Arkisto aihealueelle media

Vihreä Lanka avoimeksi keskusteluareenaksi!

Julkaistu 15.5.2011 alueilla media, uudistus, yhteiskunta.

Woman with conical hat and covered face transplating rice seedlings; Red River Delta, Vietnam

Vaalitappiosta toipuvilla vihreillä on paljon mietittävää eri asioista. Keskeinen haaste on julkisen keskustelun pirstaloituminen. Vihreiltä puuttuu yhteinen ja kaikille avoin keskusteluareena. Tarvitsemme areenan, jossa voimme keskustella päivänpolitiikasta julkisesti.

Vihreillä on keskustelufoorumi, kirjoitamme ahkerasti blogeja ja kommentoimme politiikkaa sähköpostilistoilla, Facebookissa ja Twitterissä. Niissä kaikissa piilee kuitenkin yksi yhteinen ongelma: ne eivät ole riittävän suurta yleisöä kokoavia julkisia areenoita. Ne ovat vain puolittain julkisia.

Sillä vaikka kaikki mainitut keskustelunurkkaukset voivat tuntua meistä julkisilta areenoilta, ne eivät ole sellaisia massamittakaavassa. Esimerkiksi tämä blogi. Vaikka blogini on kaikille lukijoille näkyvissä ja se kerää ajoittain satojakin kävijöitä päivässä, täällä kirjoitetut ajatukset eivät harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta leviä laajemmalle kuin muutaman sadan tai korkeintaan tuhannen ihmisen tietoon.

Olemme liialti tuudittautuneet ajatukseen, että ihmiset olisivat automaattisesti puolellamme, koska olemme heidän puolellaan. Tämä on ollut erittäin haitallinen olettamus, sillä politiikassa vesi ei seiso koskaan paikallaan. Politiikassa ihmiset on vakuutettava jokaisen kysymyksen kohdalla erikseen.

Olemme myös uskoneet liian voimallisesti ns. parhaan argumentin periaatteeseen - emme siihen, että omat argumenttimme olisivat parhaita, vaan siihen, että yhteiskunnallisessa keskustelussa johdonmukaisimman perustelun pitäisi voittaa. Vaikka haluaisimme niin olevan, niin ei ole.

Politiikassa menestyminen edellyttää vedenpitävien perustelujen lisäksi erittäin aktiivista julkista keskustelua. Yhteiskunnallinen keskustelu puolestaan on mahdollista vain siten, että siihen osallistuu ja sitä seuraa riittävän suuri joukko ihmisiä.

Koska sähköpostilistamme, Facebook ja Twitter ovat vain puolijulkisia, meillä on kolme toisiaan täydentävää vaihtoehtoa:

1. Käydä keskustelua siellä, missä ihmiset jo ovat. Tämä tekee keskustelusta mediavetoista.
2. Tehdä keskustelufoorumistamme sellainen, että ihmisillä olisi jokin syy hakeutua sinne.
3. Kehittää Vihreästä Langasta keskustelualusta, jossa käytävillä keskusteluilla on merkitystä.

Kaikkiin kolmeen kannattaa panostaa. Itse uskon erityisesti Vihreän Langan kehittämiseen. Tällä hetkellä Langan nettikeskustelut ovat anonyymien fanaatikkojen hallussa. Keskustelun sävy kuitenkin muuttuisi nopeasti, kunhan käyttöön otettaisiin monilla nettisivuilla jo käytössä oleva Facebook-profiiliin, omaan nimeen ja kasvokuvaan perustuva kommentointi.

Television vaaliväittelyjä voisi kehittää

Julkaistu 18.3.2011 alueilla media, uudistus, yhteiskunta.

hourglass

Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat ottivat eilen mittaa toisistaan Ylen Vaalistartissa. Keskustelussa otettiin kantaa mm. ydinvoimaan, työllisyyteen ja talouteen. Tässä omia havaintojani.

Kataisen annettiin puhua koko ajan halutessaan ja pitkään. Yleisön päätä nyökyttävä jeesmies vahvisti sanatonta viestiä “tämä mies johtaa Suomea”. Sinnemäen vastaukset olivat hyviä aina kun hän sai puheeenvuoron, mitä ei tosin tapahtunut valtavan usein. Erinomainen haaste muille ydinvoimasta heti alussa.

