Korjasin aaumulla fillarini puhjennutta etukumia talomme pihalla. Toimenpide on minulle sen verran tuttu, että se sujuu noin vartissa. Muistan kuitenkin elävästi, kuinka hankalaa puuhaa pyöränkumin paikkailu – ja erityisesti ulkokumin sujuttaminen sisäkumin päälle sekä edelleen takaisin paikalleen vanteeseen – vuosia sitten oli, kun tein sitä ensimmäistä kertaa.

Siitä tuli mieleeni, kuinka harvoin näen kenenkään puuhastelevan talomme pihalla pyöränsä parissa. Jos tarkkoja ollaan, niin en ole nähnyt kuin kerran naapurini huoltavan pyöräänsä. Kuten metsässäkin kaatuu puita, silloinkin kun en ole sitä näkemässä, varmasti useampikin naapurini rassailee pyöräänsä huomaamattani.

Tämä toi mieleeni, kuinka hauskaa olisi järjestää yhteiset pyöränkorjaustalkoot pihallamme. Monelta jää varmasti hyvät pyöräilyt polkematta, kun rengas on puhki tai ketju poikki. Samalla talkoot olisivat myös hauska tapa tutustua muihin talomme asukkaisiin.

Hieman pidemmälle vietynä talkoot voisi monistaa hauskaksi konseptiksi. Pyörätalkoot ympäri kaupunkia kymmenien talojen pihoilla samana päivänä olisivat mitä oivallisin tapa tuoda esille pyöräilyn parhaita puolia. Yhdistämällä vapaaehtoisten talkoonvetäjien tietotaidon, taloyhtiöiden ja median tiedotusvoiman sekä keräämällä pienimuotoisen rahoituksen pyöräkaupoilta kaupallisina, kaupungilta julkisena ja järjestöiltä kolmannen sektorin toimijoina fillaritalkoot voisivat olla jymymenestys.

Helsingin polkupyöräilijät järjestävät jo nyt vastaavaa toimintaa Nervanderinkadun hallilla, mutta mielestäni olisi kätevämpää, jos talkoot tulisivat ihmisten luo talojen pihoille. Kynnys osallistua olisi varmasti matala, jos vuori saapuisi Muhammedin luo.

Sujuvuus on pyöräilyn suosiota merkittävästi parantava tekijä. Siihen vaikuttaa keskeisesti suunnittelu: kuinka jalankulkijat saadaan pidettyä poissa pyöräteiltä. Jalankulun kannalta on aivan yhtä olennaista suunnitella pyöräväylät niin, että pyöräilijät pysyvät poissa jalkakäytäviltä.

Yksinkertainen tapa helpottaa pyöräilyn sujuvuutta Helsingissä on parantaa siihen tarkoitettujen liikennemerkkien käyttöä ja sijoittelua. Pyöräteistä kertovat kyltit sijaitsevat nimittäin usein niin korkealla, että niiden sijoittelussa on selvästi mietitty enemmän bussinkuljettajien näkökorkeutta kuin sitä, miten viestittää tehokkaasti jalankulkijoille, missä jalkakäytävä kulkee ja missä taas ei kulje.

Turvallisuuden kannalta on tärkeää, että niin autoilijat kuin varsinkin bussinkuljettajat tiedostavat pyöräilijöiden läsnäolon, mutta aivan yhtä tärkeää on myös pyöräilyn sujuvuuden turvaaminen.

Odense

Pyörätien merkki Odensessa

Kuten elämässä yleisestikin, pyöräilyn edistämisessä on syytä omaksua muualla hyväksi havaitut ratkaisut ja tuoda ne osaksi suomalaista keinovalikoimaa. Esittelin HKR:lle tänään yleisten töiden lautakunnassa muutamia hyvinä pitämiäni ratkaisuja pyöräteiden nykyistä paremmasta merkitsemisestä.

Oheinen kuva on Odensen kaupungista, Tanskasta. Siinä näkyvä liikennemerkki lisäkyltteineen on samanlainen kuin Suomessa käytetyt merkit. Kyltti eroaa suomalaisesta sijoituskorkeudeltaan: se on optimoitu sekä jalankulkijan että pyöräilijän havaintokenttään sopivaksi, noin metrin korkeudelle.

