Jarrukolumnisti Laitinen ja vihernatsit ruokafasistit
Mistä tietää, että kasvisruoasta on pian tulossa valtavirtaa? Natsikortista.
Mistä tietää varmimmin, milloin jokin yhteiskunnallinen aihe on murtautumassa marginaalista keskikentän kysymykseksi? Kun Aarno “Loka” Laitinen röhkii aiheesta Iltalehdessä.
Mitä lähempänä minkä tahansa ex-marginaaliasian valtavirtaistuminen on, sitä varmempaa on, että Laitinen aloittaa viivytystaistelun ilmiötä vastaan vertaamalla kulloistakin muutosagenttia Hitleriin.
Kun Laitisen kolumni sisältää ilmaisut “esikuva historiassa”, “Adolf Hitler”, “1930-luku”, “Saksan kansa”, “kasvisdieetti”, “koko maa”, “pakollinen kasvispäivä”, “Saksan asevarustelu”, “Hitlerin hovi”, “kasvispäivät”, “natsijohtajat”, “Göring”, “Himmler”, “Speer”, “vegaaninatsit”, “Hitlerin esimerkki” ja – oma ehdoton suosikkini – “Mannerheimin 75-vuotispäivät” , voidaan varsinaisen peliajan todeta päättyneen ja jälkipelin alkaneen.
Liha, jota naamaamme tyytyväisinä lätämme, ei todellakaan ole mitään gourmetpihviä, vaan pääasiassa bulkkijauhelihaa. Yhdessäkään suomalaisessa peruskoulussa ei tarjoilla mitään sellaista liharuokaa, jonka korvaaminen kasvisaterialla yhtenä päivänä viikossa aiheuttausi koululaisille minkäänlaisia ravitsemuksellisia puutteita.
Päin vastoin: jos lihaa syötäisiin nykyistä vähemmän, mutta sen laatuun panostettaisiin enemmän, ruoka paitsi maistuisi paremmalta, eläimet voisivat paremmin ja suomalaista maataloutta tarvitsisi tukea nykyistä vähemmän, koska lihan arvo ravintoketjussa nousisi takaisin sille kuuluvaan asemaan.
Lihan jokapäiväistymisen seurauksena käsityksemme siitä, mikä tekee ruoasta hyvää, on hämärtynyt pahasti. Se, että lihaa on ”pakko” saada joka aterialla kolmesti päivässä tai muuten puutostaudit, hammasmätä, allergiat ja anoreksiat muka leviävät, on pelkkä psykologinen harha.
Lihapakkomielteemme johdosta ruoan maku on vain muutaman vuosikymmenen aikana kärsinyt yleisesti ja laatu heikentynyt merkittävästi. Syömme enemmän lihaa kuin koskaan, mutta samalla epäterveellisemmin kuin milloinkaan. Lihapainotteinen ruokavaliomme tulee meille kalliiksi sekä yksilötasolla broilerihyllyn edessä että yhteiskuntatasolla veroina, tuotantotukiaisina, ylipaino-ongelmana ja päästöinä.
Lihansyönnistä ei tarvitse luopua kokonaan. Meatless monday ei aiheuta keripukkia. Voiko joku oikeasti väittää vakavalla naamalla kasvisruokapäivän kerran viikossa vähentävän koululaisten valinnanvapautta? Onko koululaitos muutoinkaan niin kovin “vapaa”?
Mäksä kirjoitti 15.2.2010 kello 01:19
Tuskinpa lihaa kannattaa syyttää ylipaino-ongelmista, sillä Suomi on yksi vähiten lihaa kuluttava maa muihin Euroopan maihin verrattuna:
http://www.guardian.co.uk/environment/datablog/2009/sep/02/meat-consumption-per-capita-climate-change
Ruoan maku ja laatu on kyllä varmasti heikentynyt, mutta se johtunee ennemminkin puolivalmisteiden käytön yleistymisestä ja yleensäkin halvan ja surkeiden raaka-aineiden käytöstä, mikä toki koskee myös lihaa.
Martti Tulenheimo kirjoitti 15.2.2010 kello 12:01
Olet täysin oikeassa puolivalmisteiden suhteen ja luonnollisestikin ylipainoisuus johtuu monesta muustakin tekijästä kuin lihansyönnistä.
Viittaamasi liharuoan kulutus henkeä kohti maittain osoittaa, että lihan kulutus kasvaa voimakkaasti BKT:n kasvaessa. BKT:n kasvu ei kuitenkaan edellytä lihansyönnin lisäämistä.
