Kuva: One lucky guy

Kokoomus on huolestunut suosionsa viimeaikaisesta laskusta. Puolue on alkanut menettää kannatustaan vihreille. Siksi kokoomuksessa mietitään nyt kuumeisesti, kuinka pysäyttää vihreille valuva äänivuoto.

Niinpä kokoomuksen spindoctorit ovat kehottaneet viestiä, että vihreiden energiapolitiikka muka “uhkaa hyvinvointivaltiota”. Kokoomus laskee julkisuutta varten sepitetyn väitteen tepsivän niihin kannattajiin, jotka empivät kokoomuksen ja vihreiden äänestämisen välillä.

Kyse on käännekohdasta. Kokoomus alkaa tosissaan olla hermoissaan ydinvoimakeskustelun suunnasta ja samalla vihreiden kannatuksen noususta.

Keskustelusssa ydinvoimasta kokoomukselle uhkaa jäädä mustapekka käteen. Pääministeri ei lämpene kolmelle uudelle ydinvoimalalle ja suomalaiset ovat viidennen voimalan aikanaan valmistuttua ydinvoiman lisärakentamista vastaan.

Siksi kokoomus yrittää saada ydinvoiman massiivisen lisäkapasiteetin rakentamisen näyttämään retoriikallaan “hyvinvointivaltion kohtalonkysymykseltä”.

Tosiasiassa hyvinvointivaltion kohtalonkysymys on, pystymmekö uudistamaan 1970-luvulle jämähtäneen energiaa haaskaavan kulutus- ja tuotantorakenteemme sellaiseksi, että hyvinvointimme ei enää 2010-luvulta eteenpäin perustu energiankulutuksen jatkuvaan kasvattamiseen.

Energia on Suomessa varsin edullista. Siksi sitä käytetään, kuten halpoja raaka-aineita ja tuotannontekijöitä käytetään: liikaa. Päinvastaiseksi esimerkiksi käy työ: Suomessa työ on kallista; siksi yritykset mitoittavat työvoimansa tarkasti käyttötarpeensa mukaan.

Jatkossa niin kuluttajien kuin tuottajien on käytettävä energiaa nykyistä järkevämmin. Sen sijaan, että energian pitäisi vihreiden mielestä olla Suomessa tulevaisuudessa liian kallista, energian on oltava sen hintaista, että sen kulutusta mietitään. Sitä on todellinen järkivihreys. Ideologisesta ristiretkestä ydinvoiman puolesta on niin vihreys kuin järkikin kaukana.

Kuva: nicole1980

Vihreiden puoluehallitus otti viikonloppuna kantaa työntekijöiden työsuhteen muodosta riippumattoman, yhdenvertaisen lomaoikeuden puolesta. Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto jätti eduskunnalle 8. syyskuuta samansisältöisen toimenpidealoitteen.

Nykyinen käytäntö kohtelee saman työmäärän tekemisestä vakituisessa ja muissa kuin vakituisessa työsuhteessa olevia eriarvoisesti: muissa kuin vakituisessa työsuhteessa olevilta työntekijöiltä puuttuu vakituisen työsuhteen etuihin kuuluva lomaoikeus.

Työntekijöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti. Muutkin kuin kokoaikaiset, toistaiseksi voimassaolevat, vakituiset työsuhteet ovat täällä jäädäkseen. Ne ovat yhtä normaaleja ja hyväksyttäviä työn muotoja kuin “tyypillisetkin” työsuhteet.

Kuvaavaa on, että työvoimatutkimuksen vuoden 2008 tietojen mukaan määräaikaisissa työsuhteissa oli reilut 328 000 15-64-vuotiasta suomalaisista. Tämä on noin 15 prosenttia kaikista palkansaajista.

Samasta työmäärästä kuuluu samanlainen oikeus lomaan riippumatta siitä, onko palkansaajan työ osa- vai kokoaikaista ja onko työsuhde voimassa toistaiseksi, määräaikaisesti, tilapäisesti vai satunnaisesti esimerkiksi free lance -pohjalta.

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta herättelee ihmisiä pohtimaan omiin elämäntapoihinsa liittyviä valintojaan. Hienoa, että meidän on vielä mahdollista valita, miten päätämme elää. Mikäli emme vapaaehtoisesti muuta omia elämäntapojamme, sahaamme omaa oksaamme. Kavennamme itse omaa valinnanvapauttamme, ellemme ymmärrä valintojemme ja vapautemme merkitystä.

Ruoan asema on valinnoista keskeisimpiä. On selvää, että vuonna 2050 lähes 10 miljardia ihmistä ei voi syödä samalla tavalla kuin olemme tottuneet syömään 1970-luvulta tähän asti. Jos myönnämme, ettei maapallo voi olla kauttaaltaan vain peltoa, meidän on muutettava ruokailutottumuksiamme. Muutoin tarvitsemme yli planeettamme verran maata, jotta voisimme ruokkia karjaa, josta 10 miljardia ihmistä voisi kukin syödä vuodessa 76 kiloa lihaa ja montakymmentä kiloa juustoa.