Räsänen onnistui raivaamaan itselleen puhetilaa yllättävän vahvasti vaikuttamatta pätkääkään ärsyttävältä. Tilanotosta kannattaisi ottaa mallia. Arhinmäki oli vakuuttava, haastoi kaikkia ja sai taitavasti puheenvuoron itselleen usein. Tuli mieleen ketterä futispelaaja. Ei yritä miellyttää kaikkia.

Soinin toistuvasti esitetyt sutkautukset kuulostivat ulkoa opetelluilta. Yllättävän huonotuulinen. Syntyi vaikutelma “minä vastaan koko maailma”. Urpilainen puhui pisimpään. Pitäisi tiivistää huomattavasti. Haastoi kiitettävästi Kataista ja Kiviniemeä. Väkinäinen hymy pistää tv:ssä silmään.

Kiviniemi pelasi varman päälle. Rauhallinen yleisvaikutelma. Pääsi ääneen halutessaan, mutta ei juuri hakenut suunvuoroa. Selkeä puolustusasetelma. Wallinin hiukset kimaltelivat ja hymy loisti. Yritti puhutella liberaalia kaupunkilaista, mutta kompastui kielipuolueen nauhoihin ja kaarteluun.

Television vaaliväittelyt noudattavat aina tiettyä formaattia. Ohjelman muoto pakottaa vastaajat kiertelemään sen sijaan, että he antaisivat suoria vastauksia. Jos vastaa heti suoraan, puheenvuoro katkaistaan siihen. Siksi puoluejohtajat perustelevat ensin näkemystään vaikka kuinka kauan ja kertovat varsinaisen kantansa vasta erikseen pyydettäessä.

Mielestäni syy ei ole vain poliitikoiden, vaan televisioformaatin, joka yrittää pakottaa politiikan monimutkaisuuden yksinkertaisiksi kyllä tai ei -vastauksiksi. Elämä ei ole televisiota.

Entäpä jos kaikille osallistujille jaettaisiinkin käyttöön koko ohjelman ajaksi tietty määrä puheaikaa? Esimerkiksi kymmenen minuuttia puhujaa kohti. Ajan voisi keskustelun kuluessa käyttää haluamallaan tavalla ottamalla pidemmin kantaa toisiin kysymyksiin ja lyhyesti toisiin. Tämä voisi kehittää vaaliväittelyjä joustavammiksi ja elämänmakuisemmiksi.

Reunahuomioita toimittajien persukiimasta

Julkaistu 19.2.2011 alueilla media, yhteiskunta.

Donkey carts waiting in line

Politiikan toimittajat käsittelevät persujen kasvavaa gallupsuosiota aivan kuin vaaleissa olisi tasan kaksi vaihtoehtoa: joko persut tai “kaikki muut”. Ikään kuin Suomi olisi kaksipuoluedemokratia, jossa olisi vain kaksi vastakkaista poliittista voimaa.

Kuitenkin todellisuudessa Suomi on monipuoluedemokratia. Eduskunnassa on tällä hetkellä kahdeksan puoluetta. Niiden lisäksi sinne pyrkii useita uusia poliittisia liikkeitä, joilla ei vielä ole kansanedustajia (esimerkiksi piraatit ja Muutos 2011).

Totta kai kannatuksen rakettimainen kasvu on ilmiönä uutisoimisen arvoinen, mutta tällainen yksipuolinen uutisointi on uppo-outoa.

Vakavasti otettavatkin politiikan toimittajat ovat hypänneet aaseiksi Timo Soinin vaalivankkureiden eteen. He vetävät niitä innolla supistaen samalla politiikan kysymykseksi, äänestääkö persujen puolesta vai heitä vastaan.

Suomessa ei ole koskaan historian aikana ollut tilannetta, jossa eduskunnassa olisi ollut vain kaksi puoluetta. Eikä tule olemaan nytkään. Hallitukseen päätyessäänkin persut joutuvat jakamaan vastuun muiden puolueiden kanssa.

Vaikka persujen gallupsuosio kasvaisi nykyisestä vielä kaksinkertaiseksi, eduskuntaan nousee joka tapauksessa edustajia vähintään seitsemästä muustakin puolueesta.

Toisin kuin poliittinen järjestelmämme, suomalainen media ei ole moniääninen. Toimittajat läähättävät joukolla yhden ikkunan takana.

Kuka siellä?

Julkaistu 28.1.2011 alueilla media, tekniikka, uudistus, yhteiskunta.

Burka

Kirjoitus julkaistiin Vihreässä Langassa 17.12.2010.

