Susiviisikko nelikkona
Wolf Parade Tavastialla 17.11.2008
Kesän 2008 parhaan levyn tehneen montrealilaisen Wolf Paraden paluu Tavastialle kuulosti siltä, miltä loistavan viisihenkisen yhtyeen soitto kuulostaa, kun yksi soittaja puuttuu: ihan hyvältä, mutta valitettavasti kaukana täydellisestä. Kosketinsoittaja Hadji Bakaran poissaolon vuoksi lavalla soi vain yksi kitara ja syntetisaattori. Bakara on jättäytynyt yhtyeen riveistä suorittamaan tohtorintutkintoa – toivottavasti ei kuitenkaan pysyvästi.
Ongelma ilmeni erityiseti At Mount Zoomer -levyn kappaleissa. Viidelle soittajalle sovitettu levy kuulosti nelimiehisenä rikkinäiseltä. Asiaa ei juuri auttanut, että keikan alkuosaa häiritsi liian lujalle, puuttuvaa kitaraa paikkaamaan, miksattu basso. Alataajuuksien puuroutuessa sekamelskaksi levyllä yhtä aikaa raskaan tiukasti ja hienovaraisen sirosti soiva tumma melodisuus muuttui monotoniseksi kakofoniaksi, josta ainoastaan rummut ja laulu erottuivat selvästi. Mount Zoomerin loistavat Kissing the Beehive ja Language City pelasti vain rumpali Arlen Thompsonin tarkkuus.
Yleisö reagoi passiivisen kohteliaasti, mutta tunnelmasta aisti pettymyksen syksyn vaarallisimmaksi odotetun keikkabändin tehtyä itsestään melko vaarattoman. Yhtye oli selvästi pahoillaan ja kiitteli vuolaasti yleisöä saamastaan reilusta kannustuksesta. Ratkaistakseen ongelman Wolf Paraden olisi joko uudelleensovitettava biisinsä neljälle soittajalle tai syytä hankkia kiertuemuusikko korvaamaan puuttuva Bakara.
Keikan veti takaisin pinnalle riemukkaan energinen encore. Apologies to the Queen Mary -levyn biiseissä bändin raaka eloisuus pääsi Mount Zoomer -osuutta paremmin esille laulaja-kitaristi Dan Boecknerin keskittyessä soittamaan kitaraa – sitä, joka kosketinten ja kahden laulajan kauniiden äänten rinnalla, on bändin omintakeisen, rosoisen sileän soundin sydän.
Wolf Parade: Modern World, levyltä Apologies to the Queen Mary (Sub Pop, 2005)
