Lisää asuntoja vai lisää autoja kantakaupunkiin?
Kantakaupungissa asukkailla on niin vähän autoja, että kadunvarret riittävät pysäköintiin. Kinastelu kalliista hallipaikoista on turhaa.
Onko Helsingissä vaje käyttäjille käytännössä ilmaisista autopaikoista, jolta kaupunkilaiset pitäisi “pelastaa” rakentamalla pysäköintipaikkoja yhteisvastuullisesti?
Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan Helsingissä esiintyy tällaista vajetta. Lääkkeeksi virasto tarjoaa velvoitetta rakentaa lisää autopaikkoja kaikkien asukkaiden kustannuksella.
Ongelma kuitenkin on, että pelkästään kantakaupunkiin normi pakottaisi rakentamaan huomattavasti enemmän autopaikkoja kuin asukkailla on autoja. Tämä ohjaa väärään suuntaan: hankkimaan lisää autoja. Lisäksi yhteisvastuu on todella kallis tapa maksaa pysäköintikuluja.
Mutta ilmeisesti Helsingissä ei olekaan vajetta autopaikoista, vaan autoista. Kantakaupungissa 60–70 prosentilla ja koko kaupungissa yli puolella asukkaista ei ole autoa.
Keskeinen syy asumisen kalleuteen Helsingissä on juuri autopaikkojen kulujen kollektivisointi. Asukkaille autopaikan rakennuskuluja kertyy 172 euroa kuussa per naama – eli vuodessa keskipalkkaisen henkilön kuukauden nettotulojen verran.
Muualla Helsingissä voi tietty olla toisin, mutta kantakaupungissa ei ole puutetta autoista, vaan asunnoista. Päin vastoin, autoja on melkolailla riittävästi, mutta asuntoja on liian vähän. Ja mitä tiiviimmäksi kantakaupunkia rakennetaan, sitä vähemmän sinne mahtuu autoja suhteessa nykyhetkeen.
Niinpä ei ole järkeä velvoittaa rakentamaan 10–20 prosenttiyksikköä enemmän autopaikkoja kuin autojakaan on. Aivan erityisen huono ratkaisu on maksattaa rakennuskustannukset kollektiivisesti kaikilla asukkailla, kun suurin osa heistä ei tarvitse autopaikkaa.
Mutta jos esimerkiksi nykyistä kantakaupunkia vastaava 30 % autoistumisaste eli 0,3ap/asunto hyväksyttäisiin, niin asia olisi paljon helpompi. Se tarkottaisi 1ap/3,3 asuntoa, eli 1ap/250 asunneliötä, eli noin 1ap/280k-m2. Eli kaksi kertaa vähemmän kuin nyt ehdotetuissa normeissa.
Nykyisillä 4–5 asuinkerroksisilla kapeilla taloilla 7 metriä kadunvartta kohti on kerrosalaa suuruusluokkaa 300k-m2 (7m*10m*4,5 kerrosta*90%=285), eli tähän vaihtoehtoon pääsisi tavallisella kadunvarsipaikoituksella.
Rahaakin säästyisi. Pelkästään Jätkäsaaressa puolisen miljardia. Uusilta asukkailta säästyisi joka vuosi yhden kuukauden palkka johonkin muuhun.
Martti Tulenheimo kirjoitti 18.1.2012 kello 13:26
Jotta Pekka Sauria lainaten “tavoite ei hautautuisi välineen alle”, niin autopaikkojen vähentämisessähän kyse on siitä, että rakennetaan miellyttävää kaupunkiympäristöä. Sellaista, jossa ihmiset haluavat asua, ja josta he eivät muuta kehyskuntiin, josta töissä käyminen edellyttää omalla autolla pendelöintiä.
Kaupunkilaisia ei motivoi autokammo, vaan halu asua kaupungissa. Autot ovat erottamaton osa kaupunkia, mutta autolla pitää olla vain sivuosa. Pääosa kuuluu kaupunkilaisille.
Tavoite on siis rakentaa sellaista kaupunkia, jonka kilpailukyky kehyskuntiin verrattuna ei perustu auton mahdollisimman halpaan säilyttämiseen yhteisvastuulla rahoitetuissa autohalleissa, vaan johonkin aivan muuhun.
Mikä siis tekee kaupungista kilpailukykyisen suhteessa esikaupunkivyöhykkeeseen?
Mm. hyvät kevyrtraideyhteydet, kivijalkapalvelut, korkeatasoinen ja vähäautoinen kävelypainotteinen keskusta - sanalla sanoen elävä kaupunki.
Sitä ei tule koskaan olemaan kehyskunnissa, ja siitä kantakaupungin asukkaat ovat valmiita maksamaan. Sen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi on tehtävä paljon töitä.
Osa siitä työstä on auton siirtäminen pääosasta sivuosaan, johon se kuuluu. Pois kuvasta sitä ei olla siirtämässä eikä ketään olla kyykyttämässä.
Tässä puheena oleva kantakaupungin pysäköintinormi on vääristynyt. Se pakottaa kaavoittajan kaavoittamaan kantakaupunkiin liikaa autopaikkoja.
Mistä sitten tietää, että paikkoja kaavoitetaan selkeästi liikaa? Siitä, että kantakaupungin nykyisilläkään asukkailla ei ole yhtä paljon autoja kuin uusia pysäköintipaikkoja kaavoitetaan!
Itse asiassa suurimmalla osalla kantakaupungin asukkaista ei edes ole autoa. Niillä, joilla on auto, pitäkööt autonsa - kukaan ei ole tässä ottamassa autoja pois keneltäkään.
Kyse on siitä, että kantakaupungin uusia alueita ei pidä kaavoittaa sellaisiksi, että niissä on huomattavasti enemmän autoja kuin kantakaupungin vanhoilla alueilla, kuten Kruununhaassa, Töölössä, Kalliossa, Kampissa, Alppilassa, Vallilassa, Pasilassa jne.
Eikä myöskään rakennettaessa uusia asuntoja näille vanhoille alueille pidä kaavoittaa autopaikkoja siinä määrin kuin normi nyt pakottaa tekemään.
Parkkipaikkojen sijasta kantakaupungin toimivuus edellyttää toimivaa joukkoliikennejärjestelmää. Kantakaupungin vanhoilla alueilla on sellainen; ja sellainen pitää olla myös uusilla alueilla. Sen sijaan kantakaupungin asukkaita - niin vanhojen alueiden uusia kuin kokonaan uusienkin alueiden asukkaita - ei pidä ohjata vääristyneellä normilla käyttämään omaa autoa, vaan sille on tarjottava vaihtoehtoja.
Vaihtoehdot tekee kuitenkin tyhjäksi se, että parkkipaikkoja samaan aikaan rakennetaan yli tarpeen. Vääristynyt normi pakottaa kaavoittajan kaavoittamaan enemmän parkkipaikkoja kuin pitäisi. Tämä ohjaa puolestaan asukkaita käyttämään omaa autoa.
Paikkoja ei kaavoitettaisi liikaa, jos pysäköintinormi ei siihen pakottaisi. Siksi normia on kantakaupungin osalta muutettava sellaiseksi, että pysäköintipaikkoja ei rakenneta liikaa.
Kun normin vääristymä on saaatu korjattua, parkkipaikkoja kyllä rakennetaan edelleenkin. Vaihtoehdot eivät ole kaikki tai ei mitään, vaan huonosti toimiva normi ja hyvin toimiva normi.
Normin suurin ongelma on, että se ei tee juuri lainkaan eroa kantakaupungin ja esikaupungin välillä. Kun tämä saadaan korjattua, niin hyvä tulee.