Kaupunkipuistojen synty
2000-luvulla saattaa olla vaikeaa mieltää, että puistoista tuli julkista, kaikille avointa tilaa vasta 1800-luvulla. 1800-luvun alusta lähtien perustettuihin julkisiin puistoihin rahvaan pääsyä rajoitettiin vielä saman vuosisadan lopulle asti.
Ensimmäiset kaupunkipuistot olivat yksityispuutarhoja. Sääty-yhteiskunnassa puistot olivat aristokraattien yksityistä omaisuutta. Ajatus julkisten puistojen perustamisesta varta vasten yleistä virkistystarkoitusta varten syntyi vasta Ranskan vallankumouksen jälkeen.
Kunnallisten puistojen rakentaminen käynnistyi tasavallan myötä, jolloin myös virkistyskäyttöön soveltuva yhteismaa alkoi huveta kaupunkien kasvaessa. Julkisten kaupunkipuistojen edeltäjiä olivat niityt, lehdot ja kedot, jotka sijaitsivat usein kaupunkien ulkopuolella.
Kaupunkipuistoja edelsivät puutarhat. Suurelle yleisölle yksityisten puutarhojen portit avautuivat ensimmäisen kerran 1600-luvulla.
Puutarhojen avautumisen taustalla 1600-luvulla oli monarkian ja aristokratian halu esitellä valtansa loistoa kansalle. Puutarhat olivat aidattuja ja varsinaisesti niiden portit aukenivat kaikille vasta vuoden 1789 vallankumouksessa.
Siihen asti rahvaan mahdollisuudet liikkua ja kokoontua vapaasti kaupungissa rajoittuivat kaduille, aukioille, kallioille, rakentamattomalle joutomaalle, niityille, vainioille ja muurien ympärille.
Veikko kirjoitti 11.4.2010 kello 10:56
Mites tämä pätee Helsinkiin? Täällähän ei oikeastaan kovinkaan montaa puistoa tässä mielessä varmaan olekaan, Kaisaniemen puisto on varmaan niitä harvoja 1800-luvulta peräisin olevia.
Ja Notting Hillissähän ne on vieläkin yksityisiä.
Martti Tulenheimo kirjoitti 11.4.2010 kello 18:58
Kiitos hyvästä kysymyksestä! Tottahan toki muutkin puistomme ovat ihka oikeita puistoja, mutta niiden historia on nuorempi.
Helsingin vanhin alun perin julkiseen käyttöön perustettu kaupunkipuisto on Kaisaniemen puisto. Maaherra Hans Henrik Boije perusti sen vuonna 1763 yksityiseksi barokkipuutarhakseen kaupungilta vuokraamalleen maalle. Plantaasi siirtyi 1773 puutarhuri Erik Edbomin perikunnan haltuun, ja sitä ruvettiin kutsumaan Edbomin puutarhaksi.
Kun Helsingistä tuli pääkaupunki 1812, palsta merkittiin Johan Albrecht Ehrenströmin laatimaan suurpalon jälkeiseen uudelleenrakennusasemakaavaan kaupungin yleiseksi puutarhaksi. Hanke eteni vasta 1826, kun kaupunki peruutti Edbomin vuokrasopimuksen ja sai niemen kokonaan haltuunsa.
Puutarhaa alettiin muuttaa 1827 kaupunginarkkitehti Carl Ludvig Engelin laatiman suunnitelman mukaan julkiseksi puistoksi. Työt keskeytyivät samana vuonna, kun Turun yliopisto ja sen kasvitieteellinen puutarha siirrettiin Helsinkiin Turun palon vuoksi. Samalla kävelypromenadi supistui. Puistosta tuli suosittu ajanviettopaikka heti avauduttuaan yleisölle syksyllä 1833.
Mikä meininki Notting Hillissä tämän suhteen on? Oikeasti yksityisiä puistoja vieläkin?
Veikko kirjoitti 11.4.2010 kello 19:56
Haa, hyvin kaivettu vastaus!
Wikipedia tiesi kertoa Notting Hillin puistoista seuravaa:
"In 1823 Allason completed a plan for the layout of the main portion of the estate. This marks the genesis of his most enduring idea - the creation of large private communal gardens, originally known as "pleasure grounds", or "paddocks", enclosed by terraces and/or crescents of houses.
Instead of houses being set around a garden square, separated from it by a road, Allason’s houses would have direct access to a secluded communal garden in the rear, to which people on the street did not have access and generally could not see. To this day these communal garden squares continue to provide the area with much of its attraction for the wealthiest householders."
Eli ne ei oo yksityisiä as in yhden ihmisen omistuksessa, vaan useamman talon jakamia. Mutta ne talot on aika… sanotaanko valikoitunen porukan omistuksessa nykyään. Tossa on karttaa, ellen nyt ihan väärässä oo, niin toi vihreä herkkupala tossa keskellä on tosiaankin ihan vaan niiden asukkaiden käytössä. Se on vähän iso käydäkseen vaan sisäpihasta. http://bit.ly/btfNsl . Ja jos tonne jossain avoin portti olisikin, niin ainakin ne puoliympyrät siitä hiukan vasemmalle on yksityisiä.
Mutta Englanti on monella tapaa jännä paikka.
Martti Tulenheimo kirjoitti 11.4.2010 kello 20:11
Hulppean näköistä! Tästä vielä lintuperspektiivistä sama vähän lähempää: http://j.mp/aLAeTO (valitse Aerial –> Bird’s Eye).
Mutta sinäsä on kyllä järkevää rakentaa juuri tuolla tavalla yhteiset pihat. Helsingissä taloyhtiöillä ei ole yhtenäisiä piha-alueita kuin harvoissa paikoissa, mikä on tosi sääli. Postimerkin kokoiset pihat voisi yhdistää tuolla tavalla ja saada ne puistomaisina paljon viihtyisämmiksi.
Käydessäni lukioaikoina West Yorkshiressa vierailin yksityisessä metsässä, jonne oli pääsymaksu. Se oli melkoinen kokemus jokamiehenoikeuteen tottuneelle pohjoismaalaiselle :)