Jyrki Kasvi on tänään lööpeissä eduskunnan ahkerimpana taksisuharina. Koska veronmaksajat maksavat kansanedustajien taksimatkat, tieto on helppo tulkita “jälleen” vain yhdeksi uudeksi osoitukseksi siitä, että poliitikot puhuvat yhtä ja tekevät toista. Tämä on meille kaikille politiikassa millään tasolla mukana oleville erittäin turhauttavaa.
Kasvin tapauksessa anonyymeja louskuttajia kiihottaa eniten se, että vihreän kansanedustajan käyttämä taksi on auto. Jopas jotakin. Kuinkahan esimerkiksi perussuomalainen voi syödä pizzaa tai pastaa? Eivätkö he syökään vain perunoita ja poroja? Ai, perunathan tulevatkin Etelä-Amerikasta. Mitäs suuhun sitten voi panna? Puolukoita?
Saivartelu sikseen. Taksin käyttämisessä sinänsä en näe vikaa. Auton omistaminen vaikuttaa ratkaisevasti kulkutavan valintaan. Kansalainen, joka omistaa auton, ajaa sillä vuodessa huomattavasti enemmän kuin Kasvi käyttää taksia. Siksi omalla autollaan ajavia kansanedustajia ei luonnollisestikaan näy taksitilastojen kärjessä.
Henkilöautoilla ajettiin vuonna 2008 keskimäärin 16 800 kilometriä. Suomalaiset tekevät keskimäärin 3 matkaa vuorokaudessa, joihin käytetään pysähdyksineen 70 minuuttia. Matkojen keskipituus on 15 km. Päivän aikana suomalaiset liikkuvat keskimäärin 42 km. Vuorokauden matkasuoritteesta 76 % syntyy henkilöautolla matkustajana tai kuljettajana, 15 % julkisella liikenteellä, 5 % jalan tai polkupyörällä ja 4 % muilla kulkutavoilla.
Maailma ei ole mustavalkoinen. Vihreät eivät ole sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi ajaa autoa. Sen sijaan olemme sitä mieltä, että jokaisen elämänlaatu kohenisi, jos mahdollisimman harvan olisi pakko käyttää pelkästään autoa. Täysi autottomuus ei kuulu tavoitteisiimme, vaan sellainen kehitys, joka vähentää ihmisten riippuvuutta autoista. Tämän ei pitäisi loukata ketään: emme uhkaa tehdä Suomesta maailman ainoaa autotonta yhteiskuntaa.
Emme myöskään ole viemässä kenenkään oikeutta käydä töissä ja asioimassa. Päinvastoin: tavoittelemme yhteiskuntaa, jossa ihmisten töissäkäynti ja asiointi on nykyistä huomattavasti sujuvampaa. Näin ajattelee myös Helsingin kaupunki. Yleiskaava 2002:n selosteessa todetaan:
“Jos pääkaupunkiseutu kasvaa ja henkilöautoistuminen lisääntyy arvioidulla tavalla, pääkaupunkiseudulla on vuonna 2025 noin 300 000 henkilöautoa enemmän kuin nykyään eli autojen määrä nousee 700 000:een Lisääntyvä ajoneuvoliikenne johtaa todennäköisesti nykyistä tungostuneempiin olosuhteisiin.”
Helsingissä on 384 autoa tuhatta asukasta kohti. Vuonna 2006 pääkaupunkiseudun talouksista 59 prosentilla oli ainakin yksi henkilöauto ja 11 prosentilla vähintään kaksi autoa. Määrät kasvavat joka vuosi, koska harjoitettu politiikkaa ohjaa yhdyskuntarakennettamme hajalleen. Työmatkojen piteneminen lisää henkilöauton tarvetta.
Nämä ovat seurauksia noudatetusta politiikasta. Vihreät tavoittelevat muutosta: tulevaisuutta jossa esimerkiksi pääkaupunkiseudun kotitalouksista mahdollisimman suuri osa tulee toimeen ilman omaa autoa. Kun autoa tarvitaan, se vuokrataan. Pari kertaa viikossa tai vaikka joka päivä. Isommissa kaupungeissa tämä on jo arkipäiväistä. Sen sijaan, että jokainen välttämättä tarvitsee oman auton, entistä useampi hyödyntää kaupallisia yhteiskäyttöautoja. Myös taksipalveluita, kuten Jyrki Kasvi. Suurin osa meistä vain maksaa omat kulumme itse.
On helppo puhua muutoksesta antamatta sille mitään sisältöä. Mutta miltä kuulostaisi esimerkiksi, että vuonna 2025 Suomessa ajetaan henkilöautoilla keskimäärin 15 120 kilometriä. Että suomalaiset tekevät keskimäärin 3 matkaa vuorokaudessa, joihin käytetään pysähdyksineen 63 minuuttia. Matkojen keskipituus olisi 13,5 km. Päivän aikana suomalaiset liikkuisivat keskimäärin 38 km. Vuorokauden matkasuoritteesta 68 % syntyisi henkilöautolla matkustajana tai kuljettajana, 19 % julkisella liikenteellä, 9 % jalan tai polkupyörällä ja 4 % muilla kulkutavoilla?
Tämä on mahdollista. Se vaatii vain pientä muutosta nykyiseen. Meillä on myös toinen vaihtoehto: että lukujen annetaan kasvaa nykyvauhtia. Siihen ei tarvita vihreitä. Se tapahtuu, jos asioiden ei haluta muuttuvan.
