Kuva: Paula Marttila

Helsingin kaupungin rakentamispalvelu (RakPa) purki tiistaina 29. syyskuuta Brahen urheilukentän kupeessa sijainneen Helsingin kaupungin rakennusviraston (HKR) hiljaisesti siunaaman ns. Wamma-parkin skeittipuiston. Syy yllättävään purkuun oli RakPaan tullut yksittäinen valitus.

Kyse oli kahden viraston välisestä tietokatkoksesta. RakPa ei ollut tietoinen siitä, että HKR ja Helsingin Rullalautailijat ry olivat sopineet keväällä 2008 ramppien saavan väliaikaisesti olla puistossa, kunnes yhdistys kartoittaisi lähialueen asukkaiden mielipiteitä puistosta.

On selvää, ettei skeittiramppi saa häiritä asukkaita kohtuuttomasti. On myös selvää, ettei kukin voi täyttää kaupungin puistoja omilla projekteillaan, koska muutoin puistot ennen pitkää yksityistyvät. Puistoihin ei voi ilman lupaa rakentaa sen paremmin pysyviä skeittiramppeja kuin tehdä niistä luvatta parkkipaikkojakaan.

Yhtä selvää pitäisi olla, ettei pelkästään yksittäisen valituksen perusteella voida virkamiespäätöksellä purkaa skeittiramppia, joka on ollut puistossa kaksi kesää kaupungin antaman epävirallisen luvan turvin. En tiedä, minkälaisesta “väliaikaisesta luvasta” oli kyse, mutta on väärin, että ramppi on menty purkamaan ilman asian käsittelyä kumpaakaan virastoa valvovassa lautakunnassa. Virkamiesten ei kuulu kantaa vastuuta, joka kuuluu luottamushenkilöille.

Kaiken kieltäminen on yhtä huono ajatus kuin kaiken salliminenkin. Mielestäni jokin kompensaatio Helsingin skeittiyhteisölle olisi nyt paikallaan. Esimerkiksi virallinen skeittipaikka Kallioon. Kaupungin pitäisi aktiivisesti tukea skeittaamista eikä vain sanoa tukevansa sitä.

Wamma-parkin rakentamisesta kolehdilla kerätyin varoin talkoovoimin voi lukea huvikseen esimerkiksi täältä. Ohessa myös video Wamma-parkista ajalta ennen betonisten ramppien rakentamista.

Kuva: larskflem

Varokaa näitä radio-nimisestä teknisestä laitteesta tulevia radioaalloilla kulkevia virityksiä.

Ensin vuonna 1926 oli O.Y. Suomen Yleisradio ja tultaessa 1930-luvulle Yleä pystyi kuuntelemaan jo 100 000 suomalaista kotia.

Nyt heti perään tämmöinen ihme internetti, joka tekee käyttäjän pyynnöstä tietokoneesta mainosrahoitteisen musiikkisoittimen, josta saa laillisesti ihan itse valita ne kappaleet, joita kuuntelee.

Tämän pitäisi olla selvästi kielletty operaattorien sopimusteksteissä ja ellei ole, niin sen pitäisi ainakin tulla hyvin kalliiksi käyttäjälle. Sen täytyy kyllä olla jotenkin väärin, koska eihän radiostakaan saa itse valita niitä kappaleita, joita haluaa kuunnella.

Kohta sitä Spotifaita saa käyttää jo puhelimistakin eikä edes maksa kuin kymmenen euroa kuukaudessa. Kyllä tämä pitäisi nyt nopeasti estää jotenkin! Eihän kukaan muuten kohta katso enää televisiotakaan, kun sieltä ei saa valita ohjelmia. Jo nyt on kumma.

Ja mikä siinä on, kun kaikki nämä tällaiset tulevat aina Ruotsista?

;)

Vuosi sitten kesällä Göteborgissa näkemäni fantastinen Fanfarlo on viimein saanut kattavan jakelusopimuksen ja on julkaisemassa ensialbumiaan.

Lontoosta ponnistavan ruotsalais-englantilaisen indieyhtyeen riemastuttavan debyytin Reservoir on tuottanut Peter Katis (mm. The National, Interpol). Hieman Ed Harcourtilta kuulostava Simon Balthazar osuu napakymppiin laulussa Fire Escape ja muutenkin levyllä on vahva ja tarttuva tunnelma. Fanfarlon trumpetin, viulun ja mandoliinin täytteiset, iloisen rytmikkäät laulut hurmaavat kepeydellään.

