Pyörän arvo on vakuutusarvoaan suurempi
Keväällä pyöräkaupoissa on ruuhkaa. Suurin osa pyöräilijöistä ajoittaa fillarinsa huollon samoille viikoille. Moni ostaa silloin myös uuden konkelin.
Molempiin kuluu aikaa, rahaa ja työtä, jolle vakuutusyhtiö ei varkaan yllättäessä anna mitään arvoa, ellei omistajalla ole esittää pyöränsä hankintaan, huoltoon, ylläpitoon, korjaamiseen, paranteluun jne. käyttämistään resursseista näyttöä.
Fillarin vakuutusarvo putoaa 10-12 vuodessa lähelle nollaa, vaikka pyörän kuin pyörän jälleenmyyntiarvo ei näin dramaattisesti syöksykään. Päinvastoin, hyvin ylläpidetyn ja säännöllisesti huolletun pyörän todellinen arvo säilyy esimerkiksi autoon verrattuna erinomaisesti vuosikausia. Parhaimmillaan kymmenkin vuotta vanhan polkupyörän jälleenmyyntiarvo on 50-75 % sen alkuperäisestä hinnasta, vaikka tätä halvemmallakin käytettyjä pyöriä tietysti löytää.
Huonoista osista kasatun halpispyörän arvo ei puolestaan vastaa ostettaessakaan sen todellista arvoa. Varsinkaan köyhän ei kannata ostaa halpaa, ja varakkaammankin etu on ostaa laatupyörä, joka säilyttää arvonsa.
Oma lukunsa ovat vintagepyörät, joiden reaaliarvo jopa nousee. Esimerkiksi 1960- tai 70-luvun Jopo on käytettynä kalliimpi kuin alunperin aikanaan. Varsinaiset, osista kootut hifi-vintagepyörät maksavat yleensä aina huomattavasti enemmän kuin niiden alkuperäinen hinta on ostohetkellä ollut. Tätä vakuutusyhtiö ei huomioi usein asiakkaan edun näkökulmasta mitenkään.
Antti Kurittu kirjoitti 19.4.2010 kello 06:26
Ehdotan täysin vailla minkäänlaista sarkasmia, että polkupyörissä aletaan käyttämään rekisterinumeroita, jotka yhdistetään kauppakirjassa omistajaan. Tämä rekisteri voisi olla julkinen. Rekisterinumeron pitäisi olla selkeästi näkyvillä ja sellaisella tekniikalla toteutettu, ettei sitä tuosta vain väärennetä, esim. maalattuna polkupyörän kylkeen. Varastetuksi ilmoitetuista pyöristä voitaisiin koota toinen rekisteri, jonka kautta esim. löytöpyörät tai epämääräisten nistien alla viihtyvät 2000 euron laadukkaat maastopyörät löytäisivät takaisin omien omistajiensa luokse.
Martti Tulenheimo kirjoitti 19.4.2010 kello 13:30
Idea sinänsä on pohtimisen arvoinen, mikäli varkaudet saattaisivat vähentyä sen ansiosta.
Toisaalta rekisterin ylläpidosta aiheutuvat kustannukset nostaisivat kynnystä hankkia pyörää. Myös valvontaan liittyvät toimenpiteet aiheuttaisivat kustannuksia, jotka muodossa tai toisessa sälytettäisiin pyöräilijöille, millä olisi kynnystä nostavia vaikutuksia. Lisäksi rekisteritunnuksen olisi oltava universaali, jotta se toimisi myös maan rajat ylittävän pyöräilyn yhteydessä riittävän hyvin.
Toteuttamisella saattaisi siten olla epätoivottavia seurauksia, jotka kumoaisivat hyötyvaikutukset. Lähtisinkin itse siitä, että varkauksia ennaltaehkäistäisiin muin keinoin tehokkaammin kuin vaikeasti toteuttamiskelpoiseksi soveltuvalla rekisterimenettelyllä.
Kaupungin tulisi esimerkiksi edellyttää selvästi vailla omistajaa olevien pyörien poistamista määräajoin katujen varsilta. Arviolta kymmenet tuhannet hylätyt pyörät paitsi helpottavat pyörävarkauksia, myös antavat pyöräilystä huonon vaikutelman.