Torkkupeitto-Sauli ja opintotukiteatteri
Onko eduskunnassa vain 63 opiskelijoiden tukalan tilanteen ymmärtävää lämminhenkistä kansanedustajaa? Ovatko loput kansanedustajat itaria ja kylmiä kiskureita, jotka haluavat kyykyttää köyhiä opiskelijoita ja kenties vain ostella itselleen kalliita kotimaisia (luksus)käsityötorkkupeittoja?
Vasemmistoliiton julkaisema Kansan Uutiset iski keskiviikkona hampaansa minun tiistaiseen kirjoitukseeni, jossa toin esiin, miksi opintotuen indeksiin sitominen kaatui eduskunnan sivistysvaliokunnassa. Indeksiin sitominen olisi maksanut vain 9,4 miljoonaa euroa vuodessa, mutta koska se oli osa kokonaisuutta, jonka hinta oli yhteensä 215 miljoonaa euroa, esitys kaatui perjantaina äänin 107-63 eduskunnan täysistunnossa.
Miksi näin hyvä hanke, jota paitsi itsekin kannatan, jonka puolesta minäkin olen tehnyt opiskelijaliikkeen piirissä viisi vuotta töitä ja joka olisi vielä kaiken lisäksi maksanut vain vaivaiset 9,4 miljoonaa euroa vuodessa, sitten hävisi?
Miksi näin hyvä hanke hävisi?
Siksi, että vasemmistoliiton tekemä esitys oli puhtaasti poliittinen teatteriesitys. Sillä ei ollut todellisuudessa minkäänlaista mahdollisuutta mennä läpi eduskunnassa. Miksi ei? Juuri siksi, että Arhinmäki esitti samalla yhteensä 215 miljoonan euron lisäyksiä valtion menoihin.
Miten niin? Satojen miljoonien eurojen menonlisäykset eivät milloinkaan mene läpi eduskunnassa ilman kaikkien puolueiden yhteispeliä. Arhinmäki olisi yhtä hyvin voinut esittää opintotuen korottamista 9,4 miljardilla kuin 9,4 miljoonalla eurolla.
Menonlisäysten esittäminen on keskeinen osa opposition tehtäviä, mutta valitettavasti opposition hyvilläkään lisäyksillä ei ole kahden suuren puolueen saneluun perustuvien enemmistöhallitusten aikana todellisuudessa mahdollisuutta mennä läpi.
Miten niin ei ole mahdollista?
Täh, miten niin “ei ole mahdollista”? Siksi, että oppositiolla on hallitusta vähemmän kansanedustajia, eikä pienillä hallituspuolueilla ole yhdessä oppositionkaan kanssa tarvittavaa vipuvoimaa Suomen parlamentaarisessa järjestelmässä. Kun kahdella suurimmalla hallituspuolueella on yhteensä yli 100 paikkaa 200 kansanedustajan eduskunnassa, pienemmät hallituspuolueet eivät pysty tosiasiassa painostamaan kahta suurta hallituspuoluetta kompromisseihin, jotka olisivat sekä pienten hallituspuolueiden että opposition näkemysten mukaisia.
Mistä siis varsinaisesti on kyse? Siitä, että vasemmistoliitto käyttää siekailematta hyväkseen sitä, etteivät ihmiset valitettavasti hahmota, miten parlamentarismi käytännössä toimii. Vasemmistoliitto hyötyy siitä, että kansalaisille syntyy epätodellinen kuva politiikasta.
Miksi torkkupeittoihin sitten riittää rahaa?
Entä miksi eduskunta silti löytää hujauksessa rahat esimerkiksi uusiin torkkupeittoihin? Siksi, että asia ei ole varsinaisesti kansanedustajien, vaan eduskunnan puhemiehen (ja Suomen tulevan presidentin), Sauli Niinistön vastuulla. Karavaani kulkee ja kansa äänestää torkkupeitto-Saulin presidentiksi.
Tuomas S. kirjoitti 17.11.2010 kello 17:32
Totta kai se oli poliittista teatteria. Vihreiden ongelma on juuri siinä että tätä poliittista teatteria ei kerta kaikkiaan tajuta, ja sitten vihreitä viedään kuin litran mittaa viimeisenä esimerkkinä Espoon olemassaolematon kassakaappisopimus joka levisi käsille.
Se oli poliittista teatteria ja vasemmistolta strategisesti älykäs veto. Vihreät joutuivat äänestämään esitystä vastaan- kusten samalla suurimman yksittäisen kannattajasegmenttinsä (opiskelijat ja akateemiset duunarit) kengille. Arhinmäki ilmeiesti laskee että tällä saaduista liikkuvista äänestäjistä jokunen tulisi vasureiden äänestäjiksi. Saattaa ollakin.
Tässä tulee taas mieleen se kulunut slogan jonka pj Sinnemäki kertoi Matti Vanhasta sataprosenttisesti tukiessaan- hallituksesta on parempi vaikuttaa. Juuri tämä poliittisen teatterin osaamattomuus vaikuttaa vihreissä kyllä ihan painajaismaisen kamalalta.
Martti Tulenheimo kirjoitti 17.11.2010 kello 18:31
Tuomas, jos luit edellisen kirjoitukseni, huomasit ehkä, etten kritisoi tässä poliittisen teatterin olemassaoloa. Siitä politiikassa on pitkälti kyse, eikä se ole minusta sinänsä varsinaisesti ongelma.
Ogelma on mielestäni siinä, että vasemmistolitto laskee sen varaan, että ihmiset eivät ymmärrä, miksi tällaiset esitykset hyvien asioiden puolesta eivät mene enemmistöhallitusten aikana läpi. Aivan varmasti taktiikka toimii osaan äänestäjistä, ei siinä mitään. Parantaako se opiskelijoiden asemaa?
Kyllä Arhinmäen veto on minustakin fiksu, mutta ei kylläkään missään tapauksessa strategisesti (eli pitkällä aikavälillä), vaan taktisesti (eli lyhyellä tähtäimellä). Lisääkö se “punavihreiden” äänestäjien kokonaismäärää?
Tommi Uschanov kirjoitti tietämättömyyden käyttämisestä politiikan teon välineenä juuri erinomaisen kirjan, joten en kirjoita asiasta tässä kohtaa sen enempää.