Levy on kuitenkin väärä ilmaus, sillä harvoinpa musiikkia nykyään tulee levyltä kuunneltua. Fanfarlo on ymmärtänyt tämän ja ottaa internetistä tehot irti jakelukanavana. 15 biisin albumia myydään yhtyeen kotisivuilla 4. heinäkuuta asti promohintaan dollarilla, siis noin 70 sentillä.

Pienelle, tuntemattomalle bändille internet tarjoaakin myynninedistämiseen huikeat puitteet, kun musiikki, tarina ja imago ovat kohdallaan. Lienee selvää, ettei malli sovi kaikille muusikoille, sillä vaikka jakelukustannukset pysyvätkin minimaalisina, sellaisiksi jäävät myös tulot alle euron hinnalla.

Valtavien voittovirtojen sijaan promohinnoiteltu nettilevy kerää tehokkaasti myönteistä julkisuutta. Hinnoittelu on tarkoitetttu pitämään tutustumiskynnys mahdollisimman alhaalla. Kun alle eurolla saa albumillisen vetävää musiikkia, tyhmähän se on, joka ei hanki. Kelvannee piraateillekin.

Helsingin Sanomat kertoo HKL:n kaavailuista varustaa pysäkit aikataulunäytöillä. Itse hanke on mitä kannatettavin – vain esitelty hintalappu hirvittää:

“Yksi näyttö maksaa 1 400 euroa, joten kaikkiaan hankkeen hinta nousee puoleentoista miljoonaan euroon. [...] Helsingissä on 1 300 pysäkkikatosta, eli näyttö tulisi niistä suurimpaan osaan.”

Tietokone, jolla bloggaan, maksaa Erottajan ja Roban kulmassa 949 euroa. Samanlaisia 13” näytöllä ja 2.0 GHz:n prosessorilla varustettuja valkoisia MacBook-läppäreitä saisi 1,5 miljoonalla eurolla 1 580 kappaletta.

1 300 MacBookia saisi ilman minkäänlaisia paljousalennuksia “vain” 1,2 miljoonalla eurolla, eli säästöä tulisi rapiat 300 000 egeä verrattuna HKL:lle tarjottuihin näyttöihin.

Kun tulisi halvemmaksi varustaa bussipysäkit Applen MacBookeilla kuin tarjotuilla näytöillä, rohkenen epäillä, että näyttöjen hinnassa on “hieman” ilmaa.

Ystäväni Hannu Oskalan mukaan hintaero syntyy massatuotannon skaalaedusta ja siitä, että pysäkkinäytöt toimivat sekä pakkasessa että vesisateessa.

Varmasti näinkin, mutta epäilenpä, ettei asia pelkästään niillä selity. Ei suinkaan olisi ensimmäinen kerta, kun HKL hankkii ylihinnoiteltua teknologiaa “ainoalta pätevältä” toimittajalta, joka maksattaa tuotekehittelyn kustannukset verorahoillamme.

Yritän parhaillani selvittää, onhan hintaa varmasti kysytty muualtakin kuin ensimmäiseltä vastaan tulleelta tarjoajalta.

Kuva: Ioan Sameli

Ruotsin piraattipuolue on kasvattanut jäsenmääräänsä käsittämätöntä vauhtia. Puolueen jäsenluku kaksinkertaistui viikonlopun aikana 15 000:sta yli 30 000:een.

Luku painii täysin omassa sarjassaan. Oma puolueeni Vihreät haaveilee nostavansa jäsenmääränsä 15 000:een vuoteen 2015 mennessä. Sisarpuolueellamme Miljöpartietilla on Ruotsissa noin 10 000 jäsentä.

Piratpartietin kasvun taustalla on suurta kansainvälistä mediahuomiota herättänyt oikeudenkäynti Pirate Bay -verkkopalvelun laillisuudesta. Puolueeseen alkoi tulvia jäseniä viime perjantaina, kun käräjäoikeus päätti palvelun tarjoajien syyllistyneen rikokseen ja tuomitsi heidän maksettavakseen vajaan kolmen miljoonan euron vahingonkorvaukset laajamittaisesta ja järjestäytyneestä avunannosta tekijänoikeusrikoksissa.