Internet perustuu täydellisen vapauden ihanteeseen, ja sitä kautta ihmisten kanssakäyminen on saanut valtavasti uusia muotoja. Monista tietoverkon nykyisistä mahdollisuuksista ei osattu edes haaveilla kymmenen vuotta sitten.

Internetissä vuorovaikutuksen normit poikkeavat muusta keskustelukulttuurista yhä huomattavasti. Nettikeskusteluissa on vakiintunut tavaksi kätkeä nimensä ja kasvonsa, mikä on verkon ulkopuolella poikkeava viestintämuoto. Henkilöyden ilmaiseminen on vahva normi länsimaissa.

Ennen internetiä pamfletit ja lehtien mielipidepalstat olivat lähes ainoita nimettömiä ilmaisukanavia. Se rajoitti ilmaisunvapautta, sillä kustantajat ja lehdet valikoivat, mitä julkaisevat – internet ei.

Aiemmin vapaa itsensä ilmaiseminen oli mahdollista vain omakustanteessa. Sille asettivat rajoituksia henkilökohtainen varallisuus ja lainsäädäntö. Netti on siten demokratisoinut tiedonvälitystä sekä muuttanut viestinnän ja demokratian välistä suhdetta.

Länsimaisen oikeusvaltioajattelun lähtökohta on perinteisesti ollut, että vapaudet ja vastuut tasapainottavat toisiaan. Demokraattisen yhteiskunnan reaalimaailmassa sananvapautta rajoittaa sananvastuu.

Pitkälti kasvottomuuteen ja nimettömyyteen perustuvassa verkkomaailmassa sananvastuu etsii vasta muotoaan. Sosiaalisen median kehitys kuitenkin osoittaa, että vastuu tekee hyvää sananvapaudelle myös internetissä.

* * *

Sosiaalinen media muuttaa perinteistä mediaa ja tapaamme kommunikoida sähköisesti. Ajatukset leviävät netissä kulovalkean tavoin tuttujen käyttäjien kesken. Suosituimmat kirjoitukset kiertävät sosiaalisessa mediassa lukijoiden suositusten myötä käyttäjiltä käyttäjille tuhansia kertoja.

Perinteisissä tiedotusvälineissä toimittajat päättävät, mitkä asiat saavat huomiota, mutta sosiaalisessa mediassa päätöksen tekevät lukijat. Tämä on erinomainen viestinnällinen edistysaskel.

Sosiaalisessa mediassa on eräs erityinen piirre: se, miten kuvalliset yhteisöpalvelut toimivat verrattuna anonyymeihin keskustelupalstoihin, joita tiedotusvälineet ja muut tahot ylläpitävät.

Keskustelupalstoilla esiinnytään pääasiassa keinotekoisen netti-identiteetin avulla nimettömänä. Kuvallisten yhteisöpalvelujen suosio puolestaan perustuu juuri siihen, että käyttäjät tietävät, keitä muut ovat.

Kuvallisten yhteisöpalvelujen kautta todellisen maailman sosiaaliset normit heijastuvat nettiin. Näissä yhteisöissä ihmisten välisen viestinnän periaate on sama kuin verkon ulkopuolellakin.

Kun käyttäjä nojaa omaan nimeensä, elämäkertaansa ja kasvokuvaansa, hän käyttäytyy verkossa omana itsenään, vaikka ei paljastaisikaan henkilöllisyyttään kokonaan muille käyttäjille.

Kun verkkoidentiteetti perustuu omaan arkiminään, ihminen suhtautuu tekemisiinsä ja sanomisiinsa netissä samoin kuin muuallakin. Siten sosiaalinen media ohjaa ihmisiä käyttäytymään verkossa vastuullisesti.

* * *

Internetin nimettömyys on luonut harhakuvan, että verkko olisi pullollaan tulista vihaa ja kiukkuisia fanaatikkoja. Nettikeskustelu saa nihilistisiä piirteitä pitkälti siksi, että sitä käydään anonyymisti puskista.

Nimettömyys ruokkii nettiraivoa ja verkkovihaa. Nimettömät keskustelut ohjautuvat lähes automaattisesti tuntemattomien ihmisten väliseksi riitelyksi.

Kuitenkin vain pieni osa ihmisistä kokee tarvetta viestiä netissä vihamielisesti. Suurelle enemmistölle on täysin vierasta kommunikoida ärhentelemällä tuntemattomille. Keskusteluareenaa hallitsevat kuumakallet, vaikka mukana olisi maltillisiakin ihmisiä.

