Kuva: Mikael Colville-Andersen

Helsingin valtuustoryhmät sopivat syksyllä 2010, että pyöräilyyn liittyviä määrärahoja korotetaan kahdella miljoonalla eurolla. Yleisten töiden lautakunta päätti tiistaina 26. tammikuuta, että rahojen tarkemman käytön määrittelee Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston Pyöräilyprojekti.

Miten valtuuston myöntämä lisämääräraha kannattaisi käyttää, jotta se palvelisi parhaiten tarkoitustaan? Kaupunkipyöräilyn edistämisen kannalta keskeisimpiä asioita on listattuna alla tärkeysjärjestyksessä.

Läpileikkaava teema: Pyöräilyprojektin on päätettävä pyöräilyn prioriteettien järjestyksestä ja ohjattava virastoja pyöräilyyn liittyvissä asioissa. Häntä ei voi enää jatkossa heiluttaa koiraa.

1. Pyöräilyn kokonaissuunnitelma. Laadittava Bicycle Master Plan tilaustyönä. Vetovastuu ehdottomasti KSV:lle. HKR erittäin mieluusti mukaan kumppanina, esimerkiksi 49 % osuudella.

2. Kuntokartoitetun 100 km peruskorjaus. HKR:n tilaama ja Helsingin Polkypyöräilijät ry:n toteuttama runkoverkon kuntokartoitus on valmis. Se on peruskorjattava vuonna 2011.

3. Liikennesuunnitelmat keskeisille väylille. Isoin pullonkaula pyöräilyn edistämisessä on, ettei KSV:llä ole riittäviä resursseja tuottaa kohtuullisessa ajassa liikennesuunnitelmia keskeisille pyöräväylille.

4. Katusuunnitelmat keskeisille väylille. Kaksi muuta pullonkaulaa ovat puuttuvat ja puutteelliset katusuunnitelmat. HKR:llä ei ole tällä hetkellä valmiutta tuottaa pyöräilyä edistäviä katusuunnitelmia. Osaamisen tasoa on nostettava ja suunnitelmien tekoa nopeutettava.

5. Talvikunnossapidon menetelmät. Pyöräväylien talvikunnossapidon menetelmiä on päätetty kehittää, mutta määrärahojen puutteesta johtuen työtä ei ole käynnistetty.

6. Pyöräilyprojektin työvoima. Pyöräilyprojekti ei ole edennyt toivotulla tavalla. Syynä on koordinaation puute projektin sisällä. Projektilta puuttuu koordinoiva toimistotyöntekijä, “vääpeli”.

7. Pyöräilyprojektin käyttörahat. Pyöräilyprojektilla on oltava myös jonkin verran tarkasti kohdentamatonta käyttörahaa. Sen käytöstä on voitava päättää joustavasti vuoden edetessä.

Listasin Ylioppilaslehden pyynnöstä muutamia ideoita Design-vuodeksi 2012. Varsinaiseen juttuun Hauskempi Helsinki päätyi aiemminkin bloggaamani ehdotus julkisista ilmoitustauluista.

Julkisia ilmoitustauluja

Nyt tapahtumailmoitukset ovat sähkökaapeissa, joista ne revitään verorahoilla rumasti pois. Helsingissä ne voisivat olla osa design-ajattelua ja näyttääkin hienoilta.

Kaupunkikuvallisesti fiksuja kierrätysastioita

Kierrätyspisteitä on harvassa, koska “ei ole tilaa” ja asukkaat eivät tykkää nykyisistä rumista mörskistä. Muotoilun mekassa myös kierrätysastiat voisivat näyttää hienoilta. Sulavalinjainen tiputusaukko katutasolle, itse säiliö maan alle.

Enenmmän puistotapahtumia

Puistojen käyttöä rajoittaa se, että puistojen nurmikot kuluvat. Helppo ratkaisu olisi nurmikoiden suojaaminen.

Vessoja yleisötapahtumiin

Suuret yleisötapahtumat kärsivät huonoista järjestelyistä. Viemäriverkkoon väliaikaisesti liitettävät vesivessat nostaisivat monien tapahtumien tasoa huomattavasti. Yhteen konttiin mahtuu 10+ vessaa.

