea havaita ilman mittavaa perehtymistä (ts. pelkästään valtamediaa seuraamalla). Vaikka erot pienissä mutta tärkeissä asioissa olisivat merkittäviä, ehkä ne sitten hautautuvat suurien teemojen varjoon. Maailma on niin monimutkainen, moniääninen ja -puolinen, että toivoisin poliittisen järjestelmän jotenkin heijastelevan tätä paremmin. Toisaalta toivoisin, etteivät ehdokkaat ja politiikot hukkuisi puolueisiin ja niiden yhteisten päätösten puuroon. Tämä vähentää omaa mielenkiintoani yhteisten asioiden hoitajia kohtaan, jotka minua kiinnostaisivat enenmminkin asioita hoitavina sivistyneinä yksilöinä kun puoluejärjestelmän rattaina jossakin näkymättömissä syvällä koneiston syövereissä.
martti kirjoitti 19.10.2008 kello 12:53
"puolueita" voisi olla huomattavasti enemmän kuin kolme valtapuoluetta + joitakin pienempiä. Ajattelen siis useita kymmeniä tai jopa satoja.
Tavallaan näin on nykyisen järjestelmänkin puitteissa: Helsingin kunnallispolitiikassa on lukemattomia puoluerajat ylittäviä asiasidonnaisia yhteenliittymiä, kuten autojen ylivallan takaajana toimiva – ja sinänsä varsin mielenkiintoinen ideologinen kombinaatio – kokoomuslaisten ja demarien muodostama autopuolue. Hesarin vaaliblogissa oli jossain vaiheessa kiinnostava keskustelunpätkä näistä puoluerajat ylittävistä liikkeistä.
Itse äänestäjänä seuraisin mieluummin tällaista dynaamista järjestelmää ja omaa ehdokastani.
Olen tästä kanssasi samaa mieltä: vain kolmen valtapuolueen dynamiikka ei toimi. Näin on nähdäkseni jo siksi, että lukumääränä kolme mitä tahansa yksikköä muodostaa aina vastaparit A+B vs. C, mikä tekee oppositioasemaan jäävästä tahosta automaattisesti heikomman kuin hegemonian saavuttavasta kaksikosta. Neljän yksikön dynamiikka loisi enemmän tilaa aidolle kilpailulle: A+B vs. C+D, sisältäen kaikkien osapuolten mahdollisuuden liittoutua muidenkin kuin aina vain yhden ja saman tahon kanssa.
Maailma on niin monimutkainen, moniääninen ja -puolinen, että toivoisin poliittisen järjestelmän jotenkin heijastelevan tätä paremmin.
Juuri tämä on minunkin teesini. Vanhanaikainen työn ja pääoman ristiriitaan perustuva oikeisto-vasemmisto –dikotomia ei ole enää 2000-luvulla relevantti poliittinen jakolinja. Kuten se ei ollut ennen 1800-luvun loppupuoltakaan.
Politiikan keskeisimmät kysymykset ovat 2000-luvulla jossain aivan muualla kuin tulonsiirtojen määrittelyssä. Käynnissä olevan yhteiskunnallisen rakennemuutoksen myötä puolueet tulevat muutaman lähivuosikymmenen aikana varmasti määrittymään uudelleen. Nykyisistä suomalaisista puolueista ensimmäisenä demarit ovat ovat jo tämän uudelleenmäärittelyn tarpeen kourissa.
Nähdäkseni politiikan ydinkysymykset ovat siirtymässä pois x-akselilta (oikeisto-vasemmisto) ja kohti y-akselia (lukemattomat muut kysymykset alkaen ympäristöstä energiantuotantoon ja maahanmuutosta globaaliin oikeudenmukaisuuteen jne).
Toisaalta toivoisin, etteivät ehdokkaat ja politiikot hukkuisi puolueisiin ja niiden yhteisten päätösten puuroon.
Luulen, että järjestelmä, jossa päätöksentekijöitä on 85-200, suuri osa poliitikoista tulee ikuisesti hautautumaan massan joukkoon. Silti minäkin toivon, että poliitikot pyrkisivät aktiivisesti välttämään puolueiden kollektiivista päätöksentekoautomatiikkaa. Yksilön ääni hukkuu, jos päätöksiä tekevät puolueen nimissä vain voimakkaimmat yksilöt eivätkä kaikki päätöksentekijöiksi valitut yksilöt.