On syytä ymmärtää, että nimettömyydellä on haitallisia vaikutuksia. Nettikeskustelujen kiihkoilevan ja herjaisan sävyn takia enemmistö ihmisistä ei osallistu niihin aktiivisesti.

* * *

Massat muuttavat sähköistä viestintää siten, että valtakulttuurin perinteinen tapa kommunikoida alkaa hiljalleen luoda painetta netin anonyymiin alakulttuuriin. “Epäsosiaalinen media” muuttuu ennemmin tai myöhemmin sosiaaliseksi mediaksi.

Verkkokeskusteluja käydään jo nyt aikaisempaa enemmän avoimesti omalla nimellä ja omin kasvoin – pääsääntöisesti rauhallisissa merkeissä. Muutos on käynnistynyt niissä osissa nettiä, jotka ovat ensimmäisinä ottaneet kuvallisten yhteisöpalvelujen apuvälineet käyttöönsä: blogeissa.

Tämä haastaa perinteisen median ja tarjoaa samalla perinteiselle medialle erinomaisia mahdollisuuksia. Hyvin suunnitellut kommentointiominaisuudet parantavat kokemusta nettipalvelujen käyttämisestä ja lisäävät kävijämääriä.

Myös nimettömyydelle tulee sallia paikkansa. Tulee tunnustaa, että se on arvokasta, kun käsitellään arkaluontoisia asioita. Mutta nimettömyyden tarvetta on harkittava netissä samalla tavoin kuin muissakin yhteyksissä. Harva haluaa keskustella ihmisen kanssa, jolla on kommandopipo päässä.

* * *

Nimettömyyteen perustuvan nettikeskustelun alennustila jatkuu juuri niin kauan kuin tätä muusta viestinnästä poikkeavaa anonyymia kommunikaatiota ruokitaan.

Laajempi muutos edellyttää, että ihmisille annetaan mahdollisuus käydä keskustelua omilla kasvoillaan ja nimellään. Tiedotusvälineiden kannattaisikin harkita kommenttien kytkemistä kuvallisten yhteisöpalvelujen profiileihin. Joka kolmas suomalainen on jo esimerkiksi Facebookissa.

Tämäkään ei poista häiriköiviä trolleja keskusteluista, mutta alleviivaa sananvastuun merkitystä inhimillisen kommunikaation elintärkeänä osana.

Kommentointijärjestelmä on hyvin suunniteltu, kun se tuo esiin arvokkaita ja punnittuja mielipiteitä sekä antaa muiden ihmisten olla kuin he eivät huomaisikaan trolleja.

Täydellisen vapauden idean mukana kulkee väkisin myös aivan toisenlainen ihanne: täydellinen vapaus kaikesta vastuusta.

Pieniä parannuksia Helsinkiin

Julkaistu 21.1.2011 alueilla Helsinki, kulttuuri, liikenne, media, pyöräily, talous, tekniikka, uudistus, yhteiskunta, ympäristö.

Listasin Ylioppilaslehden pyynnöstä muutamia ideoita Design-vuodeksi 2012. Varsinaiseen juttuun Hauskempi Helsinki päätyi aiemminkin bloggaamani ehdotus julkisista ilmoitustauluista.

Julkisia ilmoitustauluja

Nyt tapahtumailmoitukset ovat sähkökaapeissa, joista ne revitään verorahoilla rumasti pois. Helsingissä ne voisivat olla osa design-ajattelua ja näyttääkin hienoilta.

IMG_5341

Kaupunkikuvallisesti fiksuja kierrätysastioita

Kierrätyspisteitä on harvassa, koska “ei ole tilaa” ja asukkaat eivät tykkää nykyisistä rumista mörskistä. Muotoilun mekassa myös kierrätysastiat voisivat näyttää hienoilta. Sulavalinjainen tiputusaukko katutasolle, itse säiliö maan alle.

0006_r1

Enenmmän puistotapahtumia

Puistojen käyttöä rajoittaa se, että puistojen nurmikot kuluvat. Helppo ratkaisu olisi nurmikoiden suojaaminen.

IMG_5383

Vessoja yleisötapahtumiin

Suuret yleisötapahtumat kärsivät huonoista järjestelyistä. Viemäriverkkoon väliaikaisesti liitettävät vesivessat nostaisivat monien tapahtumien tasoa huomattavasti. Yhteen konttiin mahtuu 10+ vessaa.

