Sörnäisten rantatien ja Pohjoisrannan yhdistävä Hakaniemen silta on rakennusviraston mukaan saavuttamassa lähivuosina käyttöikänsä luonnollisen pään. Nykyinen silta on tarkoitus korvata uudella. Vanhan sillan kuntoa tarkkaillaan paraikaa ja tehtävät korjaustoimenpiteet on päätetty rajoittaa välttämättömiin töihin.

Uuden sillan rakentaminen avaa mahdollisuuksia sekä eheyttää että tiivistää kaupunkirakennetta sillan molemmin puolin. Uusi silta voisi olla matala ja istua siten kaupunkikuvaan nykyistä paremmin. Siksi tein tänään kaupunginvaltuuston kokouksessa aloitteen, että nykyisen Hakaniemen sillan tilalle tulevasta uudesta sillasta järjestettäisiin arkkitehtuurikilpailu.

Samassa yhteydessä on tutkittava sekä sillan että Sörnäisten rantatien suotuisinta linjausta. Parhaassa tapauksessa sillan siirtäminen Merihaan itäpuolelle vapauttaisi merkittävästi maata uuteen käyttöön. Tämä mahdollistaisi rakentamista nykyisen sillan rampin tilalle ja osittain Sörnäisten rantatien paikalle.

Mikäli sillan ja Sörnäisten rantatien osittainen uudelleenlinjaus osoittautuvat selvityksessä järkeviksi ja kannattaviksi hankkeiksi, on uuden sillan rakentamisen seurauksena vapautuville alueille syytä varata rakennusoikeutta.

Ihannetilanteessa uusi silta voitaisiin rahoittaa myymällä rakennusoikeutta nykyisen sillan pohjoisen rampin paikalle ja esimerkiksi nykyiseltä sillalta Haapaniemenkadulle ulottuvalle alueelle.

Myöskään vaihtoehtoa korvata nykyinen Sörnäisten rantatie tunnelilla Merihaan ja Suvilahden välillä ei ole syytä sulkea pois. Luonteva nimi uudelle sillalle voisi olla vaikkapa Merihaan silta.

Kuva: pragdave

HSL:n hallituksen iltakoulussa esiteltiin torstaina 11.3. matkatakuujärjestelmän esiselvitystä. Takuu korvaisi metron, bussin, junan tai raitiovaunun käyttäjälle 20 minuuttia pidemmän myöhästymisen ja vuoron väliin jäämisen. Enimmäiskorvaus myöhästymisestä olisi 50 euroa ja sillä voisi maksaa esimerkiksi taksimatkan.

Takuuta on kokeiltu mm. Tukholmassa, Oslossa ja Kööpenhaminassa, joissa ne on otettu vakituiseen käyttöön hyvien kokemusten myötä. Ruotsissa järjestelmä on käytössä koko maassa. Kokemusten mukaan matkatakuu parantaa merkittävästi mielikuvaa matkan onnistumisen luotettavuudesta.

Samalla takuu toisi rahanarvoista tietoa liikennejärjestelmän toimivuudesta ja sen kompastuskivistä paremmin kuin paraskaan palautekanava. Takuu kohdituisi juuri sinne, missä matkustajille merkittävimmät häiriötekijät piilevät.

Matkatakuuselvityksen yhteydessä hallitukselle esiteltiin kyselytutkimuksella selvitettyjä joukkoliikenteen matkustajien preferenssejä. Kyselyn tulokset olivat mitä kiinnostavinta kuultavaa. Selvisi nimittäin, että omassa vaalikampanjassani keskeisinä pitämäni asiat ovat juuri niitä asioita, joita matkustajat haluavat.

Nostin kampanjassani kärkeen joukkoliikenteen nopeuden, aikataulujen luotettavuuden, linjaston kattavuuden ja vuorovälien tiheyden. Selvityksessä samat asiat nousivat selkeästi tärkeimmiksi:

1. Luotettavuus, aikatauluissa pysyminen.
2. Vuoroväli.
3. Matka-aika.
4. Linjaston kattavuus.

Luotettavuus on modernin joukkoliikenteen tärkein ominaisuus. Luotettavuus synnyttää joukkoliikenteeseen myönteisen kehän siten, että luotettavuus lisää joukkoliikenteen käyttöä. Matkustajamäärien kasvu puolestaan heijastuu takaisin entistäkin suurempina vaatimuksina luotettavuutta kohtaan. Siksi matkatakuu on erittäin kannattava investointi joukkoliikenteeseen ja maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Kuva: phenolog

Pekka Kärkkäinen kirjoittaa demarien kunnallispoliittisen aseman pudotuksesta HS:n keskustelupalstalla, että “vakaan yhteistyökumppanin sijasta kokoomus joutuu pelaamaan yhteen vihreiden epämääräisen joukon kanssa, jolle ei oikeastaan löydy muuta yhteistä nimittäjää kuin ydinvoimavastaisuus.”

