Kuinka pitkälle riskit ovat yksilön vastuulla?
Liikenneministerin ilmoitus järjestää lennot Kainuusta Helsinkiin valtion tuella Finnairin lentojen lopettamisen seurauksena on ongelmallinen. Kyse on muutamista periaatteellisista kysymyksistä.
Niillä ei ole mitään tekemistä Kainuussa asuvien ihmisten kanssa. Sympatiani heille. Jotta en tule tarpeettomasti loukanneeksi kainuulaisia, niin korostan varmuuden vuoksi, ettei tässä ole kyse kainuulaisista. Suotakoon kainuulaisille lentoyhteytensä. Vaikka sitten valtion rahoilla. Kyllä nopeiden yhteyksien minustakin on pelattava, eikä takauksissa oikeasti ole kyse suurista rahoista.
Mutta samaan hengenvetoon on sitten ihmeteltävä useampaakin asiaa:
1. Lentoliikenne ja junaliikenne kilpailevat keskenään, vaikka asian haluaisi nähdä miten hyvänsä. Molempien tukeminen syö toista. Kumpaa halutaan tukea?
2. Finnair vetäytyi, koska kysyntä väheni. Miksi 1956 lähtien Kainuuseen lentänyt Finnair vetäytyi?
3. Mihin asti yhteiskunnan on tuettava yksilöä tekemään sellaisia valintoja, jotka voivat olla hänen omia intressejään vastaan? Kuinka paljon yksilö on vastuussa omista valinnoistaan?
Ensimmäiseksi ihmettelen sitä, miten valtion rahoja halutaan käyttää VR:n kanssa kilpailevan lentoliikenteen tukemiseen. Se ihmetyttää minua suuresti. Totta kai Kainuu tarvitsee nopeat lentoyhteydet, muuten alue on tuomittu Viipuriksi. Junasta ei ole Kainuussa lentojen korvaajaksi työmatkustamiseen.
Eli minustakin on perusteltua etsiä ratkaisu, jolla lentoyhteydet säilytetään. Vaikka sitten valtion rahalla. Mutta edelleen: lentäminen syö VR:ää. Kakkua ei voi jne. Kumpaa halutaan tukea?
* * *
Toiseksi ihmettelen sitä, miksi valtion pitäisi käytännössä ostaa lentolippuja ihmisille, jos Finnair katsoo liikennöinnin tappiolliseksi. Tämän ihmettelyn taustalla on aito kysymys: mikä teki lentämisestä tuosta noin yhtäkkiä tappiollista, kun sitä on harjoitettu Kainuuseen vuodesta 1956 lähtien?
Vastaus on hieman nolo Kainuun elinkeinoelämän tähtien kannalta: Finnair katsoi lentämisen muuttuneen tappiolliseksi, koska Kainuun salkkumiehet olivat menneet tekemään Estonian Airin kanssa loistodiilin, että Kainuun rahoilla tuetaan halpalentoja Kajaanin ja Tallinnan välillä. Estonian Air sai kampanjakustannuksiin Kainuusta 150 000 euroa vuoden sopimuksella. Finnair päätti lähteä.
Eli Kainuun yrittäjät lupasivat halpalennoille Tallinnaan subventioita, jotka saivat Finnairin pillastumaan ja vetäytymään Kainuusta. Kuinka korkealle kuuseen Kainuun starat olettivat voivansa kurottaa?
Kolmanneksi ihmettelen syvästi missä kulkee raja, mitkä kaikki asiat katsotaan sellaisiksi perustavanlaatuisiksi oikeuksiksi, että yhteiskunnan on taattava ne kansalaisille olosuhteista riippumatta.
Tämä on kaikkein vaikein, koska se on moraalinen kysymys. Mutta ilmeisesti lentäminen on nyt sitten sellainen subjektiivinen oikeus vuonna 2012, että jos se ei kaupallisin perustein ole kannattavaa, niin valtion on taattava kansalaisille lentopalvelujen saatavuus. Globaalin talouden kannalta tämä on ymmärrettävää, mutta yksilön ja yhteiskunnan suhteiden kannalta kaukana siitä.
* * *
Tästä kumpuaa luonnollinen jatkokysmys: Mitkä kaikki muut valinnat ovat sellaisia, että yksilö voi perustellusti vaatia yhteiskuntaa maksamaan omasta valinnastaan aiheutuvat seuraukset? (Asuinpaikkaa on tietenkin todellisuudessa hirvittävän raadollista pitää puhtaasti “valintana”.)
Jos tätä jatkokysymystä tarkastelee edes niinkin pinnallisesti kuin Kainuun rahamiesten tekemän typerän Estonian Air -valinnan kautta, niin ollaan sen äärellä, olivatko esimerkiksi islantilaiset pankkiirit lopulta kovinkaan väärässä huseeratessaan ympäri Eurooppaa pari vuotta sitten?
Samoin voisi kysyä, että jos minä perustan pankin, lupaan maksaa 5 % korkoa, ja sijoitan pankkiini talletetut rahat siihen halpalentoyhtiöön, jolta valtio ostaa Kainuun lentopalvelut, ja maksan sitten tekemästäni voitosta teille 5 % korkoa ja pidän itse loput, niin ovatko kaikki tyytyväisiä?
Mutta entä jos möhlin? Mitä jos sijoitukseni halpalentoyhtiöön ei olekaan kannattava? Entä jos en kykenekään maksamaan lupaamaani tasoista korkoa tallettajille, eli teille? Suututteko minulle? Vai voinko pyytää valtiota, eli teitä, avukseni? Voinko pyytää valtiota maksamaan lupaamani korot teille?
Sympatiani ovat sekä kainuulaisten että islantilaisten puolella. Jobbarien riskipelille sympatiani eivät heru. Estonian Airille tehty lupaus oli valinta. Sen seurauksena Finnair päätti, ettei sen kannata kilpailla vähistä matkustajista halpalentoyhtiön kanssa. Valtiota huudettiin, ja valtio vastasi huutoon. Kuinka pitkälle riskin ottaminen on yksilön vastuulla?