Elintapojen vapaaehtoista muutosta vastustetaan voimakkaasti. Suuri osa vastustuksesta kohdistuu juuri keskusteluun lihansyönnin vähentämisestä. Valinta kuvataan mustavalkoiseksi joko–tai-tilanteeksi, jossa lihaa joko syödään joka päivä joka aterialla tai sitten ollaan automaattisesti pelkästään ituja ja papuja popsivia kalpeaihoisia ja työtävieroksuvia vegaani-hippi-anarkisti-kommunisti-totaalikieltäytyjä-narkomaaneja.

Yhtä lailla monet yksioikoiset vaatimukset vähentää lihansyöntiä ruokkivat tätä hyödytöntä manikealaista vastakkainasettelua. Omien valintojen vaikutusten pohtiminen ei voisi tällaisessa tulehtuneessa keskusteluilmapiirissä kohdata juurikaan hedelmättömämpää maaperää.

Itse olen syönyt koko ikäni lihaa, mutta esimerkiksi broilerin syöminen on nykyään ajatuksena vastenmielinen. Samaten kuin lihan syöminen muutenkaan joka aterialla 52 viikkoa vuodessa. Teollisesti tuotettu liha ei ole makuelämyksenä houkutteleva.

Omasta puolestani olen viimeiset kaksi vuotta syönyt lihaa suurin piirtein kerran viikossa enkä ole tuntenut mitään menettäneeni. Varsinkaan, koska silloin, kun syön lihaa, syön vain laadukasta lihaa. En suurin surminkaan työntäisi enää minkäänsortin sekundasössöä suuhuni.

Vanhakin koira voi oppia uusia temppuja keittiössä. Se edellyttää kuitenkin oman ajattelunsa kriittistä tarkastelemista. Siihen ei voi pakottaa ketään, kuten vähentämään lihansyöntiäkään. Tosiasiat kannattaa silti tunnustaa. Ellemme valitse itse, valinnat tapahtuvat tulevaisuudessa meidän puolestamme ja omaa tahtoamme vastaan markkinatilanteessa, jossa lihan ja monen muun asian hinnat karkaavat kustannusten nousun vuoksi kauas ulottumattomiimme.

Kuva: Spacing Magazine

HS kirjoitti tänään valtuustoaloitteesta, jossa toivottiin pyöränkumien täyttöpisteitä Helsinkiin. Uutiseen valittu näkökulma oli valitettavasti oletetun ilkivallan korostaminen: “Tällä hetkellä pumppauslaite on varastettu ja asemaan kuuluvan polkupyörälaskurin takaseinä revitty auki.”

Onko todella näin? Onko pumppauslaite oikeasti varastettu? Onko tästä tehty kenties rikosilmoitus? Onko polkupyörälaskurin takaseinä tällä hetkellä revitty auki?

Tiedän, että laskurin takakansi oli auki noin kuukausi sitten, koska itse soitin asiasta kolme kertaa kaupunkisuunnitteluvirastoon - mutta ajan paikan ohi joka päivä töihin ja takaisin, eikä laite ole ollut muulloin minkään muun häiriön uhri kuin sen, ettei sitä ole asennettu toimimaan oikein. Tosin laite toimi alkukesästä yhtenä Helsingin kalleimmista kelloista, sillä se näytti Tanskan aikaa sen sijaan, että se olisi laskenut pyöräilijöitä.

Pumpun osalta olen saanut kuulla niin monta versiota puuttuvien osien katoamisesta, että alan epäillä, että joko niitä ei ole koskaan toimitettu Suomeen asti tai sitten kaupungin Rakentamispalvelu (RakPa) on yksinkertaisesti hävittänyt ne.

Sekä pumpun että laskurin osalta tilanne on se, ettei lausuntopohjassa väitettyjä “kokemuksia” laitteiden käytöstä ole voitu kerätä vielä lainkaan. Niitä voidaan alkaa kerätä vasta, kun laitteet saadaan ensin toimimaan.

Tärkeintä on, että laitteet vihdoin ja viimein pannaan kuntoon. Tyhjänpanttina seisovat kalliit laitteet eivät anna kaupungin toiminnasta erityisen mairittelevaa kuvaa.

Koska laitteiden kuntoon saattaminen tuntuu kestävän RakPalta aivan uskomattoman kauan (ne ovat seisseet käyttökelvottomina kesäkuun alusta lähtien), on HKR:n syytä patistaa ystävällisesti mutta päättäväisesti RakPaa hoitamaan asian viipymättä kuntoon.

