Mitä merkitystä arvoilla on?
Ehdotin kahta kysymystä Ylen vaalikoneeseen:
- Onko yksilö ensisijainen yhteisöön nähden, vaiko yhteisö ensisijainen yksilöön nähden?
- Pitääkö päätöksenteossa antaa ensisijaisesti arvoa kansalaisen tarpeille vai ansioille?
Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus on politiikan ydin. Verotus ja tulonjako, eli redistribuutio, ovat päätöksenteon keskeisimpiä kysymyksiä. Millainen on oikeudenmukainen tapa kerätä veroja ja jakaa niillä saatavia palveuita, etuja, tuloja jne. hyötyjä kansalaisille?
Tällä tavalla muotoiltuna kysymys voi kuulostaa vaikealta, mutta “väärää” vastausta ei ole. Jokaisella meistä on oma mielipiteemme asiasta. Kenenkään näkemys ei ole toista “oikeampi”. Se, miten kansalaisilta kerätään veroja ja jaetaan hyvää on erittäin poliittisesti latautunut arvokysymys.
Oikeudenmukaisen yhteiskunnan perustana ovat arvoperiaatteet. Ne ovat poliittisen yhteisömme koossapitävä voima. Kaikki arvovalinnat perustuvat aina lopulta henkilökohtaiseen näkemykseen. Niinpä politiikka on alituista neuvottelua ja kamppailua arvoperiaatteiden sisällöstä.
Arvot eivät luonnollisestikaan kumpua tyhjästä. Ne ovat tiukasti sidoksissa käsityksiimme oikeuksista, velvollisuuksista, vapaudesta, rajoituksista, yksilöiden keskinäisistä suhteista ja yhteisön merkityksestä sekä kaikkien niiden painotuksista.
Koska jako “oikeistoon” ja “vasemmistoon” ei ole enää sisällöllisesti samalla tavalla merkityksellinen kuin vaikkapa 1980-luvulla, tuntuu yhteiskuntafilosofinen kompassimme usein olevan hukassa. Siksi eduskuntavaaleissa ehdokkaiden arvoperiaatteilla on huomattava merkitys.
Miia kirjoitti 20.1.2011 kello 17:37
Oi voi kumpa osaisin olla niinkin fiksu, että osaisin päättää mitä itse omalta ehdokkaaltani edes haluan. Ko. asia on alkanut kiinnostaa minua vasta ihan hiljattain.. vasta nyt olet saanut tietää mitä koko vasemmisto ja oikeisto edes tarkoittavat. Vanhempani eivät olleet politiikasta kiinnostuneita, joten kovasti varjoon olen jäänyt minäkin.
Olen lukenut puolueiden sivuja ja kaikki lupaavat niin paljon kaikkea hyvää.. Mietin jokaisen vaalikonekysymyksen kohdalla, että miten voin vastata tähän mitään, kun en kuitenkaan tiedä mitä kummankaan ääripään vaihtoehdot vaikuttaisivat oikeassa tilanteessa loppupeleissä.. olisiko vaikutus sitten kuitenkaan toivottu.
Olen siis tyypillinen nainen.. en osaa päättää :D
Martti Tulenheimo kirjoitti 20.1.2011 kello 18:10
Se, että ei osaa päättää, ei ole minusta varsinaisesti ongelma, koska ei ole olemassa sellaista kuin “väärä” äänestyspäätös. Ääni on ääni ja sen voi antaa haluamalleen ehdokkaalle.
Oikea ehdokas on sellainen, joka ajattelee asioista pääpiirteittäin samalla tavalla kuin äänestäjä itse. Näin minä asian siis näen.
Minusta olennaisempaa kuin “oikeisto” ja “vasemmisto” olisi tietää, mitä arvoja ehdokkaat ja puolueet ajavat. Siis miten ne suhtautuvat sellaisiin kysymyksiin kuin
- Voiko yhteiskunta puuttua yksilön elämään ja jos, niin millä edellytyksin?
- Onko ympäristöllä muuta merkitystä kuin taloudellinen arvo?
- Kuuluuko julkisen sektorin työllistää sellaisia työntekijöitä, jotka eivät muuten työllistyisi?
Minusta vaalikoneiden nykyiset kysymykset hämärtävät pahasti sitä, mikä politiikassa todella on olennaista.
Esimerkkinä vaikkapa nämä Helsingin Sanomien viime eduskuntavaalien vaalikoneen kysymykset:
- “Tulisiko Turkki ottaa EU:n jäseneksi, jos se täyttää jäsenyyden ehdot? A) Kyllä. B) Ei.”
- “Suomessa on tällä hetkellä 220–250 sutta. Määrä on A) Liian pieni. B) Sopiva. C) Liian suuri.”
- “Suomessa on käynnissä kuntauudistus. Yhtenä tavoitteena on vähentää kuntien lukumäärää nykyisestä 416:stä. Mikä olisi sopiva kuntien määrä? A) 400. B) 300. C) 200. D) 100.”
