Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta herättelee ihmisiä pohtimaan omiin elämäntapoihinsa liittyviä valintojaan. Hienoa, että meidän on vielä mahdollista valita, miten päätämme elää. Mikäli emme vapaaehtoisesti muuta omia elämäntapojamme, sahaamme omaa oksaamme. Kavennamme itse omaa valinnanvapauttamme, ellemme ymmärrä valintojemme ja vapautemme merkitystä.

Ruoan asema on valinnoista keskeisimpiä. On selvää, että vuonna 2050 lähes 10 miljardia ihmistä ei voi syödä samalla tavalla kuin olemme tottuneet syömään 1970-luvulta tähän asti. Jos myönnämme, ettei maapallo voi olla kauttaaltaan vain peltoa, meidän on muutettava ruokailutottumuksiamme. Muutoin tarvitsemme yli planeettamme verran maata, jotta voisimme ruokkia karjaa, josta 10 miljardia ihmistä voisi kukin syödä vuodessa 76 kiloa lihaa ja montakymmentä kiloa juustoa.

Elintapojen vapaaehtoista muutosta vastustetaan voimakkaasti. Suuri osa vastustuksesta kohdistuu juuri keskusteluun lihansyönnin vähentämisestä. Valinta kuvataan mustavalkoiseksi joko–tai-tilanteeksi, jossa lihaa joko syödään joka päivä joka aterialla tai sitten ollaan automaattisesti pelkästään ituja ja papuja popsivia kalpeaihoisia ja työtävieroksuvia vegaani-hippi-anarkisti-kommunisti-totaalikieltäytyjä-narkomaaneja.

Yhtä lailla monet yksioikoiset vaatimukset vähentää lihansyöntiä ruokkivat tätä hyödytöntä manikealaista vastakkainasettelua. Omien valintojen vaikutusten pohtiminen ei voisi tällaisessa tulehtuneessa keskusteluilmapiirissä kohdata juurikaan hedelmättömämpää maaperää.

Itse olen syönyt koko ikäni lihaa, mutta esimerkiksi broilerin syöminen on nykyään ajatuksena vastenmielinen. Samaten kuin lihan syöminen muutenkaan joka aterialla 52 viikkoa vuodessa. Teollisesti tuotettu liha ei ole makuelämyksenä houkutteleva.

Omasta puolestani olen viimeiset kaksi vuotta syönyt lihaa suurin piirtein kerran viikossa enkä ole tuntenut mitään menettäneeni. Varsinkaan, koska silloin, kun syön lihaa, syön vain laadukasta lihaa. En suurin surminkaan työntäisi enää minkäänsortin sekundasössöä suuhuni.

Vanhakin koira voi oppia uusia temppuja keittiössä. Se edellyttää kuitenkin oman ajattelunsa kriittistä tarkastelemista. Siihen ei voi pakottaa ketään, kuten vähentämään lihansyöntiäkään. Tosiasiat kannattaa silti tunnustaa. Ellemme valitse itse, valinnat tapahtuvat tulevaisuudessa meidän puolestamme ja omaa tahtoamme vastaan markkinatilanteessa, jossa lihan ja monen muun asian hinnat karkaavat kustannusten nousun vuoksi kauas ulottumattomiimme.

Tämä kirjoitus on julkaistu on 17.10.2009 kello 14:08 aihealueilla talous, uudistus, yhteiskunta, ympäristö. Voit seurata keskustelua RSS 2.0 syötteen avulla. Voit jättää kommentin, tai trackbackin omalta sivultasi.