Lisäksi, koska media kierrättää samoja juttuja yhä uudelleen, toivoisin, että HKR oikaisisi HS:lle väärät tiedot.

Kuvio: Jason Rhode

Helsingin kaupungin päätöksentekoa paljon seuraavana olen usein harmitellut, kuinka hankalaa valmisteilla olevista asioista on saada selvää. Käteväksi keinoksi pysyä kartalla valmisteluun tulevista asioista olen toivonut rss-syötteitä, jotka tulevat suoraan tilaajan uutislukijaan.

Yleisten töiden lautakunnan varapuheenjohtajana sain kaupungin rakennusviraston tänä syksynä lisäämään sivuilleen uutissyötteen. Yhteistyössä Osmo Soininvaaran avulla saimme myös kaupunkisuunnitteluviraston ottamaan syötteen käyttöön. Uutissyötteet helpottavat virastojen ajankohtaisten suunnitelmien seuraamista ja parantavat kaupunkilaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksenteon valmisteluun.

Rakennusviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston lisäksi Helsingin kaupungin internetsivuilla on rss-syötteitä tällä hetkellä käytössä kaupungin pääsivulla ajankohtaisissa tiedotteissa sekä liikennelaitoksen ja nuorisoasiainkeskuksen sivuilla.

Helsingin kaupungin luottamuselinten esityslistat ja pöytäkirjat ovat luettavissa kiitettävästi sekä html- että pdf-muotoisina. Tämä helpottaa päätöksenteon etenemisen seuraamista ja siihen osallistumista. Kyse on myös sähköisten asiakirjojen esteettömyydestä. Kaavakuulutukset ovat kuitenkin olleet tähän asti saatavilla vain pdf-liitetiedostoina.

Niinpä tein tänään kaupunginvaltuustossa aloitteen, joka kuului seuraavasti:

Me allekirjoittaneet esitämme,

• että Helsingin kaupunki tehostaa sähköistä tiedottamistaan välittämällä kaikkien virastojen ajankohtaiset tiedotteet virastojen omilla internetsivuilla rss-uutissyötteinä.

Samalla esitämme,

• että kaavakuulutukset tulevat hallintokeskuksen sivuille jatkossa pdf-tiedostojen lisäksi myös html-muotoisina

• ja että kaavakuulutuksetkin ovat vastedes tilattavissa uutissyötteinä.

Kuva: Paula Marttila

Helsingin kaupungin rakentamispalvelu (RakPa) purki tiistaina 29. syyskuuta Brahen urheilukentän kupeessa sijainneen Helsingin kaupungin rakennusviraston (HKR) hiljaisesti siunaaman ns. Wamma-parkin skeittipuiston. Syy yllättävään purkuun oli RakPaan tullut yksittäinen valitus.

Kyse oli kahden viraston välisestä tietokatkoksesta. RakPa ei ollut tietoinen siitä, että HKR ja Helsingin Rullalautailijat ry olivat sopineet keväällä 2008 ramppien saavan väliaikaisesti olla puistossa, kunnes yhdistys kartoittaisi lähialueen asukkaiden mielipiteitä puistosta.

On selvää, ettei skeittiramppi saa häiritä asukkaita kohtuuttomasti. On myös selvää, ettei kukin voi täyttää kaupungin puistoja omilla projekteillaan, koska muutoin puistot ennen pitkää yksityistyvät. Puistoihin ei voi ilman lupaa rakentaa sen paremmin pysyviä skeittiramppeja kuin tehdä niistä luvatta parkkipaikkojakaan.

Yhtä selvää pitäisi olla, ettei pelkästään yksittäisen valituksen perusteella voida virkamiespäätöksellä purkaa skeittiramppia, joka on ollut puistossa kaksi kesää kaupungin antaman epävirallisen luvan turvin. En tiedä, minkälaisesta “väliaikaisesta luvasta” oli kyse, mutta on väärin, että ramppi on menty purkamaan ilman asian käsittelyä kumpaakaan virastoa valvovassa lautakunnassa. Virkamiesten ei kuulu kantaa vastuuta, joka kuuluu luottamushenkilöille.

Kaiken kieltäminen on yhtä huono ajatus kuin kaiken salliminenkin. Mielestäni jokin kompensaatio Helsingin skeittiyhteisölle olisi nyt paikallaan. Esimerkiksi virallinen skeittipaikka Kallioon. Kaupungin pitäisi aktiivisesti tukea skeittaamista eikä vain sanoa tukevansa sitä.

Wamma-parkin rakentamisesta kolehdilla kerätyin varoin talkoovoimin voi lukea huvikseen esimerkiksi täältä. Ohessa myös video Wamma-parkista ajalta ennen betonisten ramppien rakentamista.