Pyöräilyn ongelmat ovat rakenteissa
Tumma puku on pariisilaista pyöräilymuotia
Mitä enemmän olen pyöräilyn edistämisen kanssa tekemisissä, sitä paremmin ymmärrän, että pyöräilyn olosuhteiden parantaminen on Helsingissäkin kiinni rakenteellisista uudistuksista.
Pyöräily polkee Helsingissä vuosi toisensa perään lähes paikallaan, sillä pyöräilyn ongelmat eivät ole vain yksittäisiä yksityiskohtia, vaan kaikki yksityiskohdat ovat tiiviisti toisiinsa kytköksissä. Ne sitoo rakenteellisesti toisiinsa aikansa elänyt liikennesuunnittelufilosofia.
Pyöräilyn ongelma eivät ole autot. Päinvastoin, pyöräilyn todellinen ongelma on, että se mielletään yhä osaksi “kevyttä liikennettä”, jonka ajatellaan muodostuvan sekä pyöräilijöistä että jalankulkijoista. Tämän ajatuksen ainakin ruotsalaiset, tanskalaiset, saksalaiset, hollantilaiset, sveitsiläiset ja viimeksi ranskalaiset liikennesuunnittelijat ovat hylänneet, ja niin on syytä tehdä myös Suomessa.
Pyöräilyn toinen ongelma ovat asenteet. Liikennemuoto mielletään yhä säännönmukaisesti suunnittelussa vain sunnuntaiharrastukseksi, joka ei tarvitse muuta kuin sen, mitä muilta liikenteen osapuolilta jää yli. Pyöräily on erillinen liikennemuoto siinä, missä autoilu ja jalankulkukin, ja kuuluu omalle erotetulle väylälleen, johon pyöräilijöillä on yhtäläinen oikeus kuin muillakin.
Raha on pyöräilyn ongelmista vasta kolmas ja juontuu suoraan kahdesta ensimmäisestä hankaluudesta.
Kun pulmista ensimmäinen – vanhentunut suunnittelufilosofia – saadaan uudistettua, luutuneet asenteet alkavat aluksi hitaasti, mutta lopulta hyvin nopeasti muuttua. Näin kävi jopa Pariisissa, eikä ole syytä olettaa, etteikö niin kävisi Suomessakin – emme ole sen huonompia tai parempia kuin pariisilaisetkaan. Vain hieman jäljessä. Asenteiden muututtua rahaakin alkaa usein kummasti löytyä.
Konstantin Shemyak kirjoitti 16.3.2009 kello 09:52
Mainitsematta jäi yksi pikkuongelma, jota "ruotsalaiset, tanskalaiset, saksalaiset, hollantilaiset, sveitsiläiset ja viimeksi ranskalaiset" eivät koe: jäätä ja lunta teillä 4 kuukautta vuodessa. En usko kuvassa näkyvää herraa pyöräilevässä myös sohjossa ja pakkasessa, nastarenkaat ja loskahousut päällä.
Konstantin
Martti Tulenheimo kirjoitti 16.3.2009 kello 20:11
Kiitos kommentistasi Konstantin. Olet oikeassa, että sääolot eivät ole Helsingissä samat kuin Pariisissa. Silti Oulussa pyöräillään enemmän kuin Helsingissä. Myös talvisin.
Asian ydin on, että pyöräilijät on syytä erottaa Helsingissä liikennesuunnittelun avulla tehokkaasti sekä jalankulkijoista että autoista. Tämä taas ei onnistu ilman rakenteellista uudistusta: pyöräily on määriteltävä omaksi liikennemuodokseen, ei osaksi “kevyttä liikennettä”, jolla on yhteinen väylä.
Nykyinen suunnittelu lähtee siitä, että pyöräilijät on erotettava vain autoista. Tämä taas johtaa Helsingissä siihen, että pyöräväylät suunnitellaan jalkakäytäville, kun ne pitäisi sijoittaa omalle väylälleen katutason ja jalkakäytävän väliin.