Villi mainonta ja sääntelyn oikeutuksen kiistäminen
Helsinkiläisiä on puhuttanut Mannerheimintie 69:ssä sijaitsevan asuintalon seinällä ollut mainos. Kyseessä ei ollut mikä tahansa pikku kyltti, vaan kaksitoista metriä leveä ja viisitoista metriä korkea lakana, joka peitti kolmanneksen rakennuksen seinästä. Mainos oli paikallaan viikon ajan ja se poistettiin tänään asiasta syntyneen kirjoittelun jälkeen.
Jos unohdetaan se, että mainos oli rakennusasetuksen vastainen eikä siihen oltu saatu eikä pyydetty rakennusvalvontaviraston lupaa, jota virasto ei olisi voinut asuttuun asuinrakenukseen myöntää, kiintoisinta tässä tapauksessa on vuokraajayritys Megasizen johtajan lausunto:
“Kun rakennuksen omistaja sanoo, että asia on ok, niin silloin sen pitäisi olla niin.”
Lausuja lähtee olettamuksesta, että mainonnassa on kyse yksinomaan asiakkaan ja mainosfirman välisestä sopimusasiasta. Lausunto asettaa kyseenalaiseksi sen, että mainontaa säädeltäisiin mitenkään. Ajatus on täysin utopistinen. Mainosalalla tiedostetaan yleisesti, että itsesääntely on alan oman edun mukaista, sillä ellei itsesääntely toimi, yhteiskunta määrittelee säännöt alan puolesta.
Törmätessään tällaiseen lausuntoon on tarkasteltava sen taustalla vaikuttavaa ajattelua. Argumentti nimittäin kyseenalaistaa sääntelyn filosofisen oikeutuksen ylipäätään – ei vain yhteiskunnallista sääntelyä, vaan kaikenlaisen sääntelyn, joka tulisi osapuolten laatiman (tässä tapauksessa olemassa olevien sääntöjen vastaisen) sopimuksen tielle – myös mainosalan itsesääntelyn.
Mainostajien etujen kannalta Megasizen ja sen agentin, Fresh Outdoorin, edustama villi toiminta on vahingollista. Mainostajille on edullisempaa, jos ala pystyy sääntelemään itse itseään: tällöin sääntöihin voidaan vaikuttaa enemmän kuin jos yhteiskunta laatii säännöt. Yhteiskunnalle ajatus, että sääntely itsessään on negatiivista, on vahingollinen. Siksi myös yhteiskunnalle on edullisempaa, jos mainosala pystyy sääntelemään itse itseään. Onhan ala velvollisuutensa tasalla?
Hannu Oskala kirjoitti 14.1.2009 kello 19:37
Näin. Samainen kommentti herätti minunkin huomioni. Jokseenkin älyvapaata. Laissez-faire uber alles?
Aiheesta kirvonneessa keskustelussa mainosta puoltavana kommenttina käytettiin "korkeita remontti- ja asumiskustannuksia", joista seuraa korkeita vastikkeita ja vuokria.
En pitäisi mahdottomana, että esim. julkisivuremontin yhteydessä, jolloin talo joka tapauksessa pistetään pakettiin, voitaisiin rakennustelineiden päällä hyväksyä _väliaikainen_ mainos, jolla remontin kustannuksia saataisiin osakkaille edullisemmaksi.
Martti Tulenheimo kirjoitti 14.1.2009 kello 22:02
Megasizen tulkinta laissez-fairesta on ylipäätään täysin utopistinen. Edes Yhdysvalloissa mainostaminen ei todellakaan ole sääntelemätöntä, vaan siellä mainontaa ja monia muita elämänaloja sääntelevät itsesääntelymekanismit.
Ajatus on pöyristyttävä. Se todellakin asettaa kaiken sääntelyn kyseenalaiseksi. Laissez-faire ei suinkaan tarkoita, että kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa, mitä mieleen juolahtaa ja sopia siitä toisen osapuolen kanssa ja olettaa, että yhteiskunnan tehtävä on vain turvata tehdyn sopimuksen pitävyys.
Lisäksi, kuten toisaalla käymässäni keskustelussa todettiin, kyse ei edes ollut mainosfirman ja asukkaiden välisestä sopimuksesta, vaan Megasizen ja asunto-osakeyhtiön omistajien välisestä sopimuksesta. Asukkaiden ikkunoiden peittäminen mainoslakanalla tapahtui siten heiltä itseltään mitään kysymättä. Aika brutaali asukkaiden oikeuksien loukkaus.
Tilapäistä julkisivumainontaa esim. mainitsemallasi tavalla pidän aivan hyväksyttävänä – olettaen, ettei talojakin aleta kohta panna pakettiin vastoin asukkaiden tahtoa.