Viimeistään jäsensuma osoittaa perinteisen politiikan ulkopuolelta tulleen uuden puolueen olevan todellinen haastaja vakiintuneille ruotsalaisille puolueille. Se on jo Ruotsin neljänneksi suurin jäsenmäärältään.

Muiden puolueiden olisi syytä ymmärtää viesti. Se on suunnaattu jokaiselle niistä. Kyse ei ole ohimenevästä huumailmiöstä, eikä edes siitä, että kokonainen sukupolvi ruotsalaisia ei hyväksy oikeuden päätöksen takana olevaa tekijänoikeuslainsäädäntöä (kaikki Ruotsin poliittiset nuorisojärjestöt laillistaisivat tiedostojen jakamisen).

Kyse on siitä, että muut puolueet eivät edelleenkään osoita ymmärtävänsä, mitä tietoyhteiskunta oikeasti tarkoittaa. Piraattipuolue ei väitä edes tietävänsä muusta, mutta on selkeästi osoittanut olevansa tietoyhteiskuntapuolue. Kehitys yleispuolueeksi voi puolueen niin halutessa käynnistyä jäsen- ja kannatuspohjan vakiuduttua.

Odotettavissa on, että piratpartiet menestyy Eurovaaleissa hyvin. Puolue vienee ääniä yleispuolueilta huomattavasti enemmän kuin vuoden 2006 eduskuntavaaleissa. Tuolloin se sai vain 0,63 prosenttia äänistä. Nyt puolueen asetelmat ovat suotuisammat.

Syy, miksi puolueen kasvu on ollut niin voimakasta Ruotsissa, mutta toistaiseksi vielä hyvin laimeaa esimerkiksi Suomessa on, että sekä verkkopalvelu Pirate Bay että piraattipuolue liikkeenä ovat alunperin ruotsalaisia.

Liike levinnee odotettavissa olevan eurovaalimenestyksen myötä Ruotsista muuallekin Eurooppaan, sillä rekisteröityjä piraattipuolueita on jo Espanjassa, Itävallassa, Saksassa ja Puolassa. Suomessa kannattajakortteja vasta keräillään, mutta kannatus kanavoitunee piraattipuolueen sijasta Jyrki Kasvin kautta Vihreille.

“Dvd-automaattien suosio pelottaa Hollywoodia“, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Yhdysvalloissa elokuvan saa automaatista vuorokaudeksi vuokralle dollarilla, eli noin 75 sentillä. Hollywoodin silmissä tämä on ongelma, sillä vuokraamisen kasvaessa elokuvien ostaminen vähentyy.

Kuva: swgn

Outo ongelma. Alan kannattaisi pohtia, ovatko asiakkaat, joilla on varaa hankkia itselleen hyllyt täyteen dvd-koteloita pölyttymään, sittenkään bisneksen kannalta keskeisimpiä. Laajaan henkilökohtaiseen fyysiseen elokuvakokoelmaan sijoittavien keräilijöiden sijasta maailma on pullollaan kuluttajia, jotka vuokraisivat enemmän elokuvia heti, jos niitä vain olisi jossain tarjolla. Missä vain – automaatissa, kioskissa tai vuokraamossa, ja erityisesti on-demand -palveluina digi-tv:n tai internetin kautta.

Kuluttajan kannalta ongelma nimittäin on, että fyysisten vuokraamojen elokuvavalikoimat ovat surkeita. Syy on selvä, fyysinen säilytystila maksaa. Siksi vuokraamojen kannattaa pitää tarjolla vain suosituimpia uutuuselokuvia ja keskittyä myymään karkkia. On-demand -palvelut eivät puolestaan ole vielä lyöneet kunnolla itseään läpi Euroopassa, vaikka niiden ansiosta valikoima laajenisi kattamaan kaikki koskaan tehdyt elokuvat.

Kehityksen suunta on kuitenkin selkeä. Kaikki, mikä voidaan muuttaa biteiksi, tullaan myös muuttamaan. Dvd:t ovat bitteinä jo valmiiksi. Tarvitsee enää siirtää bitit kuluttajille tavalla, joka vastaa kuluttajien toiveita. Kuluttajat haluavat palveluita, jotka ovat

1) helppokäyttöisiä
2) halpoja
3) laillisia

Muutoin käy kuten musiikin kohdalla kävi Napster-tiedostonjakopalvelun myötä 2000-luvun taitteessa. Piratismin syy on kaupallisten palveluiden puute ja kehno tekninen toteutus. Vasta iTunes muutti tilanteen laillisten latauspalveluiden eduksi. Nyt Spotify tekee saman kuukausimaksua vastaan ja iTunes tulee vielä perässä.