On ymmärrettävää, että ei-vihreän henkilön näkökulmasta tämä on ärsyttävää. Toisen poliittisen linjan edustajasta on varmastikin suorastaan raivostuttavaa, että vihreät määrittävät itse oman suuntansa – toisin kuin demarit antoivat kokoomuksen tehdä Helsingissä aiemmilla vuosikymmenillä.

Kärkkäisen peräänkuuluttamaa “vakaata yhteistyökumppanuutta” oli demarien aiempi toiminta Helsingissä kokoomuksen takuumiehenä. Sen sijaan, että vihreät suostuisivat demarien tavoin toimimaan kokoomuksen aisankannattajina, vihreät ajavat määrätietoisesti omaa poliittista linjaansa. Aiomme tehdä näin jatkossakin.

Kannattaakin huomioida, että yksi tärkeimmistä syistä, miksi vihreät ovat nousseet Helsingissä toiseksi suurimmaksi puolueeksi, oli demarien vuosikymmeniä kestänyt nöyrtyminen kokoomuksen apupuolueeksi. Vihreät eivät aio hautoa käenmunia vastedeskään, vaan toimia oman kunnallispoliittisen ohjelmansa mukaisesti.

Vihreitä saa kaikin mokomin kutsua “epämääräiseksi joukoksi”. Otamme sen mitä kohteliaimmin vastaan kiitoksena. Se, että omilta äänestäjiltämme saamamme tuki on toisten puolueiden kannattajille näin pelottava ajatus, lämmittää meitä.

Vihreistä saa surutta väittää, ettei puoluetta “oikeastaan yhdistä kuin ydinvoimavastaisuus” vaikka vailla yhtä ainoatakaan väitettä tukevaa viittausta, kuten tässä. Se inspiroi meitä. Se antaa meille entistäkin vahvemman selkänojan.

Demokratiassa valta on äänestäjillä. Vihreiden agendan ei ole tarkoituskaan miellyttää kaikkia. Sen on tarkoitus miellyttää vihreiden äänestäjiä. Ajamme äänestäjiemme tuella poliittista linjaamme riippumatta siitä, mitä muiden puolueiden äänestäjät meistä tai äänestäjistämme ajattelevat.

Kuva: BBC World Service

Jännää, miten selvästi ydinvoima jakaa näkemyksiä sukupuolen mukaan.

Taloustutkimus kysyi YLEn toimeksiannosta ydinvoimasta toukokuussa 2008. Silloin naisista 68 prosenttia sanoi ydinvoimalle ei, kyllä 19 prosenttia. Miehistä 50 prosenttia oli rakentamisen kannalla, 39 prosenttia puolestaan sitä vastan. Silloin kaikista vastaajista 53 prosenttia ei halunnut lisää ydinvoimaa ja 34 prosenttia halusi.

Taloustutkimus kysyi YLEn toimeksiannosta ydinvoimasta jälleen elokuussa 2009. Tuolloin naisista 73 prosenttia sanoi ei ydinvoimalle, 20 prosenttia kyllä. Miehistä 56 prosenttia oli rakentamisen kannalla, 37 prosenttia sitä vastaan. Tuolloin kaikista vastaajista 55 prosenttia ei halunnut lisää ydinvoimaa ja 38 prosenttia halusi.

Nyt maaliskuussa 2010 naisista 64 prosenttia sanoo ei ydinvoimalle ja 18 prosenttia kyllä. Miehistä 51 prosenttia on rakentamisen kannalla ja 31 prosenttia sitä vastaan. Nyt kaikista vastaajista 47 prosenttia ei halua lisää ydinvoimaa ja 35 prosenttia haluaa.

Kyselytutkimuksista selviää, että kansalaisten parissa lisää ydinvoimaa haluavien määrä on pysynyt melko tasaisena. Lisäydinvoiman rakentamista vastustavien määrä on hiljalleen vähentynyt yli puolesta hieman sen alle. Sen sijaan päättäjien enemmistö on ollut ydinvoiman lisärakentamisen kannalla koko 2000-luvun.

Jostain kumman syystä sukupuolella on aivan valtava merkitys tässä kysymyksessä. Miten sukupuoli liittyy siihen mitä sähköntuotantomallia kannattaa?

Demari saavutti epävirallisen kannanmuodostuksen selvyyden suomenmestaruuden ydinvoimaa käsittelevässä pääkirjoituksessaan.