Jatkettuja jalkakäytäviä

Kun suojatien tilalla on jatkettu jalkakäytävä, niin jalankulkijasta tulee kaupunkiliikenteen kunkku. Suunniteltu asuinalueille, joilla asuinkatujen nopeusrajoitus on max 30 km/h.

Pyöräntaluutettavia portaikkoja

Kuva kertoo asiasta kaiken.

Toivoisin myös näitä.

Lumilinko ja petkele

Lumilingot on syytä ottaa käyttöön Helsingissä lumen siirtämiseksi nopeammin. Lisäksi jalkakäytäviä on syytä hoitaa perinteisillä menetelmillä: kola, lapio ja petkele käyttöön!

Juniin flex-vaunuja

Junien, raitiovaunujen ja metrojen vaunukalustoa on kehitettävä flex-vaunuilla. Niillä matkustajat voivat kuljettaa joustavasti lastenvaunuja, pyörätuoleja, polkupyöriä ja isoja matkatavaroita.

Joustavan budjetoinnin lisäksi myös lumilingot on syytä ottaa käyttöön Helsingissä.

Katujen puutteellisesta talvikunnossapidosta on syytelty virkamiehiä ja apulaiskaupunginjohtajia. Todellinen syy on se, etteivät poliitikot ja kaupunginjohtaja ole osoittaneet talvihoitoon riittävästi rahaa.

Ongelmien takana on se, että toisin kuin sää, budjetit noudattavat kalenteria. Vuodet eivät ole veljeksiä, ja sää vaihtelee vuosittain paljon. Tämä hankaloittaa ennakointia. Miksi? Koska talvihoidon määrärahat mitoitetaan keskimääräisen lumitalven mukaan.

Virastojen on käytettävä niille osoitetut varat kalenterivuoden kuluessa. Vähälumisena talvena rakennusvirasto ei voi siirtää käyttämättä jääneitä talvihoitovaroja seuraavaksi vuodeksi talteen. Viraston on joko käytettävä rahat tai palautettava ne.

Luonnollisesti rahan palauttaminen keskushallinnolle on ilmiö, jota ei esiinny.

Ratkaisu tähän voisi olla “ylimääräisten” talvihoitovarojen rahastointi. Jos rakennusvirasto voisi pitää vähälumisina talvina käyttämättä jääneet talvihoitorahat, se pystyisi keräämään puskuria, joka purettaisiin runsaslumisina talvina.

Rahastointi voittaisi joustamattoman kalenterin. Näin säiden vaihtelu ei pääsisi “yllättämään” keskimäärälumien mukaan mitoitettua kunnossapitoa.

Tämä ei kuitenkaan muuta miksikään sitä tosiasiaa, että kokonaisuutena talvihoidon määrärahoja on välttämätöntä korottaa 6-7 miljoonalla eurolla. Summa on ollut surkuhupaisa säästökohde kaupungin yli neljän miljardin euron budjetista.

Uupuvan rahan lisäksi on muitakin syitä. Tärkeysjärjestyksessä ne ovat: tilanpuute lumen välivarastoimiseksi alueellisesti ennen lopullista kuljettamista; toimivan järjestelyn puute katujen tyhjentämiseksi pysäköidyistä autoista; huono työnjälki, joka johtuu olemattomasta laadunvalvonnasta; lumen vastaanottopaikkojen merkittävä vähentyminen.

Mielipidekirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa 13.12.2010.

Helsingin seudulle laaditaan paraikaa suunnitelmaa liikennejärjestelmän kehittämiseksi. Tässä oma panokseni asian puolesta tässä vaiheessa. Yleisten töiden lautakunta suhtautui ajatuksiin myötämielisesti, ja kirjasimme nämä eilen lausuntoomme. Paljon kiitoksia Kivekkään Otsolle aloitteellisuudesta saavutettavuustarkasteluiden käynnistämiseksi!

