Luvallisia mainostelineitä sähkökaappien sijaan
Vaalimainos roomalaisessa telineessä
Esittelin eilen yleisten töiden lautakunnassa näkemykseni siitä, että Helsingissä pitäisi olla mahdollisuus pienimuotoisten tapahtumien mainostamiselle ja kuinka tämä tulisi järjestää. Tällaiselle mainostilalle on suuri kysyntä, kuten sähkökaappien, talojen seinien, liikennemerkkien jne. pintojen luvattomasta käytöstä mainostelineinä näkyy.
Mainonnan luvattomuus on ongelma kaupungille. Toisenlainen epäkohta on, että Stop töhryille -kampanjan myötä julisteet on niputettu yksioikoisesti samaan kategoriaan kuin luvattomat graffitit. Kyse on selkeästi kahdesta eri asiasta.
Luvattoman mainonnan syy on luvallisten, ilmaisten mainospaikkojen puute. Pientapahtumilla ei ole varaa maksulliseen mainontaan – eikä edes pidä olla. Pienten tapahtumien logiikka perustuu yleisen hyödyn tavoitteluun, ja yleistä hyötyä on voitava tuottaa myös hyvin pienin resurssein.
Julistekysymys voidaan ratkaista erittäin yksinkertaisesti ja halvalla. Kaupunki pystyttäköön tapahtumamainontaan tarkoitettuja telineitä. Sellaiset sopivat harkittuihin paikkoin hyvin. Ne tuovat kaupunkikuvaan kaivattua ilmettä ja villiin mainontaan järjestystä. Kun tapahtumamainoksille tarjotaan luvallinen kanava, poistuu tarve luvattomalta mainostamiselta. Koska telineet on tarkoitettu vain tilaisuuksille, niitä ei käytetä esimerkiksi tuotemainontaan.
Tarkemmista käyttöohjeista, niiden noudattamisesta ja muista käytännön seikoista tehtäköön selvitys virkamiestyönä.
Lautakunta otti ajatukseni luvallisista mainostelineistä hyvin myötämielisesti vastaan. Samalla todettiin, että jo edellinen lautakunta on ottanut itse mainosasiaan myönteisen periaattellisen kannan. Lautakunnan suhtautumisen ansiosta asia edennee, kunhan rakennusvirasto pyynnöstäni ensin selvittää, miten asiassa tulisi edetä ja miten se on järjestetty muualla.
Kuten viraston tiedottaja keskustelussa oivallisesti totesi, samalla on kriittisen tärkeää, että järjestelmästä tehdään riittävän mutkaton. Lukolliset mainoskaapit ja lasin käyttö ylipäätään eivät sovellu ratkaisuksi. Myös hankkeen ylibyrokratisointi, esimerkiksi jokaista mainosta koskevalla luvanhaulla, tappaisi koko ajatuksen. Mutkistamalla asiaa turhaan luvaton mainonta jatkuisi luvallisista paikoista huolimatta vain entisellään. Siksi mainospaikat on suunniteltava huolella niiden käyttäjiä, tapahtumanjärjestäjiä, kuullen.
