Kirjoitin tämän inspiroimana Vihreiden kopo-ohjelmaan seuraavan prinsiipin koulutuksen merkityksestä vihreälle reformistiselle projektille:

"Koulutus luo kykyä arvioida maailmaa, tarkastella sitä kriittisesti sekä esittää ja toteuttaa ratkaisuja ongelmien korjaamiseksi. Koulutus auttaa ihmisiä ottamaan oman elämänsä haltuun. Tällaisena koulutuksella on vahva maailmaa muuttava rooli. Se antaa valmiuksia arvioida maailmaa ja ylläpitää mahdollisuutta muutokseen. Juuri tämän vuoksi koulutus on tärkeätä vihreässä politiikassa, jonka tavoitteena on muuttaa maailmaa oikeudenmukaisemmaksi, avarakatseisemmaksi ja ekologisemmaksi."

Vaikka tuon nyt luettuna voisi ilmaista paremminkin, niin koulutuksen keskeinen tehtävä on yhteiskunnallisen dynamiikan ylläpito, ei niinkään initiaatio jaettuihin arvoistuksiin, käytäntöihin ja kokemuksiin. Itse näen vanhan kunnon vapaan sivistystyön ja sen kehittämisen olennaiseksi tässä tehtävässä.

Oikealta katsottuna tämä näyttää (vähän kärjistettynä) jaolta valinnan vapaus vs. yhteiskunnan holhous. Vasemmalta katsottuna vastaava jako voisi olla kansalaisen vapausoikeudet vs. kuri ja järjestys. Jo tämä epäsymmetria kertoo, että tätä erottelua ei voida tehdä oikeiston ja vasemmiston akselilla, vaan sitä varten tarvitaan muunlainen erottelu. Käsitys yksilönvapauksista vaihtelee riippumatta oikeistosta ja vasemmistosta ja vieläpä eri tavoin riippuen siitä, onko kyseessä yksilö vs. julkinen valta, yksilö vs. toiset yksilöt, yksilö vs. korporaatiot vai joku muu.

Kuitenkin suhde yksilönvapauksiin on kovassa huudossa silloin kun omaa poliittista asemaa märitellään oikeiston ja vasemmiston akselilla.

Itse asiassa se Ylen vaalikoneesta tehty faktorianalyysi oli ihan mielenkiintoinen ja sivistävä pikku raportti tässäkin mielessä. Joskin varsin pienestä havaintoaineistosta.

Mikko, näen Kokoomuksen uuden nousun merkkinä siitä, että siellä on todella ymmärretty, mitä yhteiskunnan rakenteellinen muutos ja varallisuuden leviäminen aiempaa laajemmalle tarkoittaa.

Pidän selvänä, että he ottavat ajoittain jatkossakin turpaansa, mutta pitkällä aikavälillä Kokoomus pystyy mukautumiskykynsä ansiosta imuroimaan tehokkaasti varakkaan hedonistisen väestönosan äänet itselleen. Ympäristö ei kiitä.

Keskustan näen vastedes menettävän demarien tavoin kannatustaan PS:lle. Pitkällä tähtäimellä he onnistuvat kuitenkin pitämään kiinni nimenomaan koulutetummista äänestäjistään.

Joka tapauksessa kyse on puolueasetelman muutoksesta. Se etenee hitaasti, mutta kymmenen vuoden päästä on jo selkeä. Vasemmiston on keksittävä itsensä uudelleen.

Jenni, minusta näyttää, että maahanmuuttokysymys on vain ensimmäinen merkki siitä, mitä tulevaisuudessa on odotettavissa yhä enemmän: koulutustaso määrittää pitkälle ihmisten poliittisen suuntautumisen 2000-luvulla.

En tarkoita, että nämä puolueet nousisivat nykyisestä alhostaan istumalla ja odottamalla, vaan että tällaisten pitkäikäisten instituutioiden kohdalla lyhyen aikavälin tapahtumat ovat aika heikko väline tulevaisuuden ennustamiseksi, ja että avainhenkilöiden vaihtuessa virkeämpiin niin julkisuudessa kuin ohjelmatyöryhmissä meno voi nopeasti saada reippaamman otteen, mikä on jo puoli voittoa. Kokoomuskin kokee mitä ilmeisimmin saaneensa näissä vaaleissa takaiskun, ja tällainen kokemus voi olla yllättävän vaarallinen asia, jos on totuttu ajatukseen voiton vääjäämättömyydestä.