Kuva: Txell Hernández Gil

Saavutettavuustarkastelut käyttöön

Joukkoliikennevälineiden palvelualueiden laajentamiseksi on laadittava saavutettavuustarkastelut raideliikenteen asemille ja keskeisille bussipysäkeille. Saavutettavuus on arvioitava Design for All -suunnitteluperiaatteella.

Saavutettavuustarkastelu kertoo, mitä kulkuneuvon (esim. junan) ovelta kävellen ja pyöräillen saavutettavissa olevan alueen piiriin kuuluu. Saavutettavuustarkastelulla selvitetään todelliset kulkumatkat liikennevälineestä sen lähiympäristöön tietyn kokoisella alueella.

Saavutettavuuden parantamiseksi on tehtävä asema- ja pysäkkikohtaiset kehittämissuunnitelmat. Kehittämissuunnitelma kertoo, millä toimenpiteillä saavutettavuutta parannetaan kunkin joukkoliikennevälineen asemalla ja pysäkillä.

Raideverkkoon flex-vaunuilla lisää kapasiteettia

Sujuva matkaketju edellyttää, että joukkoliikenteen matkustaja voi tarvittaessa kuljettaa lastenvaunuja, pyörätuolia, polkupyörää ja matkatavaroita. Raideverkon kapasiteetin parantamiseksi ja Flirt-kaluston kehittämiseksi on selvitettävä flex-vaunujen hankkimista.

Flex-vaunut on suunniteltu tilaa vievien esineiden kuljettamista varten. Flex-vaunut merkitään selkeästi, jotta vaunun joustava käyttötarkoitus on kaikilla matkustajilla tiedossa. Flex-vaunussa istuimet ovat taitettavia ja kulkevat seinän suuntaisesti. Flex-vaunut ovat mm. Tanskassa ja Saksassa osa raideliikenteen vakiokalustoa.

Helsingin seudulle pyöräilyn kokonaissuunnitelma

HSL:n tulee laatia pyöräilyn seudullinen kokonaissuunnitelma, jolla kytketään pyöräliikenne luonnolliseksi osaksi liikennejärjestelmää. Täten varmistetaan, että pyöräilyn kehitystarpeet huomioidaan liikennejärjestelmän pitkän aikavälin suunnittelussa painottaen erityisesti pyöräreittien sujuvuutta, jatkuvuutta ja turvallisuutta. Pyöräilyn kokonaissuunnitelmat tunnetaan Ruotsissa nimellä cykelplan.

Sain vuoden 2008 kunnallisvaaleissa 608 ääntä. Vaalikauden 2008-12 ensimmäinen puolikas päättyy vuodenvaihteessa. Haen loppukaudeksi kaupunginhallituksen varajäsenyyttä. Helsingin kaupunginhallitus valitaan aina kahdeksi vuodeksi kerrallaan.

Olen toiminut yleisten töiden lautakunnan varapuheenjohtajana nyt kaksi vuotta ja jatkan tehtävässäni vaalikauden loppun asti. Lisäksi olen valtuuston varajäsen ja HSL:n hallituksen varajäsen. Melkoinen voimavara siis :)

Olen ollut mukana politiikassa viitisen vuotta. Olen hankkinut paljon kokemusta luottamustehtävistä. Osaamiseni ydintä ovat rakennettu ympäristö, liikenne, kaupunkikulttuuri ja kaupunkitila. Työskentelen eduskuntaryhmän puheenjohtajan, Ville Niinistön avustajana.

Aiemmin olen toiminut sekä Helsingin vihreiden että Helsingin vihreiden nuorten hallituksessa. Olen toista vuotta Helsingin vihreiden pyöräilytyöryhmän puheenjohtaja ja Kaupunkifillari-blogin päätoimittajia.

Olen toiminut myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vihreiden puheenjohtajana ja neljä vuotta HYYn edustajiston jäsenenä. Olen Vihreiden perustulotyöryhmän sihteeri.

Päivitys: minut valittiin Helsingin kaupunginhallituksen varajäseneksi 2011-12.