Lisäksi kyltti seisoo taivutetusta teräksestä tehdyllä kaksoisjalallaan tukevasti ja turvallisesti. Näin mahdollinen törmäys tolppaan ei aiheuta samanlaista vaaraa kuin yhdellä jalalla seisovaan kylttiin osuminen – eikä sitä ole yhtä helppoa vahingoittaa esimerkiksi potkimalla kuin yksijalkaista kylttiä.

Bryssel

Pienoismerkki Brysselissä

Toinen kuva on Brysselistä. Siinäkin näkyvä merkki on sijoitettu sekä jalankulkijan että pyöräilijän kannalta ihanteelliselle havaintokorkeudelle. Kyltti on tavallista pienempi ja välittää viestin jalankulkijalle juuri siksi paremmin kuin autoilijoille tarkoitetut isot liikennemerkit.

Merkin käyttö ei valitettavasti ole Suomessa lain mukaan mahdollista. Siksi lainsäädäntöämme tulisikin muuttaa siten, että kaupunkilaisjärjen käyttö sallittaisiin: kaupunkioloissa jalankulkijat tarvitsevat jalankulkijoille suunniteltuja liikennemerkkejä. Odensen mallinen merkki on onneksi nykylainsäädännön mukainen.

Brysselin kuvassa näkyy muuten myös, kuinka samalla korkeudella kulkevat jalkakäytävä ja pyörätie on erotettu toisistaan materiaalien lisäksi käytännöllisellä väliraidalla. Se on suunniteltu erityisesti esteettömyysnäkökulma huomioiden.

Toivon, ettei asia jää rakennusvirastossa pelkäksi pohdinnaksi. Viestin on kuljettava myös kaupunkisuunnitteluvirastoon. Pyöräilijä tietää kyllä ilman merkkiäkin, kun ajaa vastoin liikennesääntöjä jalkakäytävällä – jalankulkija taas ei.

Sujuvien pyöräväylien tarvetta ei voi korostaa liikaa. Kuten ei sitäkään, että on täysin liikennesuunnittelijan käsissä, miten pyöräilijä huomioidaan suunnittelussa.

Kuva: Frabuleuse

Perässähiihtäjä kysyi muutama päivä sitten, onko valta kihahtanut vihreillä hattuun. Sinänsä aiheellinen kysymys, jota soisi pohdittavankin.

On varsin itsestään selvää, että kuka tahansa, joka saa valtaa, tulee ennemmin tai myöhemmin vallantäytteiseksi. Tässä ei liene mitään uutta. Jos vihreiden vallassa on jotain uutta, niin se, että vihreistä on viime vuosina todella tullut merkittävä vallankäyttäjä Suomessa. Helsingissä jopa kaupungin toiseksi suurin poliittinen puolue.

Se, että vihreät ovat onnistuneet hankkimaan valtaa käyttöönsä, tarkoitaa luonnollisesti, että muut ovat joutuneet sitä heille luovuttamaan. Tämä aiheuttaa tietysti katkeruutta niissä, jotka eivät haluaisi nähdä vihreitä vallassa.

Perässähiihtäjän aloittama keskustelu oli ajoittain hyvää, mutta kääntyi loppua kohden melko farisealaiseksi kilpalaulannaksi.

Onneksi muita poliittisia suuntauksia kuin vihreitä edustavat ihmiset ovat sentään vapaita venkoilun, vallanhimon, ylimielisyyden, elitismin ja tekopyhyyden taakasta sekä muistavat aina osoittaa muiden puolueiden jäsenille pelkkää keskinäistä kunnoitusta. Olisi silti ehkä parasta jättää poliitikoiden arviointi muille kuin poliitikoille.

Kaupunkipyörä Vélib Pariisissa

Helsinkiin tulee kesällä 2010 yhteensä tuhat uutta kaupunkipyörää. Aiheesta on uutisoitu kiitettävästi mm. Helsingin Sanomissa.

Yllätyin kuitenkin lukiessani Wikipediassa kaupunkipyöriä suomeksi käsittelevää artikkelia. Kirjoitus nimittäin paljastaa, ettei Suomessa olla vielä laajalti herätty siihen, miten valtavasti kaupunkipyörät ovat viime vuosina kehittyneet. Kyse on täydestä sukupolven vaihdoksesta.