Minusta ei ole ihmeellistä, jos äänestäjän kompassista on neula hukassa, kun hänelle tarjotaan huonoa karttaa oppaaksi.
Miia kirjoitti 23.1.2011 kello 08:46
Ko. vaalikoneen kysymykset kyllä hämmästyttivät minutkin.. Olisi mukavaa saada tehdä itse kysymyslista ja saada niihin puolueiden kanta selityksen kera.
Vaikka hankalaa se olisi silti.. Kun niiden asioiden lopullista vaikutusta on niin kovin vaikeaa tietää.
Tottakai haluan, että luonnosta pidetään huolta ja sitä kunnioitetaan, mutta mitä jos erilaiset uudet säädökset ajavat teollisuutta pois Suomesta sellaisiin maihin, joissa niin tarkkoja säädöksiä ei ole?
Yksi asia mikä mielestäni on nykyään pielessä, on opiskelijoiden tilanne.. opiskeleminen on mahdotonta ilman lainaa, töitä tai varakasta perhettä. Jos opiskellessa pitää maksaa vuokra, ruuat, kirjat yms, niin pelkän opintorahan ja asumislisän kanssa siitä ei oikein tule mitään. Itse vielä elin avoliitossa siihen aikaan, joten en saanut edes asumislisää.
Mutta jos opintorahaa korotettaisiin, niin mitä sekin käytännössä tarkoittaisi? Tulisiko jatkuvasta opiskelemisesta liian houkuttelevaa, jolloin työvoima katoaisi?
Tässä nyt vain pari esimerkkiä, joissa se ensihetken mielipide ei välttämättä olekaan se oikea, se mitä halusi saada aikaan.
Mutta kaippa tähän auttaa vain kokemus :)
Martti Tulenheimo kirjoitti 23.1.2011 kello 17:46
Kirjoitat todella tärkeistä kysymyksistä!
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on omasta mielestäni yhtä painava arvo kuin kestävä ympäristöpolitiikka. Molempia tarvitaan, ja molemmat ovat tiukasti toisiinsa sidoksissa.
Myös työllisyyskysymys on politiikan kovinta ydintä. Työpaikat siirtyvät, koska tuotantomenetelmät kehittyvät. Suomessa rakennemuutos on tarkoittanut sitä, että maanviljelystä on ensin siirrytty tehtaisiin ja myöhemmin tehtaista toimistoihin. Nyt sama ensivaihe on käynnissä ympäri “kolmatta maailmaa” ja sen vaikutukset tuntuvat kaikkien tehdastyötä tekevien elämässä koko planeetallamme.
Tämä tieto ei varmastikaan lohduta vähääkään tehdastyöntekijää, jonka työ siirtyy halvempien kustannusten maihin - mutta siitä rakennemuutoksessa pitkälti on kyse.
Työ ei silti ole loppumassa mihinkään! Työ muuttaa muotoaan. Se, että muutos on työssäkäyvän ihmisen kannalta aivan liian nopea, on yhteiskunnallinen - siis yhteinen - huolenaihe.
Muutoksesta aiheutuvat seuraukset ovat täysin kohtuuttomia ihmisten yksinään kannettaviksi, ja siksi tarvitaankin politiikkaa, joka huolehtii siitä, että taakka todella kannetaan yhdessä, eikä kukin yksin.
Muutenkin Suomeen tarvittaisiin enemmän kansalaisten ja hallinnon yhteistoiminnan kulttuuria. Tsaarinaikaisesta alamaisajattelusta pitäisi päästä kohti “mainiota arvovallankumousta”: ihmiset ovat aktiivisia kansalaisia, eivät hallintoalamaisia.
Kysymys on siitä, pidetäänkö kansalaisia vallankäytön kohteina (objekteina), vai yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä (subjekteina).
Veikko kirjoitti 24.1.2011 kello 15:02
Miia, haluaisin lisätä yhden pointin Martin kirjoituksiin. Meidän vaalijärjestelmämme toimii sillä tavoin, että olisi ehdottoman tärkeää tutustua ensin puolueisiin ja valita niistä, mitä äänestää. Yhdelle ehdokkaalle annettu ääni kuitenkin hyödyttää kaikkia saman puolueen ehdokkaita.
Puolueen sisältä löytyy sitten varmasti se itselle kaikkein sopivin ehdokas.
Martti Tulenheimo kirjoitti 24.1.2011 kello 15:58
Hyvä tarkennus, Veikko. Siksi onkin niin hassua että suunnistamme vain leveyspiirillä oikeisto-vasemmisto. Harva löytäisi metsästä tielle jos kompassi näyttäisi vain itää ja länttä. Politiikan kartalle tarvitaan siis myös “pohjoinen” ja “etelä”.
Eli siis jos valitaan puoluekanta vain oikeisto-vasemmisto -kriteerein, ollaan pahasti metsässä. Puoluekartalla on suunnistettava arvot huomioiden.