Kuva: Alex Thomson

Helsinkiläiset ovat varmasti yhtä mieltä, että autojen saaminen maan alle, pois kaduilta, on toivottavaa. Itse olisin valmis maksamaan siitä ilosta huomattavastikin. Paljon se kyllä maksaisikin - yli 100 000 euroa metriltä, eli yhteensä yli 500 miljoonaa euroa.

Kalleudestaan huolimatta tunneli vapauttaisi katutilaa jalankulku- ja pyöräilyliikenteelle sekä asukkaiden iloksi muuten vain. Ideaalitapauksessa keskustan maanpäällisen läpiajoliikenteen poistuminen tarkoittaisi, että Helsinkiin saataisiin vihdoin laaja kävelykeskusta, koska samalla parkkipaikkoja vähennettäisiin reilulla kädellä ja useita katuja (vähintään 12-20 kpl) muutettaisiin moottoriliikenneväylistä pihakaduiksi. Niillä autoilu olisi sallittua, mutta nopeudet laskettaisiin 20 km/h:n tasolle. Tällainen pihakaduista koostuva kävelykeskusta on esimerkiksi Göteborgissa.

* * *

Näin mm. Pohjoisrannan viidestä kaistasta vähintän kolme poistuisi autoliikenteen käytöstä ja tilalle suunniteltaisiin Merisatamanrannan tyyppinen puistoalue. Esplanadin puisto rauhoitettaisiin siirtämällä liikenne kokonaan puiston varjoisalle etelälaidalle. Siten jalankulkualue levittäytyisi kadun koko aurinkoiselle pohjoispuolelle, ja katutila otettaisiin hyötykäyttöön.

Kaisaniemenkadulle luotaisiin ruuhkan tilalle kauppakatumainen ilme. Samalla Kaisaniemenkadun, Vuorikadun ja Vilhonkadun muodostamasta aukiosta tulisi eräs keskustan viihtyisimpiä ajanviettopaikkoja joukkoliikenteen painuessa pienhiukkaspäästöineen päristelemään, nokeamaan ja savuttamaan maan alle.

Kaivokadulla Ateneumin ja Kansallisteatterin välistä kulkisivat vain raitiovaunut, johdinautot tai sähköbussit. Jalankulkuväylän laajentaminen nykyiselle katualueelle vilkastuttaisi alueen kaupankäyntiä merkittävästi. Autot pysäköitäisiin maan alle, josta ne nousisivat ylös vasta Itä- tai Länsiväylällä.

* * *

Tämä kaikki on kuitenkin vain minun cityvihreää päiväuntani.

Keskustatunnelin lähtökohtana on alusta lähtien ollut siirtää vain hyvin pieni osa autoista maan alle, jättää niistä huomattava osa maan päälle – ja itse asiassa lisätä autoliikennettä kokonaisuudessaan reippaasti. Kävelykeskustalta tilan vieville maanpäällisille parkkipaikoille ei ole keskustatunnelin suunnittelussa uhrattu ajatustakaan.

Kuvaamastani haaveideni kävelykeskustasta ei saavutettaisi keskustatunnelin rakentamisella mitään osaa; vain pelkkä naurettava torso: Kaivokadusta tulisi dieselbussivetoinen joukkoliikennekatu ja Pohjois-Espalta lähtisi toinen kaista pois jättäen toisen kaistan yhä autojen käyttöön.

Siinä siis koko “kävelykeskusta” kaikessa komeudessaan. Kaksi kadunpätkää! Pysäköidyt autot niin Etelä-Espalla kuin muuallakin keskustassa jököttäisivät jatkossakin paikoillaan kuin pyhät lehmät Mumbaissa.

* * *

Keskustatunnelin suunnittelun lähtökohta on ollut alusta lähtien väärä. Valmis tunnelisuunnitelma on ollut jo vuosia valmis - kävelykeskustan odottaessa edelleenkin edes suunnitteluvaiheen käynnistämistä. Nyt on vaihdettava marssijärjestystä. Suunnittelun perustaksi on otettava aito kävelykeskusta.

Vasta, kun on suunniteltu laaja kävelykeskusta ja hyväksytty sille lainvoimainen asemakaava, voidaan  keskustatunnelin toteuttamista harkita. Väärässä järjestyksessä tehty vanha tunnelisuunnitelma ei ole sellaisenaan toteutettavissa. Tunnelihankkeesta on jo luovuttava kokonaan tai tehtävä siitä täysin alisteinen kävelykeskustan asemakaavaan nähden.

Asioiden aiemman tärkeysjärjestyksen ovat määritelleet vuosia sitten Helsingin entinen voimakaksikko, kokoomus ja demarit. Nyt, kun vihreät ovat nousseet kaupungin toiseksi suurimmaksi ryhmäksi, on syytä käynnistää todellisen, laajan kävelykeskustan suunnittelu ja päättää tunnelikysymyksestä vasta, kun kävelykeskustan asemakaava on valmis.