Helsingissä nyt viimeistä kesää käytössä olevat, kolikkopantilla toimivat kaupunkipyörät otettiin alunperin käyttöön Helsinki-päivänä 12.6.2000. Ne edustivat tuolloin upouutta ajattelua: kaupunkien liikennelaitokset tarjosivat ensi kertaa polkupyöriä asiakkaidensa käyttöön. Kuten Wikipedian suomenkielinen artikkeli kertoo, pyöristä kuitenkin “suunniteltiin tahallaan epämukavia ettei niitä ajettaisi kauas kaupungista, ja sellaisia, ettei niistä voi varastaa varaosia omaan pyöräänsä”.

Epämukavuus ja epäkäytännöllisyys muodostuivatkin jo alusta lähtien ensimmäisen polven kaupunkipyörien kompastuskiveksi. Pyörien käyttö perustui satunnaisuuteen eikä niitä olisi hyvällä tahdollakaan voinut nimittää osaksi kaupunkiliikennettä.

Kaupunkipyörien kehitys ei luonnollisestikaan päättynyt maailmalla siihen. Jo vuonna 2005 Lyon tarjosi asukkailleen lainapyöriä, jotka käänsivät asetelman kaupunkilaisjärjen mukaiseksi: pyörien pitää olla niin mukavia ja käytännöllisiä, että ihmiset haluavat käyttää niitä. Niinpä pyöristä tehtiin mahdollisimman käyttäjäystävällisiä: niihin tuli vaihteet, helposti säädeltävä ja mukava satula, puhkeamattomat ilmarenkaat, pinnoitetut vanteet, etu- ja takavalot, kori, lukko sekä mikä tärkeintä, kevyt runko.

Lyonista pyörät levisivät vuonna 2007 Pariisiin, jossa ne saavuttivat sekä valtavaa suosiota että maailmanlaajuista myönteistä julkisuutta. Pariisin kokemusten ansiosta lukuisat eurooppalaiset kaupungit alkoivat kopioida mallia, ja vain muutamassa vuodessa uuden polven kaupunkipyöristä on tullut massailmiö ympäri maailmaa. Aihetta valottaa sille omistautunut Bike sharing -blogi.

Kunhan pyörille tarkoitettuja telineitä tulee riittävän laajalti ympäri kaupunkia eikä pyörien käyttöaluetta ja -aikaa rajoiteta keinotekoisesti, on selvää, että uuden polven kaupunkipyöristä tulee myös Helsingissä samanlainen menestystarina kuin kaikkialla, missä ne on otettu käyttöön. Tervetuloa tänne!

Helsingin Sanomat kertoo HKL:n kaavailuista varustaa pysäkit aikataulunäytöillä. Itse hanke on mitä kannatettavin – vain esitelty hintalappu hirvittää:

“Yksi näyttö maksaa 1 400 euroa, joten kaikkiaan hankkeen hinta nousee puoleentoista miljoonaan euroon. [...] Helsingissä on 1 300 pysäkkikatosta, eli näyttö tulisi niistä suurimpaan osaan.”

Tietokone, jolla bloggaan, maksaa Erottajan ja Roban kulmassa 949 euroa. Samanlaisia 13” näytöllä ja 2.0 GHz:n prosessorilla varustettuja valkoisia MacBook-läppäreitä saisi 1,5 miljoonalla eurolla 1 580 kappaletta.

1 300 MacBookia saisi ilman minkäänlaisia paljousalennuksia “vain” 1,2 miljoonalla eurolla, eli säästöä tulisi rapiat 300 000 egeä verrattuna HKL:lle tarjottuihin näyttöihin.

Kun tulisi halvemmaksi varustaa bussipysäkit Applen MacBookeilla kuin tarjotuilla näytöillä, rohkenen epäillä, että näyttöjen hinnassa on “hieman” ilmaa.

Ystäväni Hannu Oskalan mukaan hintaero syntyy massatuotannon skaalaedusta ja siitä, että pysäkkinäytöt toimivat sekä pakkasessa että vesisateessa.