Suomessa lihan kulutus henkeä kohti ylitti 50 kg vuonna 1973. 60 kg tuli täyteen 1985, ja nyt syömme noin 70 kg lihaa vuodessa. Itse popsin lihaa noin kerran viikossa, eli kerta-annokseni pitäisi olla 1,3 kg, jos haluaisin pysyä mukana tahdissa.
Vaikka tuplaisimme vuodessa syömämme lihan määrän 140 kiloon, kuten tilanne on possuistaan tunnetussa Tanskassa, Laitisen kolumnissaan esittämä koululaisten valinnanvapaus olisi edelleen melkolailla näennäistä: kouluissa ei ole vapautta valita, haluaako oppilas syödä ulko- vai sisäfileetä.
Vege kirjoitti 17.2.2010 kello 13:55
Ja semmoinen lisähuomio vielä, että 1/3 suomalaisten kuluttamasta lihasta on makkaraa. Kuten tiedämme, suomalaisten makkara on lähinnä jauhomakkaraa, mutta esimerkiksi Espanjassa makkara on useammin sitä itseään. Tästä johtunee suuret erot maidemme välillä; syömme siis lihatuotteita todennäköisesti yhtä tiheästi kuin muutkin "hyvinvoivan" EU:n kansalaiset, mutta tuotteiden laatu (lihapitoisuus) ei ole samalla tasolla heidän tuotteidensa kanssa.
Martti Tulenheimo kirjoitti 17.2.2010 kello 18:39
Hyvä lisähuomio. Asialla on tietysti lisäksi myös sosioekonominen puolensa. Laatu maksaa, ja siksi köyhä syö lenkkiä eikä bratukkaa. Mutta näin on kaikkien asioiden kohdalla.
Kieltämättä tämä pakko-argumenttikin mietityttää teoreettiselta kannalta tarkasteltuna. Kun sekasyöjälle ei yhtenä päivänä viikossa anneta tilaisuutta valita liha-ateriaa, on teoreettisessa mielessä totta, että hänet tavallaan pakotetaan valitsemaan tarjolla olevien aterioiden joukosta kasvisateria.
Jos kasvissyöjältä samalla tavalla evättäisiin tilaisuus syödä kasvisateria (eli hänet käytännössä pakotettaisiin syömään lihaa), olisi tilanne kestämätön.
Oma mielipiteeni lihaa noin kerran viikossa syövänä sekasyöjänä on, että lihansyönti ei ole subjektiivinen oikeus, mutta siitä kieltäytyminen on.
Siksi en voi yhtyä näkemykseen, että lihaa olisi tarjottava kouluissa joka päivä. Ruokaa on tarjottava ja sen laadusta ja mausta on pidettävä tinkimättä kiinni.
Kirjoittelen tätä pohdintaani kaupunginvaltuuston istuntosalista käsin. Asiasta äänestellään muutaman tunnin sisään. Loppujen lopuksi kyse on hyvin pragmaattisesta kysymyksestä ja sen yliteoretisointi kertoo vain siitä, että elämänpolitiikka on hyvin poliittinen aihe.
Lauri Ström kirjoitti 17.2.2010 kello 19:31
Olen usein töissä seurannut huvittuneena, miten osa toimiston miehistä on pakonomaisen fiksaantuneita liharuokaan. Ihan kuin muu kuin liha ei kelpaisi miehen ravinnoksi. Se mikä tästä asenteesta tekee tässä tapauksessa tyhmää, on se että kansaiväliseen ketjuun kuuluva työpaikkaruokalamme tarjoaa usein erittäin maukasta, pienissä erissä omassa keittiössä tehtyä kasvisruokaa. Lihapuolella taas tuntuu olevaan mautonta ja useammin einestyyppistä ruokaa. Siirryin tosin itse lukion toisella luokalla syömään koulussa kasvisruokaa, enkä eettisistä syistä, vaan 10 vuoden ruskeisiinkastikkeisiin kyllästyneenä.
Usein ihmiset unohtavat että 60-luvulla Suomessakin tavallinen kansa söi lihaa kai lähinnä viikonloppuisin, eli mieskin selviää aika hyvin ilman päivittäistä liha-annosta. Monet dinosaurukset ja luolamiehet haluavat silti pitää kiinni vanhoista ulkoisista hyvinvoinnin merkeistä vaikka Suomi on kuulunut kehittyneinpien talouksien joukkoon jo jonkin aikaa ja voisimme ruveta keskittymään tarvehierarkian ylempiin tasoihin.
Martti Tulenheimo kirjoitti 17.2.2010 kello 19:56
Kyse on - juuri niinkuin sanoit - fiksaatiosta. Suomeen tarvittaisiin selvästikin “raavaat miehet kasvisruoan puolesta” -liike (enkä viittaa itseeni) :D