Pyöräilyä Berliinissä

Helsingin Sanomat käynnisti viikonloppuna erittäin tärkeän keskustelun pyöräilyn edellytysten parantamisesta. Lehti julkaisi sunnuntaina paperiversiossaan Helsingin uuden pyöräliikennesuunnittelijan Marek Salermon haastattelun, jossa Salermo hahmotteli pyöräilyn tulevaisuutta Helsingissä. Hän totesi, että on virhe niputtaa kaupunkisuunnittelussa pyöräily ja jalankulku yhdeksi kokonaisuudeksi.

Tästä 1960-luvulla kehitetystä suunnittelufilosofiasta on luovuttu jo suurimmassa osassa Länsi-Eurooppaa. Aika alkaa vihdoin olla kypsä heittää sille hyvästit myös Suomessa. Pyöräilijät ja jalankulkijat on erotettava kantakaupunkimaisilla alueilla toisistaan, kuten esimerkiksi Tukholmassa ja Kööpenhaminassa tehdään. Pyörä on ajoneuvo, ei osa “kevyttä liikennettä”. Juuri käsite “kevyt” johtaa harhaan ja pyöräilyn edellytykset kärsivät sen käyttämisestä.

Jos huonot termit vievät metsään, niin samoin tekee aitaa koskevan keskustelun käynti seipäistä. Netissä HS nimittäin julkaisi vain poleemisen kainalojutun kypäräpakon pyöräilyn suosiota vähentävistä vaikutuksista. Siitä kummunneen valtaviin mittoihin paisuneen väittelyn tuloksena lehti uutisoi tänään, että pyöräilyammattilaisten mukaan kypärälaskelmien sijaan huomattavasti olennaisempaa on keskittyä tekemään suomalaisista liikennejärjestelyistä turvallisempia ja lisäämään pyöräilyn määrää.

Juuri näin. Mitä enemmän pyöräilijöitä liikenteessä on, sitä turvallisemmaksi liikenne ajan myötä muuttuu¹. Ilman liikennejärjestelmän kehittämistä pyöräilyn suosio taas ei kasva. Kyse on kaksisuuntaisesta ongelmasta, jonka pyöräilyn puolestapuhujat ovat oppineet artikuloimaan, mutta jonka ratkaisu vaatii ongelman olemassaolon tunnustamista korkeammalla yhteiskunnan päätöksentekojärjestelmässä.

Asiaa auttaisi suuresti, jos keskeinen, julkisoikeudellinen toimija, Liikenneturva, käyttäisi vaikutusvaltaansa liikennejärjestelyjen turvallisuuden parantamista pyöräilijöiden kannalta koskevan keskustelun tukemiseen, päätöksentekijöiden huomion herättämiseen ja lainsäädännön parantamiseen.

Siksi oli hyvin merkittävää, että HS nosti aiheen esille myös pääkirjoituksessaan. On äärimmäisen tärkeää käydä keskustelua pyöräilyn tiellä olevista esteistä julkisuudessa eikä enää vain alan asiantuntijoiden tai harrastajien kesken. Ongelmat eivät ratkea ilman, että niiden tiedostetaan olevan olemassa. Julkisuus edesauttaa ratkaisujen löytämistä valtavasti, sillä se osoittaa ongelmien olevan todellisia ja merkityksellisiä.

____________

¹ Fietsberaad & Ministerie van Verkeer en Waterstaat. 2009. “Cycling in the Netherlands”. Sivu 19.