Varmasti näinkin, mutta epäilenpä, ettei asia pelkästään niillä selity. Ei suinkaan olisi ensimmäinen kerta, kun HKL hankkii ylihinnoiteltua teknologiaa “ainoalta pätevältä” toimittajalta, joka maksattaa tuotekehittelyn kustannukset verorahoillamme.

Yritän parhaillani selvittää, onhan hintaa varmasti kysytty muualtakin kuin ensimmäiseltä vastaan tulleelta tarjoajalta.

Pieni päivitys Hämeentien pyöräkaistoista, joita olen sitoutunut kunnallisvaalilupauksenani edistämään.

Hämeentietä joukolla ylöspäin 7.4.2009

Merkittävin pyöräilyn suosioon vaikuttava tekijä on turvallisuuden tunne.

Helsingin Polkupyöräilijät ry teetti Hämeentiestä kyselyn huhtikuussa 2009. Kyselyyn vastasi 616 henkilöä, joista jopa 95 % ilmoitti kokevansa pyöräilyn Hämeentiellä turvattomaksi tai uhkaavaksi.

Tästä ei voi vetää kuin yhden johtopäätöksen: Hämeentielle tarvitaan asianmukaiset pyöräväylät molempiin suuntiin. Pyöräilyn ei pidä koskaan olla vaarallista – päinvastoin, pyöräilyn on oltava niin turvallista, että se on kulkuvälineenä todellinen ja arkipäiväinen vaihtoehto autolle.

Tutkimusten mukaan (pdf, sivu 19) paras tapa parantaa pyöräilijöiden turvallisuutta on lisätä pyöräilyn määrää. Siihen tarvitaan (1) turvallisia pyöräväyliä, joita (2) ihmiset uskaltavat myös käyttää. Vain siten (3) pyöräily valtavirtaistuu, ja (4) ihmiset muuttavat liikennekäyttäytymistään pyöräilyä suosivaksi.

Keskeisenä sisääntuloreittinä Hämeentieltä uupuva pyöräväylä on polttavimpia Helsingin pyöräilyyn liittyviä puutteita. Päättäjillä ja virkakoneistolla on yhteinen tarve: sisäistää ongelma ja ratkaista se – eli tehdä Hämeentiestä turvallinen väylä niin pyöräilijöille kuin muillekin. Siihen päästään vain nostamalla asiasta yleistä keskustelua ja lisäämällä siten päättäjien tietoisuutta ongelman olemassaolosta.

Yksi ratkaisu on tehdä Hämeentien bussikaistoista mm. Brysselin ja Pariisin malliin yhdistetyt bussi- ja pyöräkaistat. Tämä ei kuitenkaan tunnu kaikista pyöräilijöistä turvalliselta, ellei kadun ajonopeutta lasketa, mikä taas ei miellytä autoilijoita. Toinen tapa on muuttaa jalkakäytävät yhdistetyiksi kevyen liikenteen väyliksi. Tämä olisi kuitenkin varsinkin alamäessä väärin jalankulkijoita kohtaan, sillä ajoneuvona pyörän paikka on ajoradalla. Kolmas keino onkin jo tuttu: olla tekemättä asialle mitään, mistä kaikki kärsivät.

Jotta ongelma ratkeaa, kompromivalmiutta on löydyttävä. Molemmat esitetyt ratkaisuehdotukset edellyttävätkin toimivaa yhteistyötä ainakin kaupunkisuunnittelijoiden, liikennepoliisin, HKL:n ja YTV:n, joukkoliikennettä ajavien bussiyhtiöiden sekä pyöräilijöitä edustavan HePon kanssa.

Dialogiin perustuva ongelmanratkaisumalli on osoittautunut niin toimivaksi Brysselissä, että Helsingin isokenkäisten (herrat Penttilä ja Sauri) on viipymättä syytä olla suoraan yhteydessä Didier Dumontiin Brysselin joukkoliikenneorganisaatio STIB:issä. Helsinkiin on luotava vastaava keskusteluprotokolla, jolla mutkat suoristetaan istumalla kaikkien asianosaisten kesken yhteisen pöydän ääreen.

Hämeentie on hyvin pitkä ja vielä sitäkin kivisempi, mutta kunhan päättäjämme osoittavat heiltä odotettua päättäväisyyttä, kyllä ne pyöräkaistat sinne saadaan!