Onko edunvalvonta “meidän asioidemme” ajamista?
Kun puhutaan “edunvalvonnasta”, mitä tarkoitetaan sillä, että erilaiset eturyhmät “valvovat” omia etujaan? Entä mitä nämä “edut” ovat?
Edut ovat saavutettuja tai tavoiteltuja etuja. Eturyhmät pyrkivät ja onnistuvat hankkimaan, säilyttämään ja parantamaan edustamiensa kansalaisten etuja. Rumemmin sanottuna kyseessä ovat eri ryhmien erityisedut.
Kansainvälisessä kielenkäytössä etuja ei yleensä “valvota”, vaan lobbataan, hierotaan ja painostetaan. Suomessa etuja neutraalisti vain “valvotaan”, vaikka tosiasiassa kaikki “edut” ovat aina erityisetuja suhteessa muihin kansalaisiin. Esimerkiksi englanniksi käsite edunvalvonta kääntyy joko advocacy tai special interest lobbying.
Suomi on pieni maa, jossa “kaikki tuntevat kaikki”. Paitsi, etteivät oikeasti kylläkään tunne. Sen sijaan silmäätekevät tuntevat Suomessa toisensa. Ne, jotka eivät “tunne kaikkia”, ovat väistämättä altavastaajan asemassa verrattuna niihin, jotka tietävät, mistä naruista vetää ja kenelle kulloinkin soittaa.
Henkilökohtaisesta tuntemisesta on paljon hyötyä asioiden jouhevalle edistämiselle, mutta samalla verkostojen hyödyntäminen erityisetujen ajamiseen asettaa kansalaiset keskenään eriarvoiseen asemaan. Näin on tietysti kaikissa yhteiskunnissa, eikä ilmiön olemassaolossa ole kyse mistään suomalaisille erityisestä piilokorruptiosta.
Mutta erityisetujen ajamisen kutsuminen edunvalvonnaksi kertoo selkeästi siitä, ettei Suomessa täysin mielletä sitä, että näennäisen “yhteiset asiat” eivät ole kaikkien yhteisiä asioita, vaan – meidän asioitamme. Käsitteenä “edunvalvonta” olisikin syytä korvata jollain muulla termillä. Hyvä kysymys on, mikä se voisi olla.