“Mitä selvityksiä nyt tarvitaan, kun kerran asia on vihreille ainakin heidän omasta mielestään täysin selvä”, kysyy Demari. “Mutta ydinvoimaloiden rakentamista ei estä myöskään vihreiden pysyminen hallituksessa”, jatkaa Demari. “Nämä ovat sinänsä tärkeitä kysymyksiä, joita on varmaankin tutkittu ja joita pitää jatkossakin tutkia riippumatta siitä, mitä vihreät niiden selvittämisestä vaativat”, Demari edelleenkin jatkaa.

Demarin mielestä “tärkeitä kysymyksiä” siis sekä kannattaa “tutkia riippumatta siitä, mitä vihreät vaativat” että “mitä selvityksiä nyt tarvitaan, kun kerran asia on vihreille ainakin heidän omasta mielestään täysin selvä”, “mutta ydinvoimaloiden rakentamista ei estä myöskään vihreiden pysyminen hallituksessa”.

Tulipahan ainakin Demarin kanta selväksi. Voiko kantaansa enää edes selvemmin muotoilla kuin Demari?

Samaan hengenvetoon on todettava oma vaatimaton mielipiteeni. Vaikka ydinvoima-ala on miljardeineen tällä hetkellä niskan päällä, päätös ydinvoiman lisärakentamisesta on kaikkea muuta kuin tehty. Asiasta päättävän eduskunnan enemmistön kanta ei ole lukkoon lyöty.

Puhe ydinvoiman renessanssista on vahvasti liioiteltua lobbausta. Suomen ulkopuolella ydinvoiman lisärakentamiseen suhtaudutaan suurella varauksella. Kyse on pääasiassa taloudellisista riskeistä. USA:ssa ydinvoimalan rakentaminen on liian kallista, jotta markkinoilla riittäisi halua toteuttaa uusia ydinvoimaloita ilman valtion merkittävää tukea.

Jos vihreiden siirtymisellä oppositioon saataisiin aikaan päätös, ettei lisää ydinvoimaa rakenneta, olisi oppositioon siirtyminen järkevää. Oppositiosta ei kuitenkaan vaikuteta hallituksen esityksen sisältöön. Koska Suomen hallitus joka tapauksessa tekee esityksen ydinvoiman lisärakentamisesta, kaikki voimat on nyt keskitettävä esityksen sisältöön ja sen käsittelyyn eduskunnassa.

Kuva: ortizmj12

Vantaan Vasemmistoliiton puheenjohtaja Teemu Hiilinen kirjoitti blogissaan pari kuukautta sitten uustermistä “vihervasemmisto”. Hiilisen mukaan ilmaisulla pyritään lokeroimaan kaikki, jotka eivät ole “maahanmuuttokriitikkoja”.

Tosiasiassa mitään yhtenäistä “vihervasemmistoa” ei ole olemassakaan, vaan termin käyttäjät tarkoittavat sillä liberaalia keskiluokkaa. Se taas ei ole vihreä eikä vasemmistolainen, vaan vapaamielinen. Merkittävä osa suomalaisesta liberaalista keskiluokasta koostuu poliittisesta oikeistosta.

Oikeasti “maahanmuuttokriitikoita” vastassa ei ole “vihervasemmisto”, vaan arvoliberaali keskiluokka, joka koostuu niin oikeistolaisista, vihreistä kuin vasemmistolaisista. Vastakkain ovat liberaali ja konservatiivinen arvomaailma.

Ilmaisun tarkoitus onkin hämätä. Sillä yritetään leimata liberaalit arvot muka vain vihreitä ja vasemmistolaisia yhdistäväksi maailmankuvaksi. Liberaaleja arvoja on keksitty kutsua “vihervasemmistolaisiksi”, jotta oikeisto ottaisi niihin etäisyyttä.

Termin varsinainen tarkoitus on heikentää oikeistoliberaaleja ja vahvistaa oikeiston konservatiivista osaa. Levittämällä mielikuvaa “vihervasemmistosta” antiliberaalit tahot yrittävät siirtää oikeistoa konservatiivisempaan suuntaan.

Liberaalin arvopohjan muodostavat mm. maltillisuus, erilaisuuden suvaitseminen, vapaamielinen suhtautuminen yksilönvapauksiin ja pyrkimys yksilön aseman parantamiseen. Ne eivät ole vasemmistolaisia, vihreitä eivätkä oikeistolaisia, vaan universaaleja arvoja.

Vaatimuksia tiukentaa nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa on punnittava harkiten. Virheet on tunnustettava avoimesti ja niistä on voitava ottaa opiksi. Samalla on syytä ymmärtää, että antiliberaalit haluavat muuttaa suomalaista yhteiskuntaa konservatiivisemmaksi monin muinkin osin.