Historiallinen muuttoliike lukuina
Luen parhaillani A.G. Kenwoodin ja A.L. Lougheedin teosta The Growth of the International Economy 1820–2000. Kirja on pullollaan kiinnostavaa tilastomateriaalia maailmantalouden kasvusta. Eräs kutkuttava teema on maahanmuutto. Tässä hieman rutikuivia lukuja.
Maailman tilastoitu muuttoliike maasta toiseen oli vuosien 1821–1915 välillä yhteensä 51 miljoonaa henkeä. Heistä 46 miljoonaa siirtyi mantereelta toiselle. Mannertenvälisistä muuttajista yhteensä 44 miljoonaa, eli 96 prosenttia, oli kotoisin Euroopasta.
Suurin osa muutosta tapahtui vuoden 1880 jälkeen. Muuttoliike kiihtyi vuosikymmen toisensa jälkeen. Vuosina 1821–50 Euroopasta muutti 110 000 ihmistä vuodessa toisille mantereille. 1851–80 keskimäärin 270 000 ihmistä vuodessa. 1881–1915 muuttajia oli noin 900 000 vuodessa. Yhteensä vuosina 1821–1880 Euroopasta muutti 11–12 miljoonaa asukasta pois ja vuosina 1881–1915 yhteensä 32 miljoonaa.
Ennen vuotta 1880 suurin osa muuttajista oli kotoisin Länsi- ja Pohjois-Euroopasta. Vuoden 1881 jälkeen suurin osa lähtijöistä oli etelä- ja itä-eurooppalaisia. Suomalaiset lähtijät kuuluivat enimmäkseen tähän myöhempään joukkoon.
Kaikkiaan 37 prosenttia, eli 16,1 miljoonaa, muuttajista oli kotoisin Brittein saarilta. Muita merkittäviä lähtömaita olivat Italia (8 miljoonaa lähtijää), Saksa (4,9 miljoonaa lähtijää), Espanja ja Portugali (yhteensä 4,6 miljoonaa lähtijää) sekä Itävalta-Unkari (4,4 miljoonaa lähtijää).
Kuten nykyäänkään, kaikki muuttajat eivät jääneet tulomaihin pysyvästi. Tilastot paluumuutosta vuosilta 1821–1915 ovat kuitenkin niin epäluotettavia, että varmaa tietoa paluumuuttajien määrästä ei ole käytettävissä.
Kenwoodin ja Lougheedin mukaan tilastojen puutteista ja heikkouksista huolimatta valtaosan muuttoliikkeestä tiedetään varmasti kulkeneen Euroopasta Amerikoihin, erityisesti Yhdysvaltoihin. Jopa 85 prosenttia aikakauden muuttoliikkeestä kohdistui Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan. 62 prosenttia (31,9 miljoonaa) lähtijöistä suuntasi Yhdysvaltoihin.