IMG_5357

Jatkettuja jalkakäytäviä

Kun suojatien tilalla on jatkettu jalkakäytävä, niin jalankulkijasta tulee kaupunkiliikenteen kunkku. Suunniteltu asuinalueille, joilla asuinkatujen nopeusrajoitus on max 30 km/h.

Jatkettu jalkakäytävä

Pyöräntaluutettavia portaikkoja

Kuva kertoo asiasta kaiken.

The Little Things

Toivoisin myös näitä.

Lumilinko ja petkele

Lumilingot on syytä ottaa käyttöön Helsingissä lumen siirtämiseksi nopeammin. Lisäksi jalkakäytäviä on syytä hoitaa perinteisillä menetelmillä: kola, lapio ja petkele käyttöön!

Juniin flex-vaunuja

Junien, raitiovaunujen ja metrojen vaunukalustoa on kehitettävä flex-vaunuilla. Niillä matkustajat voivat kuljettaa joustavasti lastenvaunuja, pyörätuoleja, polkupyöriä ja isoja matkatavaroita.

P1070184

Julisteet tolpista telineisiin

Julkaistu 10.11.2010 alueilla Helsinki, kulttuuri, media, uudistus, yhteiskunta.

photo sharing

Eri tahoilla haudutellaan paraikaa ajatuksia julkisiin ilmoitustauluihin liittyen. Hajallaan olevat tahot on nyt saatava saman pöydän ääreen. Yritän solmia lankoja yhteen, jotta asia etenee ja eri kontaktit kohtaavat.

Keskustelimme asiasta tiistaina yleisten töiden lautakunnassa. Olen ajanut asiaa siellä aiemminkin. Jo tuolloin lautakunta otti ajatukseni luvallisista mainostelineistä hyvin myötämielisesti vastaan. Hannu Oskala on puolestaan edistänyt asiaa kaupungin kulttuuripuolella.

Göteborgissa on käytössä n. 40 kpl kuvassa näkyviä mainostelineitä. Niitä säädellään selkein ohjein, jotka perustuvat kaupungin järjestyssääntöön (§ 14). Taulujen sijoittelu selviää Göteborgin kaupungin sivuilla olevasta kartasta. Sivuilta löytyy myös kaupungin tuottama esite, jossa tauluja mainostetaan käyttäjille.

Helsingin kaupunki on ottanut mainostelineisiin myönteisen periaattellisen kannan. Nyt vain pitää löytää keino toteuttaa tavoite. Mallia kannattaa luonnollisesti hakea ulkomailta sellaisista kaupungeista, joissa mainoskysymys on ratkaistu järkevästi. World Design Capital -vuosi tarjoaisi hyvät puitteet hankkeen käynnistämiseen Helsingissä. Palaan asiaan, kun homma etenee.

Kaupunkipyörien käyttöä on nyt kehitettävä

Julkaistu 15.4.2010 alueilla Helsinki, media, pyöräily, talous, uudistus, yhteiskunta.

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 15.4.2010

Laura Rissanen ehdotti, että kaupunkipyöriä voisi rahoittaa mainoksilla (HS Mielipide 13. 4.). Olen samaa mieltä. Helsingissä olisi alun perinkin pitänyt soveltaa muualla toimivaa mallia. Pyörät ovat mainosrahoitteisia yleisesti ympäri Eurooppaa, jossa uuden polven kaupunkipyöriä on kymmenissä kaupungeissa.

Aikalisä on tervetullut. Ennen uutta tarjouspyyntöä on hyvä miettiä, miksi Helsinki kerää nykyään mainostajilta isot rahat, mutta jää silti ilman mainosrahoitteisia polkupyöriä. Syy ei ole vain heikko taloustilanne. Kadunvarsiemme mainostaulut ovat valitettavasti pitkälti syöneet mainosmarkkinat kaupunkipyöriltä. Pyörät on sidottava osaksi ulkomainosten kokonaissopimusta.

Pyöriä ei tule pitää poissa käytöstä talven vuoksi kaavamaisesti kesään asti, vaan avata ja päättää kausi säiden mukaan. Yökäytönkään rajoittamiseen ei ole syytä ryhtyä. Käyttäjillä on täysin sama vastuu pyöristä niin yöllä kuin päivälläkin.

Kaupunkipyöristä syntyy kiinteä osa joukkoliikennettä vain sijoittamalla niitä mahdollisimman laajalti pysäkkien yhteyteen. Kaupunkien nykyiset rajat eivät saa kahlita kaupunkipyöräjärjestelmän kehittämistä.