Tallennuskapasiteetin kasvun myötä dvd-elokuva mahtuu nykyään mille tahansa ilmaisnäytteenä jaettavalle muistitikulle. Perustietokoneen kovalevylle mahtuu jo nyt kymmeniä elokuvia. Kahden-kolmen vuoden kuluttua satoja. Kymmenen vuoden päästä tuhansia.

Vain tiedonsiirtonopeudet hillitsevät tällä hetkellä laittoman elokuvanjakelun räjähtämistä nuorten ja nörttien harrastuksesta koko kansan ilmaishuviksi. Siksi elokuva-alalla on jo kiire kehittää laillisia, halpoja ja kuluttajaystävällisiä kysyntäperustaisia vuokrauspalveluita, eikä keskittyä itkemään myynnin laskua. Sillä myös tiedosiirtonopeudet kasvavat koko ajan.

Elokuva-alan tulot tulevat kasvamaan liiketoiminnan volyymin kasvun myötä huomattavasti, mikä ylittää vähenevän myynnin vaikutukset selvästi. Musiikkiteollisuus kompastui kymmenen vuotta sitten siihen, ettei ymmärtänyt tätä – ei kai Hollywood aio nyt tehdä samaa?

Vaalimainos roomalaisessa telineessä

Esittelin eilen yleisten töiden lautakunnassa näkemykseni siitä, että Helsingissä pitäisi olla mahdollisuus pienimuotoisten tapahtumien mainostamiselle ja kuinka tämä tulisi järjestää. Tällaiselle mainostilalle on suuri kysyntä, kuten sähkökaappien, talojen seinien, liikennemerkkien jne. pintojen luvattomasta käytöstä mainostelineinä näkyy.

Mainonnan luvattomuus on ongelma kaupungille. Toisenlainen epäkohta on, että Stop töhryille -kampanjan myötä julisteet on niputettu yksioikoisesti samaan kategoriaan kuin luvattomat graffitit. Kyse on selkeästi kahdesta eri asiasta.

Luvattoman mainonnan syy on luvallisten, ilmaisten mainospaikkojen puute. Pientapahtumilla ei ole varaa maksulliseen mainontaan – eikä edes pidä olla. Pienten tapahtumien logiikka perustuu yleisen hyödyn tavoitteluun, ja yleistä hyötyä on voitava tuottaa myös hyvin pienin resurssein.

Julistekysymys voidaan ratkaista erittäin yksinkertaisesti ja halvalla. Kaupunki pystyttäköön tapahtumamainontaan tarkoitettuja telineitä. Sellaiset sopivat harkittuihin paikkoin hyvin. Ne tuovat kaupunkikuvaan kaivattua ilmettä ja villiin mainontaan järjestystä. Kun tapahtumamainoksille tarjotaan luvallinen kanava, poistuu tarve luvattomalta mainostamiselta. Koska telineet on tarkoitettu vain tilaisuuksille, niitä ei käytetä esimerkiksi tuotemainontaan.

Tarkemmista käyttöohjeista, niiden noudattamisesta ja muista käytännön seikoista tehtäköön selvitys virkamiestyönä.

Lautakunta otti ajatukseni luvallisista mainostelineistä hyvin myötämielisesti vastaan. Samalla todettiin, että jo edellinen lautakunta on ottanut itse mainosasiaan myönteisen periaattellisen kannan. Lautakunnan suhtautumisen ansiosta asia edennee, kunhan rakennusvirasto pyynnöstäni ensin selvittää, miten asiassa tulisi edetä ja miten se on järjestetty muualla.

Kuten viraston tiedottaja keskustelussa oivallisesti totesi, samalla on kriittisen tärkeää, että järjestelmästä tehdään riittävän mutkaton. Lukolliset mainoskaapit ja lasin käyttö ylipäätään eivät sovellu ratkaisuksi. Myös hankkeen ylibyrokratisointi, esimerkiksi jokaista mainosta koskevalla luvanhaulla, tappaisi koko ajatuksen. Mutkistamalla asiaa turhaan luvaton mainonta jatkuisi luvallisista paikoista huolimatta vain entisellään. Siksi mainospaikat on suunniteltava huolella niiden käyttäjiä, tapahtumanjärjestäjiä, kuullen.