Pyörällä Suokkiin, eli miksi kyllä ruuhkamaksuille?
Viikonloppuna Suomenlinnassa käydessäni mieleeni palasi sama ajatus kuin usein: en ole koskaan käynyt saarella oman pyöräni kanssa. Olen liikkunut siellä kavereiden pyörillä, mutten ole milloinkaan kuljettanut omaani saarelle.
Syy on hinta: pyörän kuljettaminen maksaa 6 euroa oman lipun päälle. Se on pieni raha, mutta yksinkertaisesti niin kallis taksa pyörän kuljetuksesta, etten ole katsonut hyötyä kustannuksen arvoiseksi. Tähän Suomenlinnan Liikenne Oy luultavasti hinnoittelullaan pyrkiikin. Pitämällä hinta riittävän korkeana, karsitaan joukosta ne, jotka eivät erityisistä syistä halua kuljettaa pyöräänsä saarelle. Tällöin lautta ei täyty huvipyöräilijöiden ajoneuvoista, ja tila on tehokkaassa käytössä.
Samaan logiikkaan perustuu myös ruuhkamaksu: ne, jotka haluavat ajaa autolla kantakaupunkiin, maksavat siitä – ne, jotka eivät halua maksaa, eivät aja. Sekä yksinkertaista että toimivaa. Suuri, muttei suurin, osa autoilusta (ja pyörien kuljettamisesta) on välttämätöntä. Hintamekanismi karsii pois ne, joiden ei ole välttämätöntä ajaa autolla kantakaupunkiin tai kuljettaa pyöräänsä Suomenlinnaan. Eli taksa vapauttaa tilan niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Tähän markkinat yleisestikin perustuvat.
Hinnoittelun perusta on molemmissa tapauksissa sama: tilan rajallisuus. Koska tila on väistämättä rajallinen resurssi, on järkevää hinnoitella sen käyttö siten, että yleinen hyöty voittaa yksityisen edun. Minun oma yksityinen etuni olisi, että saisin kuljettaa pyöräni Suomenlinnaan ilmaiseksi. Koska lautalla on vain tietty määrä tilaa, ei minustakaan ole toivottavaa, että jokainen, joka haluaa, saisi tuoda pyöränsä lautalle ilmaiseksi. Yleinen etu voitaa ilmaisuuden.
Pyöräilijälle, joka todella haluaa kuljettaa ajoneuvonsa saarelle, hinta ei lopulta ole kovinkaan kallis. Siitä, miksi hinta on juuri 6 euroa voidaan tietysti perustellusti keskustella. Tulevaisuudessa pyörien kuljetus maksaa nimittäin lähiliikenteen junissa matkustajan oman matkalipun verran. Yhdenmukainen hinnoittelu kaupungin liikennevälineissä olisikin paikallaan.
jari kirjoitti 17.8.2009 kello 08:26
Itse ihmettelen koko lautan maksullisuutta. Onhan lautta eräänlainen "merikatu", joka yhdistää mantereen ja saaren. Saarella asuu ja työskentelee ihmisia, joilla kuitenkaan ei ole lautoille edes etuajo-oikeutta. Vrt. Tielaitoksen lossit, ilmaisia ja saaristokilvellä jonon ohi. Suokista kesäisin töistään tulevat eivät helpolla mahdu klo 16:40 lauttaan ja kotona odottava perhe joustaa.
Tukholman Söder-Hammarbysjöstad -lautta. Vuoroväli 10-15min ja Hammarbyn päästä non-stoppina takaisin. Ja lautta ilmainen, tietenkin.
Ruuhkamaksuja kyllä kannatan. Ja niiden paikka olisi minun mielestä Helsingin raja. Sen jälkeen YTV:n ykkösvyöhyke voisi ulottua osaan Espoota, Vantaata, Kauniaista ja Sipoota. Nyt ajatellaan vähän päinvastoin. Yleisten lipun raja on tarkka Helsinki ja ruuhkamaksut kauas kehä III:lle.
Martti Tulenheimo kirjoitti 19.8.2009 kello 19:23
On totta, että on tietyssä mielessä outoa, että saaristolossit ovat ilmaisia, mutta Suokin lautta maksullinen. Syy on varsin käytännöllinen: käyttäjämäärät. Maksullisen lipun tarkoitus on pitää kysyntä ja tarjonta edes jossain suhteessa tasapainossa. Suokki on niin suosittu kohde, että ilmainen lautta vaatisi mittavia lisäpanostuksia lauttaliikenteeseen.
Toisaalta, jos mittavia lisäpanostuksia haluttaisiin tehdä, Helsinkiin voitaisiin samalla miettiä kokonaisvaltaisempaa meriliikennettä. Helsingin upea saaristo on valitettavasti kaupunkilaisten suuren enemmistön ulottumattomissa ilman toimivaa vesijoukkolikkennettä.
Tänään tuli myös loistouutisia tältä rintamalta: puolustusministeri Jyri Häkämiehen mukaan “Helsingin edustalla kaupunkilaisten ulkoilualueiksi voitaisiin varata tietyin ehdoin Vallisaari, Kuninkaansaari, Kuivasaari ja Rysäkari.” Hieno homma. Yhdyn siihen, että saarten luonto, mahdollinen museoarvo ja turvallisuusseikat pitää tutkia ennen saarten ottamista vapaaseen virkistyskäyttöön.