Henkilökohtaisista syistä Norjan terrori-isku panee väkisinkin miettimään, miten poliittiset järjestöt joutuvat jatkossa Suomessa huomioimaan Norjan joukkomurhan.

Terroristi kohdisti tekonsa Norjassa sosiaalidemokraatteihin. Motiivikseen hän on kertonut vihansa kulttuuriliberaaleja “pettureita” (cultural Marxist traitors) kohtaan.

* * *

“Pettureiksi” Breivik laskee kaikki ne ihmiset, joita Suomessa “maahanmuuttokriitikot” kutsuvat “mokuttajiksi”.

“Mokuttaja” on kulttuurisovinistisen käsityksen mukaan henkilö, joka ei vastusta monikulttuurista yhteiskuntaa. Tällainen manikealainen maailmankuva lähtee siitä, että joko olet puolellamme tai olet meitä vastaan. Väliin et voi jäädä. Ellet vastusta monikulttuurisuutta, olet vihollisemme - ja ansaitset tulla tapetuksi, päätti terroristi.

Norjassa “petturimokuttajia” symboloivat kulttuurisovinistien maailmankuvassa erityisesti demarinuoret.

Tiedämme-kyllä-minkä-järje​stön nuorisoleirille itsensä ristiretkeläiseksi, marttyyriksi ja kristilliseksi jihadistiksi kokenut Breivik olisi hyökännyt Suomessa.

Kylmäävää kaikin puolin. Läheisiään menettäneiden tuska on meidän kaikkien yhteinen.

* * *

Nähdäkseni ero kahden erilaisen konservativismikäsityksen välillä on tuotava mahdollisimman näkyväksi.

Perinteiset maltilliset konservatiivit, joita Suomessa riittää, ovat rauhaarakastavia ja ymmärtävät sovittelevuuden merkityksen ja tärkeyden suurin piirtein samalla tavalla kuin maltilliset liberaalitkin.

Sen sijaan ihmisvihamielisiä taipumksia esille nostavat, manikealaisen maailmankuvan vangeiksi jättäytyneet kulttuurisovinistit pyrkivät lietsomaan myrkyllistä ilmapiiriä yhteiskuntaan, koska pelko antaa heille valtaa.

Kulttuurisovinistien tarkoituksena on haastaa maltillisten konservatiivien hegemonia ja omia itselleen valta määritellä, millainen “kunnon konservatiivin” arvomaailman kuuluu olla. Tämä on nähty Yhdysvalloissa jo vuosia sitten.

* * *

Kulttuurisovinismi on todellinen uhka, kuten Norjassa huomattiin, sillä aate kannustaa ja vaatii hylkäämään kaiken pidättyväisyyden ja erimielisten ihmisten välisen keskinäisen kunnioituksen periaatteen (kulttuurisovinistisella kielellä ilmaistuna “poliittisen korrektiuden”).

Äärimmillään ja paljaimmillaan kulttuurisovinismi ideologiana vaatii hyökkäämään “petturien” kimppuun ja tappamaan heidät. Sairas ristiretkeläishekumointi ja sen suomalainen versio 1918-fantasiointi ovat hälytyskelloja, joiden todella pitäisi soida.

Tämä on niin kaukana konservativismin aateperinnöstä kuin mahdollista. Siksi koko yhteiskunnan ja erityisesti maltillisten konservatiivien on syytä sisäistää, millaisen “aateveljen” kanssa ollaan tekemisissä.

Lue myös artikkeli “Globaali konservativismi murroksessa”.

Tämä kirjoitus on julkaistu on 24.7.2011 kello 13:34 aihealueilla yhteiskunta. Voit seurata keskustelua RSS 2.0 syötteen avulla. Voit jättää kommentin, tai trackbackin omalta sivultasi.