Yhteiskunnan muutos vahvistaa vihreitä
Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 19.6.2009
Jukka Paaso tulkitsi vihreiden toistuvan vaalimenestyksen johtuvan populismista (HS 13. 6.). Helppo selitys kelvannee monelle, mutta ymmärtääkseen vihreiden tasaista nousua on katsottava pintaa syvemmälle.
Kyse on hitaasti, mutta vääjäämättä etenevästä arvomuutoksesta: poispäin materialismista ja kollektivismista kohti aineettomien asioiden ja yksilöllisyyden arvostamista.
Kun teollisesta tulee tiedollinen yhteiskunta, puoluepolitiikkaa aiemmin jäsentäneiden oikeiston ja vasemmiston tilalle nousevat uudet määreet. Yksi niistä on vihreys – yksilöä kunnioittava, tasavertaista yhteiskuntaa tavoitteleva, ympäristön kestävästi huomioiva poliittinen suuntaus.
1900-luvun lopulle asti politiikkaa ohjasi ihmisten välittömien, objektiivisten tarpeiden (nälkä, asumus ja niin edelleen) tyydyttäminen. 2000-luvulla niiden paikalle tulevat välilliset, subjektiiviset tarpeet (millaista ruokaa syödään, miten asutaan ja niin edelleen).
Kun näin käy, yksilön valintoja ohjaavat aiempien kollektiivisten instituutioiden (ay-liike, valtio ja niin edelleen) sijaan ne arvot, jotka yksilö itse kokee omikseen.
Yksilön vapautuessa toimintaansa aiemmin ohjanneiden voimien vaikutuksesta hän tekee itse omat valintansa, myös politiikassa. Näin yhteiskunnan yksilöllistyminen heijastuu väistämättä puoluekartalle.
Tämä vahvistaa uusia puolueita. Vihreiden suosion tulkitseminen väliaikaiseksi ja sen taustalla olevien yksilöllisten valintojen kuittaaminen populistisiksi on virhearvio.
Yhteiskunnan muutos ei ole tilapäinen eivätkä yksilön poliittiset valinnat harkitsemattomia erehdyksiä. Yksilön oma henkilökohtainen äänestyspäätös ei ole vahinko. Se ei korjaannu vetoamalla kollektiivisiin arvoihin. Kyse on pysyvän sosiaalisen muutoksen yhtä pysyvistä poliittisista seurauksista.
Yksilöllistyminen ei kuitenkaan tarkoita itsekeskeisyyttä. Vihreiden äänestäjät arvostavat itse valitsemaansa yhteisöllisyyttä: perhe-elämää, ihmissuhteita ja ystävyyttä. Heidän arvoihinsa kuuluvat myös itsensä toteuttaminen muita kunnioittaen, lepo ja yksilön oma aika – elämän perusasiat, jotka materialismiin kahliintuneilta vanhoilta puolueilta ovat unohtuneet.