Parkkihallit ovat tervetulleita Helsinkiin. Kannatan erittäin lämpimästi pysäköinnin ohjaamista kaduilta maan alle. Mutta samalla on huolehdittava autopaikkojen kokonaismäärän pitämisestä tasapainossa. Töölön hotellien alle suunniteltua 600 paikan pysäköintilaitosta käsitellään torstaina 25.11.

Kantakaupungin asukaspysäköintipaikkojen määrä on vuosien 1990 ja 2010 välillä kasvanut melkoisesti.

Vuonna 1990 paikkoja oli 14 467. Kasvua 1990-2000: 20 %.
Vuonna 2000 paikkoja oli 17 316. Kasvua 2000-2010: 16 %.
Vuonna 2010 paikkoja on 20 089. Kasvua 1990-2010: 39 %.

Satamilta vapautuvista alueista huolimatta kantakaupungissa käytössä oleva katutila ei juuri kasva, joten kyse on todella isosta asiasta. Kun rakennetaan 600 hallipaikkaa, maanpäällisten paikkojen määrää on samalla vähennettävä. Töölön parkkihallin rakentamisen yhteydessä on sovittava, että autopaikkojen kokonaismäärän on pysyttävä tasapainossa.

Kuva: Mikael Colville-Andersen

Kulkumuotojakauma kertoo, kuinka suuri osa matkoista on mitäkin kulkumuotoa: kävelyä, pyöräilyä, joukkoliikennettä ja autoilua. Mitä kulkutapajakaumasta Helsingissä tiedetään? Se, että joukkoliikenteen osuus henkilöliikenteestä oli 64,2 prosenttia keskustan rajalla syysarkipäivänä 2009.

Vastaavasti tiedetään, että henkilöautojen osuus oli 35,8 prosenttia henkilöliikenteestä. Toisin sanoen se, mitä ei tiedetä, on kuinka suuri osa liikenteenteestä on kävelyä tai pyöräilyä, eli kuinka suuri osa helsinkiläisistä joko kävelee tai pyöräilee päivittäin töihin ja asioille.

Molemmista on luonnollisesti olemassa valistuneita arvioita. Pyöräilyn määräksi arvioidaan noin 6-7 prosenttia, mutta tätä on vaikea todentaa, koska luku vaikuttaa hatusta vedetyltä. Yhtä hyvin se voi olla vaikka 4 % tai 9 %. Jalankulun osuudesta en lähde spekuloimaan, koska sen arvioiminen on vielä hankalampaa.

Helsingin kaupunki pyrkii määrätietoisesti kasvattamaan kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen yhteenlaskettua kulkumuoto-osuutta ja vähentämään asukkaidensa riippuvaisuutta henkilöautosta. Keinovalikoiman kärjessä ovat maankäytön tehostaminen, liikkumisen ohjaus, infrastruktuurin ja palvelujen tarjonta sekä hinnoittelu ja sääntely.

Aivan keskeistä on mitatun tiedon seuraaminen. Minkä hyvänsä tavoitteen saavuttamiseksi on kriittisen tärkeää mitata sen toteutumista säännöllisesti. Jotta voidaan mitata, on ensin tiedettävä, mitä mitataan.

Yleisten töiden lautakunta sai tiistaina nähtäväkseen rakennusviraston strategia-asiakirjan ensimmäisen version. Asiakirjassa listataan erilaisia konkreettisia mittareita, joilla HKR:n tavoitteiden etenemistä arvioidaan. Vielä tässä vaiheessa HKR:n strategiasta puuttui liikenteen kulkumuoto-osuuksien mittaaminen.

Niinpä lautakuntamme nosti tämän keskeisen indikaattorin viraston toiminnan vaikuttavuuden arvioinnin yhdeksi mittariksi. Ennen kuin tilanteen kehittymistä on mahdollista seurata, kulkutapaosuudet pitää selvittää sillä tavalla yhteismitallisesti, että lukuja voi verrata luotettavasti toisiinsa.

Kaiken muun ohessa tämä edellyttää, että kaupungin eri virastot taitavat sujuvan yhteispelin, koska tällä hetkellä tiedot kävelyn ja pyöräilyn määristä Helsingissä eivät ole yhteismitallisia muun henkilöliikenteestä olemassa olevan tiedon kanssa.