Pieni päivitys Hämeentien pyöräkaistoista, joita olen sitoutunut kunnallisvaalilupauksenani edistämään.

Hämeentietä joukolla ylöspäin 7.4.2009

Merkittävin pyöräilyn suosioon vaikuttava tekijä on turvallisuuden tunne.

Helsingin Polkupyöräilijät ry teetti Hämeentiestä kyselyn huhtikuussa 2009. Kyselyyn vastasi 616 henkilöä, joista jopa 95 % ilmoitti kokevansa pyöräilyn Hämeentiellä turvattomaksi tai uhkaavaksi.

Tästä ei voi vetää kuin yhden johtopäätöksen: Hämeentielle tarvitaan asianmukaiset pyöräväylät molempiin suuntiin. Pyöräilyn ei pidä koskaan olla vaarallista – päinvastoin, pyöräilyn on oltava niin turvallista, että se on kulkuvälineenä todellinen ja arkipäiväinen vaihtoehto autolle.

Tutkimusten mukaan (pdf, sivu 19) paras tapa parantaa pyöräilijöiden turvallisuutta on lisätä pyöräilyn määrää. Siihen tarvitaan (1) turvallisia pyöräväyliä, joita (2) ihmiset uskaltavat myös käyttää. Vain siten (3) pyöräily valtavirtaistuu, ja (4) ihmiset muuttavat liikennekäyttäytymistään pyöräilyä suosivaksi.

Keskeisenä sisääntuloreittinä Hämeentieltä uupuva pyöräväylä on polttavimpia Helsingin pyöräilyyn liittyviä puutteita. Päättäjillä ja virkakoneistolla on yhteinen tarve: sisäistää ongelma ja ratkaista se – eli tehdä Hämeentiestä turvallinen väylä niin pyöräilijöille kuin muillekin. Siihen päästään vain nostamalla asiasta yleistä keskustelua ja lisäämällä siten päättäjien tietoisuutta ongelman olemassaolosta.

Yksi ratkaisu on tehdä Hämeentien bussikaistoista mm. Brysselin ja Pariisin malliin yhdistetyt bussi- ja pyöräkaistat. Tämä ei kuitenkaan tunnu kaikista pyöräilijöistä turvalliselta, ellei kadun ajonopeutta lasketa, mikä taas ei miellytä autoilijoita. Toinen tapa on muuttaa jalkakäytävät yhdistetyiksi kevyen liikenteen väyliksi. Tämä olisi kuitenkin varsinkin alamäessä väärin jalankulkijoita kohtaan, sillä ajoneuvona pyörän paikka on ajoradalla. Kolmas keino onkin jo tuttu: olla tekemättä asialle mitään, mistä kaikki kärsivät.

Jotta ongelma ratkeaa, kompromissivalmiutta on löydyttävä. Molemmat esitetyt ratkaisuehdotukset edellyttävätkin toimivaa yhteistyötä ainakin kaupunkisuunnittelijoiden, liikennepoliisin, HKL:n ja YTV:n, joukkoliikennettä ajavien bussiyhtiöiden sekä pyöräilijöitä edustavan HePon kanssa.

Dialogiin perustuva ongelmanratkaisumalli on osoittautunut niin toimivaksi Brysselissä, että Helsingin isokenkäisten (herrat Penttilä ja Sauri) on viipymättä syytä olla suoraan yhteydessä Didier Dumontiin Brysselin joukkoliikenneorganisaatio STIB:issä. Helsinkiin on luotava vastaava keskusteluprotokolla, jolla mutkat suoristetaan istumalla kaikkien asianosaisten kesken yhteisen pöydän ääreen.

Hämeentie on hyvin pitkä ja vielä sitäkin kivisempi, mutta kunhan päättäjämme osoittavat heiltä odotettua päättäväisyyttä, kyllä ne pyöräkaistat sinne saadaan!

Tämä kirjoitus on julkaistu on 22.5.2009 kello 21:49 aihealueilla Helsinki, liikenne, pyöräily, uudistus, yhteiskunta. Voit seurata keskustelua RSS 2.0 syötteen avulla. Voit jättää kommentin, tai trackbackin omalta sivultasi.