Yli tuhat pyöräilijää kerääntyi 24. kesäkuuta Kööpenhaminassa yhteen nauttimaan kaupungista, joka todella rakastaa pyöräilijöitä. Bändi soitti, aurinko paistoi ja ihmisillä oli hauskaa. Ikimuistoista!

The 2010 Copenhagen Cycle Parade from tulenheimo on Vimeo.

Kävin tutustumassa kesäisen Berliinin pyöräilyoloihin. Berliinissä silmiin pistää pyöräilijöiden määrä – kaikki tuntuvat pyöräilevän! Vaikka Berliiniä ei tunnetakaan kaikilta osin aivan täysin ideaalina pyöräilykaupunkina, arkipyöräilyn runsaus on yksi Berliinin ominaispiirteistä.

Jalankulkijat ja pyöräilijät on Berliinissä erotettu pääsääntöisesti aina omille väylilleen. Berliinissä pyöräkaistoja on vain nopealiikenteisten pääkatujen ajoradoilla. Muualla kaupungissa pyöräilijät kulkevat rauhallisilla asuinkaduilla sujuvasti muun ajoneuvoliikenteen joukossa.

Hallitus hyväksyi tänään eduskunnalle annettavaksi pihakatujen rakentamista helpottavan esityksen. Pihakadulla ajamista koskevaa sääntöä esitetään muutettavaksi siten, että pihakaduksi voidaan merkitä myös katu, jolla sallitaan moottoriajoneuvojen läpiajo.

Tähän asti läpiajo pihakaduilla on ollut kiellettyä, mikä on rajoittanut pihakatujen rakentamista Suomessa ylen määrin. Läpiajorajoituksen poistaminen suo nykyistä useamman kadun muuttamisen pihakaduksi, sillä se antaa mahdollisuuden sallia hieman kävelykatua enemmän ajoneuvoliikennettä.

Pihakatujen kertakaikkinen läpiajokielto on ollut suomalaisen tieliikennelain erikoispiirre. Ehdotus merkitsee, että pihakatuja koskevia liikennesääntöjä muutettaisiin samaan suuntaan kuin mm. Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Saksan vastaavia säännöksiä. Tervetullut esitys laajentaa pihakatujen edellytyksiä Suomessa.

Kirjoitan niin kaduista, pihoista, kuin pihamaisista kaduista ja katumaisista pihoistakin yleisesti uudessa sivuprojektissani, Pihakatu-blogissa.

Sörnäisten rantatien ja Pohjoisrannan yhdistävä Hakaniemen silta on rakennusviraston mukaan saavuttamassa lähivuosina käyttöikänsä luonnollisen pään. Nykyinen silta on tarkoitus korvata uudella. Vanhan sillan kuntoa tarkkaillaan paraikaa ja tehtävät korjaustoimenpiteet on päätetty rajoittaa välttämättömiin töihin.

Uuden sillan rakentaminen avaa mahdollisuuksia sekä eheyttää että tiivistää kaupunkirakennetta sillan molemmin puolin. Uusi silta voisi olla matala ja istua siten kaupunkikuvaan nykyistä paremmin. Siksi tein tänään kaupunginvaltuuston kokouksessa aloitteen, että nykyisen Hakaniemen sillan tilalle tulevasta uudesta sillasta järjestettäisiin arkkitehtuurikilpailu.

Samassa yhteydessä on tutkittava sekä sillan että Sörnäisten rantatien suotuisinta linjausta. Parhaassa tapauksessa sillan siirtäminen Merihaan itäpuolelle vapauttaisi merkittävästi maata uuteen käyttöön. Tämä mahdollistaisi rakentamista nykyisen sillan rampin tilalle ja osittain Sörnäisten rantatien paikalle.

Mikäli sillan ja Sörnäisten rantatien osittainen uudelleenlinjaus osoittautuvat selvityksessä järkeviksi ja kannattaviksi hankkeiksi, on uuden sillan rakentamisen seurauksena vapautuville alueille syytä varata rakennusoikeutta.

Ihannetilanteessa uusi silta voitaisiin rahoittaa myymällä rakennusoikeutta nykyisen sillan pohjoisen rampin paikalle ja esimerkiksi nykyiseltä sillalta Haapaniemenkadulle ulottuvalle alueelle.

Myöskään vaihtoehtoa korvata nykyinen Sörnäisten rantatie tunnelilla Merihaan ja Suvilahden välillä ei ole syytä sulkea pois. Luonteva nimi uudelle sillalle voisi olla vaikkapa Merihaan silta.

