On syytä pitää erillään subjektiivisen ja objektiivisen tarpeen käsitteet. Objektiivinen tarve on jotain, mitä ilman emme voi elää, kuten vesi. Pullotettu lähdevesi on subjektiivinen tarve, joka riippuu sosiaalisesta tilanteesta.

Kun elintaso kohoaa välttämättömyysrajan ylitse ja käytettävissä on ylimääräistä rahaa, subjektiiviset tarpeet korvaavat vähitellen objektiivisia tarpeita.

Liikkuminen on objektiivinen tarve. Halu erottautua liikennevälineellään muista liikenteessä olijoista on subjektiivinen tarve.

Ihmisellä on luontainen tarve korostaa sosiaalista asemaansa. Mainonta hyödyntää tätä tehokkaasti.

Kuten sanot, jos autoa ei jostain syystä olisi keksitty, ihmiset pyrkisivät luonnollisesti erottautumaan toisistaan muin keinoin.

Se, että väittää mainonnan luovan nimenomaan tarpeita, on melko radikaali statement, eikä oikein mikään teoria tue tätä. Tavallisessa mediassa sitä jaksetaan kyllä toistella. "Tarve" sanaa ei tule käyttää kovin kevyesti. "Tarve" on jotain perustavanlaatuista, jotain mitä ilman emme voi elää. "Halu" on taas asia erikseen. Vanhaa sanontaa lainatakseni: "people need food, but want a cheeseburger". Mainonta kyllä ohjaa tarpeita nimenomaan halujen suuntaan, mutta ei luo niitä.

Jos hyväksyy esittämäsi ajatuksen esimerkiksi tässä kontekstissa, niin se antaa ymmärtää, että ihmisillä ei olisi luonnostaan tarvetta korostaa sosiaalista statustaan, vaan tämä tarve tulisi ulkoa annettuna, jopa pakotettuna. Ilman autojen olemassaoloa ihmiset etsisivät eri keinoja ja medioita (joksi auton voi myös mieltää) itseilmaisuun ja keinoja sosiaalisessa hierarkiassa ylöspyrkimiseen.