Vihreät ja mutu tiedonlähteenä
Uuden Suomen sivuilla jatkuu kolmatta viikkoa väittely siitä, ovatko vihreät vasemmistolaisia vai eivät ja voidaanko heitä oikeutetusti pitää vasemmistopopulisteina, kuten kolumnisti Sampo Terho esittää.
Aihe on monestakin näkökulmasta katsottuna erittäin kiinnostava. Siihen palatakseni ajattelin lukaista Rauli Mickelssonin teoksen Suomen puolueet: historia, muutos ja nykypäivä. Toinen teos, jota voin suositella, on Tanja Remeksen ja Jemina Sohlstenin toimittama Vihreän liiton historiikki Edellä.
Tässä vaiheessa tartun vain yhteen yksityiskohtaan. Nimimerkki Vasenoikea antaa nimittäin palstalla ymmärtää, että hänen oman käsityksensä mukaan
“hajonneesta SKDL:stä siirtyi aikanaan runsaasti väkeä vihreisiin”
Tässä on tapahtunut jokin väärinkäsitys, joka ei selvästikään perustu tosiasioihin.
Kun SKDL hajosi vuonna 1990, sillä oli noin 32 000 jäsentä. Samana vuonna 1990 Vihreän liiton jäsenmäärä laski 674:stä 596:een. Vuotta myöhemmin vihreillä oli 875 ja vuonna 1992 yhteensä 813 jäsentä.
Vuonna 1990 SKDL, SKP ja SNDL yhdistyivät Vasemmistoliitoksi, jonka perustamiskokouksessa oli läsnä noin 3 500 ihmistä. Siirtymävaiheessa Vasemmistoliitto menetti jopa puolet entisistä SKDL:n jäsenistä heidän jättäytyessään aktiivisesta puoluetoiminnasta. Vasemmistoliiton kunnallissihteeri Aulis Ruuthin mukaan puolueeseen liittyi kaiken kaikkiaan noin 16-17 000 SKDL:n jäsentä.
Vihreiden läpimurto tapahtui vuoden 1992 kunnallisvaaleissa, jolloin puolue sai 343 valtuustopaikkaa – ja tämän myötä enemmän luottamushenkilöpaikkoja kuin sillä oli tuolloin edes jäseniä. Vihreiden nousulla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä entisen SKDL:n kanssa: Vasemmistoliitto sai vaalivoittonsa myötä 1 319 valtuustopaikkaa.
Vihreiden jäsenmäärä on lähtenyt kasvuun vasta 2000-luvun taitteessa, erityisesti nuorten alkaessa liittyä puolueeseen. Vihreiden jäsenmäärä ylitti 3 000:n rajapyykin vuodenvaihteessa 2008.
Vihreistä voi vapaasti kukin olla mitä mieltä haluaa. Yhteistä historiaa vasemmiston kanssa Vihreällä liitolla ei Suomessa kuitenkaan ole. Vihreissä on mukana sekä vasemmistolaisesti että oikeistolaisesti suuntautuneita ihmisiä. Olisi silti paikallaan, että julkisissa väittelyissä keskustelijat muistaisivat tarkastaa tosiasiat eivätkä esittäisi omia mielipiteitään faktoina. Mutukeskustelu muuttuu vain hyödyttömäksi inttämiseksi.
Niko L. kirjoitti 11.11.2008 kello 00:51
En minäkään aivan Terhon tapaan sanoisi, että "[v]asemmistopopulismia edustaa Suomessa tietenkin Vihreät". Mutta Terhon kuvaaman ilmiön tunnistan, ja sitä suuntaa edustavia poliitikoita löytyy vasemmiston ohella myös vihreistä. Mutta mikään vihreiden päälinja se ei nähdäkseni ole.
Martti Tulenheimo kirjoitti 11.11.2008 kello 13:53
Kyllä, ilmiö on varmasti jossain määrin olemassa, sen kieltäminen olisi vain itsensä pettämistä.
Yhtä lailla Terho pettää itseään kirjoituksensa muilla osilla. Sama koskee hänenkaltaisensa pseudoakateemisen tahon vihreät kaikinpuolin kyseenalaistavan tahon ilmaantumista selvästi hyvin innokkaasti odottanutta nettiyleisöä.
Mielestäni vihreän eduskuntaryhmän ja puoluesihteeri Panu Laturin edustama linja vastaa vihreiden poliittista päälinjaa Suomessa. Itse olen siitä kenties askeleen jos toisenkin “oikealla”, jos soininvaaralainen linja halutaan tulkitaan siten.