Oikeiston ja vasemmiston jakolinja tällaisenaan on lisäksi menettänyt ennustavuuttaan poliittisessa toiminnassa. Toimijat voivat tehdä oikeistolaisia tai vasemmistolaisia ratkaisuja, mutta se ei tarkoita, että samanlainen ratkaisu tehtäisiin muissa kysymyksissä. Oikeistolaisesta ja vasemmistolaisesta toiminnasta on tullut entistä tilannekohtaisempaa. Tulkitsen tämän johtuvan ainakin Suomessa laajan maksukykyisen ja suhteellisen vauraan keskiluokan synnystä.

Tämä on ajanut vasemmistolaisen talouspoliittisen ajattelun paikkaan, jossa se ei ole oikein tottunut suunnistamaan. Vasemmiston kannattajilla alkoikin yhtäkkiä olla rahaa hankkia yksilöllisiä palveluita ja valvottavana alkoi olla muitakin materiaalisia etuja kuin absoluuttisesta köyhyydestä nouseminen tai kunnon korvaus kunnon työstä. Jos työn ja pääoman väliseen ristiriitaan eläytyminen on vaikeaa silloin, kun kumpaakaan ei ole, niin yhtä vaikeaa se on silloin, kun on molempia.

Tilannekohtaisuus myös heikentää tämän jaon merkitystä verrattuna moniin muihin poliittisiin jakolinjoihin. Vasemmisto ja oikeisto ovat identiteettikysymyksiä myös muualla kuin vasemmisto- ja oikeistopuolueissa ja niihin liitetään, kuten alussa sanoin, määrityksiä jotka saattavat korreloida vasemmistolaisen tai oikeistolaisen ajattelun kanssa, mutta joilla ei sinänsä ole erotteluvoimaa tällä akselilla.

Kumman vähällä tuntuukin media päästävän puolueen, jonka sisällä kiehuu klassinen fraktioiden välinen valtataistelu, jota voi seurata suhteellisen helposti esim. vertailemalla Suomen Sisu ry:n jäsenten blogeja ja Perussuomalaiset rp:n blogeja toisiinsa. Aika eri asialistat tuntuu kahdella porukalla olevan.

Kunnallisvaaleissa PerSut onnistuivat lyömään läpi tuntemattomien ehdokkaiden listoilla. Vihreäthän eivät siinä koskaan onnistuneet, ja siksi 80-90-luvulla gallupkannatus ei realisoitunut. PerSujen kautta on valtuustoihin noussut monenlaisia ihmisiä, joilla ei ehkä ole varsinaista yhteistä agendaa. Toisaalta ryhmät ovat niin pieniä, että valtuuston oppositiona toimiminen riittää agendaksi. Protestipuolueella sellainen voi kantaa seuraavissakin vaaleissa: Ei tarvitse saada mitään aikaiseksi, kun voi todeta että muut eivät ottaneet mukaan päätöksentekoon, vaikka ongelmana voi olla etteivät muut löydä sitä Persujen ohjelmaa.

Mutta joukossa on ihan tavallisia kunnon ihmisiä, jotka puhuttelevat varmasti niitä jotka eivät jaksa paneutua kuntatalouden monimutkaiseen maailmaan.

Itse asiasta: mitä enemmän asiaa miettii, sitä “vaarallisemmalta” 2000-luku tosiaan tuntuu - ainoa lääke vaaroja vastaan lienee koulutus.

Vihreiden pitäisikin ottaa koulutuksen lisääminen voimakkaammin tavoitteekseen. Eikä siis koulun määrällinen lisääminen, vaan laadun parantaminen.

Yhteiskunnallisen lukutaidon sisällölliset vaatimukset kun eivät enää aivan vastaa 1980-lukua…