Parempaa syöttöpeliä, vihreät!
Mistä politiikassa on kyse? Samasta kuin futiksessa: aloitteesta. Kun syöttää, muut joutuvat joko vastaamaan syöttöön tai sitten he eivät saa peliaikaa - ainakaan sellaista, jota kamerat näyttäisivät.
Vihreät olivat ennen todella taitavia syöttäjiä. Mitä meille vihreille tapahtui? Ei mitään. Me pysyimme itsenämme - ja siinä koko homman pointti. Totta kai teimme paljon virheitä muutenkin (mittavia virheitä ja niistä toivottavasti lisää myöhemmin), mutta se on sivuseikka.
Pointti on, että kun me pysyimme itsenämme, pelityyli ympärillämme muuttui. Me olemme tottuneet pelaamaan “rationaalisesti” olettaen, että kaikki ihmiset jakavat saman käsityksen rationaalisuuden sisällöstä ja ehdoista.
Rationaalisuuden sijaan politiikkaa määrittää kuitenkin performatiivisuus.
Timo Soini on onnistunut omilla performansseillaan ottamaan aloitteen itselleen todella hyvin. Hän suorastaan luo politiikan agendan, eli sen asiantilan, johon muut sitten viittaavat.
Samasta syystä myös Paavo Arhinmäki onnistuu erinomaisesti. Arhinmäki ei edes yritä syöttää tylsiä vihersyöttöjä. Katsojat haluavat nähdä taitavia nostoja, ja niitä Arhinmäki syöttää.
Vihreille lukijoille selkein esimerkki tällaisesta syötöstä oli käsitteen “Lex Soininvaara” keksiminen.
Oli täysin sama, mitä vihreät “oikeasti” olivat mieltä nuorten aikuisten toimeentulon leikkaamisesta. Ainoa, millä oli väliä, oli performanssi, eli väite siitä, että vihreät kannattivat nuorten aikuisten työttömyysturvan leikkaamista (ja vielä pahempaa: Osmo Soininvaara muka oli vastuussa koko asiasta).
Tämä pitää tajuta nyt: politiikka ei ole enää kamppailua rationaalisuuden määrittelystä. Se peli päättyi jo. Nyt kyse on performanssista, eli päivänpolitiikan suunnan määrittelemisestä luomalla asiantiloja, joihin kaikki muut joutuvat viittaamaan.
Suomeksi sanottuna politiikka on futista, ei futiksen sääntöjen viilailua. Syöttö on hyvä, kun se näyttää hyvältä - riippumatta siitä, onko syöttö tehty “oikein”. Jaettua käsitystä rationaalisuudesta on turha haikailla takaisin. Keskitytään sen sijaan tekemään parempia syöttöjä ja enemmän maaleja!
@parempaa kirjoitti 25.4.2011 kello 14:58
Mitä perussuomalaisiin ja vasemmistoliittoon tulee, analyysi pitää varmaankin paikkansa. Mitä taas vihreisiin, luulen että katsot asiaa liian läheltä. Väitän, nimittäin, että päin vastoin vihreät menettivät äänestäjiä (ympäristön- ja eläintensuojelun liepeillä pyörivien ryhmien) performanssien takia.
On paljon ihmisiä, joilla on vilpitön huoli ilmastonmuutoksesta, luonnon monimuotoisuuden häviämisestä, Itämeren rehevöitymisestä jne., ja joille vihreiden viesti moniarvoisesta, avoimesta ja eteenpäin katsovastaSuomesta kolahtaa. Tässä porukassa on sellaisia, jotka ovat tottuneet äänestämään esimerkiksi demareita tai kokoomusta, mutta jotka eivät ole kovin sitoutuneita näihin puolueisiin sinänsä. Tynkkysen, Soininvaaran, Sinnemäen ja Haaviston äänestäminen olisi näille ihmisille ihan realistinen vaihtoehto.
Samat ihmiset kuitenkin kavahtavat kaikenlaista radikalisoitumista. Kun tietyt fundamentalistikoohottajat leimautuivat nimenomaan vihreisiin, tämä liikkuvien äänestäjien porukka päätti ettei varmasti vihreitä äänestä. Esimerkkejä? Greenpeacen rynnäkkö Kokoomuksen puoluekokoukseen, Kiviniemen julisteiden tuunaus.
On liian helppoa sanoa, että ääniä meni vasemmistoliitolle, joka saattoi oppositiossa antaa kipakampaa sanaa kuin vihreät kantaessaan hallitusvastuuta. Varmasti sekin on totta. Mutta ollakseen rehellinen itselleen, vihreiden on hyvä myöntää tämäkin: Greenpeace teki performansseillaan vihreille saman kuin Räsänen kikkelihuolillaan evlut kirkolle. Karkotti ne, jotka eivät usko fundamentalismiin eivätkä sen keinot pyhittävään tarkoitukseen.