Kuva: pragdave

HSL:n hallituksen iltakoulussa esiteltiin torstaina 11.3. matkatakuujärjestelmän esiselvitystä. Takuu korvaisi metron, bussin, junan tai raitiovaunun käyttäjälle 20 minuuttia pidemmän myöhästymisen ja vuoron väliin jäämisen. Enimmäiskorvaus myöhästymisestä olisi 50 euroa ja sillä voisi maksaa esimerkiksi taksimatkan.

Takuuta on kokeiltu mm. Tukholmassa, Oslossa ja Kööpenhaminassa, joissa ne on otettu vakituiseen käyttöön hyvien kokemusten myötä. Ruotsissa järjestelmä on käytössä koko maassa. Kokemusten mukaan matkatakuu parantaa merkittävästi mielikuvaa matkan onnistumisen luotettavuudesta.

Samalla takuu toisi rahanarvoista tietoa liikennejärjestelmän toimivuudesta ja sen kompastuskivistä paremmin kuin paraskaan palautekanava. Takuu kohdituisi juuri sinne, missä matkustajille merkittävimmät häiriötekijät piilevät.

Matkatakuuselvityksen yhteydessä hallitukselle esiteltiin kyselytutkimuksella selvitettyjä joukkoliikenteen matkustajien preferenssejä. Kyselyn tulokset olivat mitä kiinnostavinta kuultavaa. Selvisi nimittäin, että omassa vaalikampanjassani keskeisinä pitämäni asiat ovat juuri niitä asioita, joita matkustajat haluavat.

Nostin kampanjassani kärkeen joukkoliikenteen nopeuden, aikataulujen luotettavuuden, linjaston kattavuuden ja vuorovälien tiheyden. Selvityksessä samat asiat nousivat selkeästi tärkeimmiksi:

1. Luotettavuus, aikatauluissa pysyminen.
2. Vuoroväli.
3. Matka-aika.
4. Linjaston kattavuus.

Luotettavuus on modernin joukkoliikenteen tärkein ominaisuus. Luotettavuus synnyttää joukkoliikenteeseen myönteisen kehän siten, että luotettavuus lisää joukkoliikenteen käyttöä. Matkustajamäärien kasvu puolestaan heijastuu takaisin entistäkin suurempina vaatimuksina luotettavuutta kohtaan. Siksi matkatakuu on erittäin kannattava investointi joukkoliikenteeseen ja maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Kuva: Lugna gatan!

Yleisten töiden lautakunta hyväksyi tänään ison nipun Jätkäsaaren katusuunnitelmia. Tämä soi minulle mainion tilaisuuden esitellä rakennusvirastolle yhden lempilapsistani, ns. jatketun jalkakäytävän.

Jatkettu jalkakäytävä on erinomainen keino rauhoittaa kantakaupungin asuinalueita merkittävästi. Sen ansiosta pääkadun varrella kulkeva jalkakäytävä jatkuu nimensä mukaisesti keskeytyksettä. Pää- ja sivukadun risteyksessä jalankulkija voi jatkaa matkaansa pysähtymättä ja joutumatta antamaan suojatien kohdalla tietä autoille, koska suojatie on korvattu jalkakäytävän korkuisella jatkeella.

Jatkettu jalkakäytävä luo portin vilkkailta pää- ja kokoojakaduilta rauhallisempaan asuinkatuverkkoon. Siten korotettu kadunylitys ehkäisee tehokkaasti erityisesti läpiajoliikennettä. Jätkäsaaressa läpiajo on tosin muutoinkin estetty siten, että kadut ovat erittäin lyhyitä ja ne päättyvät pieniin aukioihin.

Ratkaisu on turvallinen sekä jalankulkijalle että autoilijalle. Helsingissä jatketusta jalkakäytävästä on saatu hyviä kokemuksia Pihlajatieltä. Katumalli on yleisesti käytössä Ruotsissa, Tanskassa ja Hollannissa, ja se sopisi hyvin myös pikkukujamaiseen Jätkäsaareen. Ratkaisu alentaisi ajonopeuksia monilla muillakin asuinalueilla, mikä näkyisi alueiden asumisviihtyisyyden parantumisena. Elämänlaadun koheneminen tekisi taatusti kantakaupungista samalla entistä houkuttavamman asuinpaikan.

Ratkaisu määrittää kouriintuntuvasti, kenellä on etuoikeus kadulla: jalankulkijalla. Tämä kääntää autoilun ehdoilla toimivan liikennehierarkian ympäri. Reitti on autoilijalle vapaa, kun jalankulkija on ohittanut korotetun ylityspaikan – mutta sen sijaan, että jalankulkija laskeutuisi katutasolle, autoilijan onkin ylitettävä jalkakäytävä.

Ajatus otettiin lautakunnassa kiitellen vastaan, joten lisäsimme lausuntoomme yksimielisesti ehdotuksen, että kadunylityspaikkojen toteuttamista Jätkäsaaressa korotettuina selvitetään. Toivottavasti ajatus saa vastakaikua myös kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosastolla, josta asia varsinaisesti riippuu.