Kuva: larry&flo

Pääministeri-media: 2-1.

Matti Vanhanen onnistui taitavasti kääntäämään huomion Ylen ohjelmassa esitetyistä syytöksistä keskusteluun siitä, onko hän käyttänyt talosaan tuppeen sahattua vaiko kenties sittenkin höylättyä lankkua.

Pääministeri jopa kutsui tiedotusvälineiden edustajat paikan päälle tarkastamaan löytyykö talosta lankkua ylipäätään. Aivan kuin siitä olisi ollut kysymys.

Kyse oli vaalirahoituksen julkisuudesta, nyt kyse on laudan höyläämisestä.

Manööveri on erittäin näppärä. Vanhasta on selvästi valmennettu huolellisesti vastaamaan syytöksiin. Keskittymällä johdonmukaisesti yksittäiseen, kokonaisuuden kannalta täysin sivuseikkaan, pääministeri onnistui esimerkillisesti selättämään median painiottelussa, joka alkoi Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman yleishyödyllisen Nuorisosäätiön läpinäkymättömästä vaalirahoituksesta ja muuttuikin kamppailuksi puutavarasta.

Kuten asiaan kuuluu, Vanhasen kabinetin spin doctoreita ei julkisuudessa näy. Julkisuustempun taustalta löytyy varmasti maan viestintätoimistojen kärkinimiä – nimettöminä tietysti, maassa maan tavalla.

Pääministerin taktikointi onnistui nolaamaan tiedotusvälineet täydellisesti. Median pitäisi nyt skarpata ja kääntää keskustelu takaisin vaalirahoituksen julkisuuteen. Kukaan ei ole vastannut kysymyksiin säätiöiden nimissä annettuun tukeen liittyviin rikosepäilyihin.

Saksan vihreät saivat sunnuntaina mojovan vaalivoiton. Vihreiden kannatus kasvoi vuoden 2005 vaalien 8,1 prosentista puolueen historian parhaaseen tulokseen, 10,7 prosenttiin. Suhteellisesti vihreiden kannatus lisääntyi edellisistä vaaleista jopa reilun kolmanneksen.

Vaikka vihreiden vaalimenestys oli aivan erinomainen, saavutus on ristiriitainen mm. siksi, että tulevan mustakeltaisen hallituskoalition kanta ydinvoimaan on täysin päinvastainen kuin vihreiden. Uusi hallitus pyörtäneekin Saksan aiemman päätöksen luopua ydinvoimasta.

Saksassa vihreät on huomattavasti Suomen vihreitä vasemmistolaisempi puolue, eikä sillä ole voitostaan huolimatta asiaa porvarihallitukseen kristillisdemokraattisen unionin ja liberaalipuolue FDP:n kanssa. Vihreät ovat olleet Saksassa oppositiossa vuodesta 2005 lähtien.

Vaalitulos oli todella selkeä. Vaikka kristillisdemokraattinen unioni CDU/CSU menetti 1,4 prosenttiyksikköä ääniä (2005: 35,2 %), on selviö, että 33,8 prosentin kannatuksella unioni muodostaa suurimpana puolueena hallituksen yhdessä todella huikean vaalivoiton saavuttaneen liberaalipuolue FDP:n kanssa. FDP nosti kannatustaan vuoden 2005 vaalien 9,8 prosentista kunnioitettavat 4,8 prosenttiyksikköä 14,6 prosenttiin.

Demareiden SPD:lle tappio oli musertava: 11,2 prosenttiyksikköä edellisistä vaaleista (2005: 34,2 %). Vuosien hallitusvastuu on heikentänyt puolueen kannatusta merkittävästi ja näyttää siltä, että demarit ovat menettämässä Saksassakin entisen asemansa lähes itsestään selvänä hallituspuolueena. Vuosina 2005-2009 SPD ja CDU/CSU hallitsivat Saksaa Angela Merkelin johtamana suurena koalitiona. Sitä ennen demarit olivat Gerhard Schröderin hallituksessa yhdessä vihreiden kanssa. Ilman vihreiden tukea SPD:n tie hallitukseen lienee jatkossa kivinen.

Statistisches Bundesamtin mukaan vaalitulos oli:

CDU/CSU: 33,8 %
SPD: 23,0 %
FDP: 14,6 %
Linke: 11,9 %
Vihreät: 10,7 %
Muut: 6,0 %

Unicef raportoi lapsikuolleisuuden vähentyneen maailmassa vuosien 1990-2008 välillä 28 prosenttia. Myös Helsingin Sanomat kirjoittaa aiheesta pääkirjoituksessaan. Uutinen on erittäin hyvä. Kyse on suoraan väestönkasvua hidastavasta merkittävästä parannuksesta.

Kuva: Saad Akhtar

Väestöräjähdyksen pysäyttäminen edellyttää lapsiluvun alentamista, mutta tavoitteen tekee tyhjäksi juuri korkea lapsikuolleisuus. Mitä köyhempi maa sitä korkeampi lapsikuolleisuus. Mitä korkeampi lapsikuolleisuus sitä suurempi lapsiluku.

Korkea lapsikuolleisuus tekee lasten eloonjäämisen epävarmaksi, mikä ruokkii väestön liikakasvua. Korkean lapsikuolleisuuden oloissa lapsia synnytetään varmuuden vuoksi “liikaa”, mikä ylläpitää negatiivista kierrettä: köyhyyden, alhaisen koulutuksen ja huonojen hygieniaolojen seurauksena lapsilukua ei yhtäältä kyetä, toisaalta haluta ja kolmanneksi aina osata alentaa.

Lapsiluvun alenemisen, lapsikuolleisuuden ja väestön liikakasvun suhteessa on kyse on hedelmällisyyden transitiosta. Sillä tarkoitetaan siirtymistä luonnollisen hedelmällisyyden lisääntymiskäyttäytymisestä (hankitaan niin monta lasta kuin voidaan, koska merkittävän suuri osa lapsista väistämättä kuolee pieninä) tietoiseen lapsiluvun rajoittamiseen (hankitaan niin monta lasta kuin kyetään elättämään ja on vallitsevan kulttuurisen normin mukaista).

Eurooppalaisperäisen väestön asuttamissa maissa hedelmällisyyden transitio saavutettiin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkuvuosikymmenten välisenä aikana. Sitä ennen esimerkiksi Suomessa lapsikuolleisuus oli korkea ja Suomessa saatiin keskimäärin viisi lasta perhettä kohti. Suomalaisten lapsiluku  putosi jo 1900-luvun ensivuosikymmeninä viidestä lapsesta 2,5 lapseen. Nykyään suomalaisille naisille syntyy keskimäärin 1,7 lasta ja koko maailmassa keskimäärin 2,7. Köyhymmissä maissa naiset saavat 6-7 lasta, mikä pitää maat tiukasti kiinni köyhyyden otteessa.

Maailman väestöräjähdystä ei pystytä pysäyttämään ilman, että kehitysmaissa saavutetaan hedelmällisyyden transitio. Tämä edellyttää lapsikuolleisuuden merkittävää alentamista, mikä puolestaan edellyttää elinolojen kohentamista, koulutuksen parantamista ja köyhyyden voittamista.