Martti Tulenheimo kirjoitti 25.4.2011 kello 23:18
Kiitos kommentista! Varmasti osittain noinkin, mutta ei puolueen kannatus laske yli prosenttiyksiköllä asioiden vuoksi, jotka ovat menneet isolta osalta suomalasia toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Suomen Kuvalehden ennätyslaajalla otannalla tehty kyselyanalyysi povasi vihreille vuotoa vasemmalle jo hyvissä ajoin ennen vaaleja. Kyllä kannatusta kokoomuksellekin meni, mutta isoin osa vuodosta johtui puolueen tekemistä ihan oikeista poliittisista virhearvioista. Yritän ehtiä kirjoittaa aiheesta lisää.
Kannattaa muuten tsekata tämä analyysi.
Jukka H. kirjoitti 26.4.2011 kello 09:36
Nimimerkki "@parempaa" esittää ihan kiinnostavan ajatuksen, ja voi se toki niinkin päin toimia. Soininvaarahan analyysissään toi hyvin esiin sen, että molemmat laidat vuotaa. (Gp ja vihreät muuten tosiaan myös rinnastuu näppärästi hyvin samalla tapaa kuin krisut ja kirkko; jälkimmäinen ei voi vaikuttaa edelliseen, mutta joutuu ehkä kantamaan seurauksia sen edesottamuksista…)
Minä ja muutama muu kaltaiseni taas näkee, että "vihreiden viesti moniarvoisesta, avoimesta ja eteenpäin katsovasta Suomesta" ei ollut nimenomaan ympäristönäkökulmasta likimainkaan tarpeeksi radikaali. Tästä selkeimpiä esimerkkejä oli ilmastoteemojen unohtuminen jonnekin. Se, että kepun ympäristövihamielisen hallituksen suurimpia ympäristösaavutuksia oli se, ettei tekoaltaita ruvettu rakentamaan (koska hallitusohjelmakirjaus), ei lopulta riittänyt ympäristöväen(kään) näkökulmasta kovin pitkälle, semminkin kun juuri tämä kysymys sementoi ikävän hallitusohjelman kaikilta muiltakin osin.
Martti Tulenheimo kirjoitti 27.4.2011 kello 06:11
Kiitos Jukalle tämän näkökulman esille tuomisesta. Olen samaa mieltä, että ympäristöteemojen osalta vihreiden pitäisi olla nimenoman nykyistä radikaalimpi - vaikka se sitten karkottaisi osan äänestäjistä.
Minusta radikalismi ei tarkoita GP:n iskuja, vaan vihreiden arvojen noudattamista päätöksenteossa. Radikaaleinta on olla antamatta periksi. Valitettavasti hallitusyhteistyön nimissä annettiin paljon enemmän periksi kuin olisi pitänyt.
Radikalismilla on Suomessa omituisen huono leima. Ei periaatteellisuus ole pahasta - vaan periaatteettomuus.
@parempaa kirjoitti 29.4.2011 kello 21:28
Toistan keskeisimmän pointtini: Ollakseen yleispuolue, pitäisi osata käyttäytyä. TV-Uutisia katsova kansan enemmistö ei hyväksy demokraattista toimintaa terrorisoivia performansseja. Sellainen toiminta nähdään pahimmillaan sokeana fundamentalismina ja vähäisimmillään julkisuuden kipeytenä. "Kato mä pääsin taas telkkariin." Totta tai ei, niin sen puolueesta etäällä oleva mattimeikäläinen näkee. Kumpikaan ei vetoa ihmisiin äänestyskopissa.
Tosiasia on tämä: Yhtään ydinvoimalaa ei jää rakentamatta Suomeen sen takia, että GP esti Kataisen linjapuheen kokoomuksen puoluekokouksessa. (Käsi sydämelle: Uskotko monen kokoomuslaisen muuttaneen mielipiteensä Katais-vastaiseksi ja GP-myönteiseksi tuon tempauksen ansiosta - oikeasti?) Kysymys on: voiko jäädä siitä huolimatta? Ainakin se temppu teki kokoomuslaisille vaikeaksi olla ydinvoimavastainen, koska luotiin pakko valita puolensa. Tiedän, koska itse koitin noihin aikoihin vedota vaalipiirini kansanedustajiin.
Tämä ei muuten koske vain kokoomuslaisia, vaan oletan saman pätevän ainakin demareihin, mutta myös, kenties, joihinkin kepuun päin kallellaan oleviin.
Tietysti vaihtoehtona on olla olematta yleispuolue, mutta silloin pitää tyytyä kamppailemaan muiden pikkupuolueitten kanssa.
Vihreää itseruoskintaa « ..:: Hannu Oskala ::.. kirjoitti 4.5.2011 kello 13:08
[...] pääkritiikkini kohdistuu puolueen viestintään. Viestimme liikaa toisillemme, pelasimme hyvää syöttöpeliä mutta unohdimme tehdä maaleja. Viestinnän täytyy tapahtua ulospäin. Siinä epäonnistuttiin. Viestinnän täytyy myös [...]
Jukka H. kirjoitti 4.5.2011 kello 13:28
Joskus olin oivaltavinani, että "oikea" radikaalius ei tarkoita retoriikan tai tempausten räväkkyyttä vaan radikaalien muutosten aikaansaamista - toki nämä joskus kulkevat käsi kädessä.
Tämä näin offtopic ja vielä turhan paljon jälkikäteen kommentoituna.