Nettitelevisio testissä: valtuuston kokous 12.11.2008
Seurasin tänään ensimmäistä kertaa Helsingin kaupunginvaltuuston kokousta nettitelevision välityksellä. Olen aiemmin pitänyt ajatusta valtuuston kokouksen katsomisesta pienen ruudun kautta täysin kuolleena syntyneenä ja pähkähulluna, mutta nyt täytyy tunnustaa, että mielipiteeni muuttui kokemuksen myötä tykkänään.
Niiden kahden ia puolen tunnin aikana, jotka kokousta pääasiassa kuunnellen seurasin, hoidin rästiin jääneitä töitäni ja sain tehtyä paljon sellaisiakin hommia, jotka olin ajatellut lykätä myöhempään. Kirjoitin samalla yhdeksän sähköpostiviestiä ja hankin rahoitusta lehdelle, jonka toimituskuntaan kuulun.
Aika kului täysin huomaamatta ja vasta kokouksen lähennellessä loppuaan havaitsin, kuinka tarkasti olinkaan itse asiassa kuunnellut – työskennellen samalla tehokkaasti.
En jaksa uskoa, että valtuustokokousten suorana lähetyksenä seuraamisesta tulee koskaan laajojen kansankerrosten illanvietettä, mutta itse taidan kokeilla uudestaankin.
Keskustelut kulkivat sujuvina, yhteys oli ensiluokkainen ja asiat olivat jopa kiinnostavampia kuin edes vaalien aikana kuvittelin. Suuri osa tänään käydystä keskustelusta pyöri minulle erityisen läheisen teeman, joukkoliikenteen, ympärillä. Myös draaman kaari rakentui mielekkäästi: jännitys tiivistyi kokouksen lopulla, kun valtuutetut pääsivät äänestämään lukuisista ponsista.
Vain äänestysten huomattava myötämielisyys yllätti: vaikutelmakseni jäi, että helsinkiläiset valtuutetut olivat tämäniltaisissa äänestyksissä harvinaisen yksimielisiä. Joukkoliikenneasioiden kannalta tämän poikkeuksellisen konsensushakuisen illan yhteisymmärrys oli tietty varsin hyvä juttu. Harvoinpa esimerkiksi kaikki Tuomas Rantasen ja Kimmo Helistön ponnet menevät läpi huomattavan enemmistön kannattamina.
