Yli tuhat pyöräilijää kerääntyi 24. kesäkuuta Kööpenhaminassa yhteen nauttimaan kaupungista, joka todella rakastaa pyöräilijöitä. Bändi soitti, aurinko paistoi ja ihmisillä oli hauskaa. Ikimuistoista!

The 2010 Copenhagen Cycle Parade from tulenheimo on Vimeo.

Kävin tutustumassa kesäisen Berliinin pyöräilyoloihin. Berliinissä silmiin pistää pyöräilijöiden määrä – kaikki tuntuvat pyöräilevän! Vaikka Berliiniä ei tunnetakaan kaikilta osin aivan täysin ideaalina pyöräilykaupunkina, arkipyöräilyn runsaus on yksi Berliinin ominaispiirteistä.

Jalankulkijat ja pyöräilijät on Berliinissä erotettu pääsääntöisesti aina omille väylilleen. Berliinissä pyöräkaistoja on vain nopealiikenteisten pääkatujen ajoradoilla. Muualla kaupungissa pyöräilijät kulkevat rauhallisilla asuinkaduilla sujuvasti muun ajoneuvoliikenteen joukossa.

Pyörästään kannattaa pitää hyvän huolen lisäksi huoltokirjaa. Sellaiseen listataan fillarin alkuperäinen ostohinta, maksetut huoltopalvelut, kaikki jälkikäteen hankitut osat sekä omat ylläpito- ja korjaustoimenpiteet.

Pyörän osat kuluvat käytössä, joten jokaisella pyöräilijällä on ennemmin tai myöhemmin edessään ketjujen, sisäkumien ja ulkorenkaiden vaihto. Huoltokirjaan kerätään tällaiset normaalit ylläpitoon liittyvät hankinnat kuitteineen. Myös vanteet, navat ja satula kuluvat sekä pinnat löystyvät, joten niiden huolto kirjataan ylös.

Samaten huoltokirjaan listataan jokainen pyörään lisätty osa, kuten etu- ja takavalot, hauska soittokello, irtolukko, etutarakka, pajukori jne.

Vakuutusyhtiö tuskin arvottaa pyöräilijän omaa aikaa kovinkaan korkealle, mutta esimerkiksi öljyäminen ja paikkamaalaaminen ovat ruostesuojauksen kannalta välttämättömiä toimia, joten niistäkin on hyvä pitää kirjaa.

Huoltokirjaa voi helposti pitää päiväkirjamaisesti. Sellainen on helppo laatia joko ruutuvihkoon tai excel-taulukkoon. Kuitit tulee säilyttää alkuperäisinä tai skannata ne sähköiseen muotoon. Omista huoltotoimistaan ei luonnollisestikaan saa kuitteja – siksi ne kirjataan huoltokirjaan.

Huoltokirjaa kannattaa ruveta pitämään, vaikkei olisi aiemmin sellaista tehnytkään. Ilman tositteita vakuutusyhtiö olettaa lähtökohtaisesti, ettei pyörästä ole pidetty huolta, vaan sen vakuutusarvo laskee 10-12 vuodessa nollaan, vaikka fillarin jälleenmyyntiarvo olisikin huoltamisen ansiosta tosiasiassa säilynyt parhaimmillaan lähellä alkuperäistä ostohintaa.

Keväällä pyöräkaupoissa on ruuhkaa. Suurin osa pyöräilijöistä ajoittaa fillarinsa huollon samoille viikoille. Moni ostaa silloin myös uuden konkelin.

Molempiin kuluu aikaa, rahaa ja työtä, jolle vakuutusyhtiö ei varkaan yllättäessä anna mitään arvoa, ellei omistajalla ole esittää pyöränsä hankintaan, huoltoon, ylläpitoon, korjaamiseen, paranteluun jne. käyttämistään resursseista näyttöä.

Fillarin vakuutusarvo putoaa 10-12 vuodessa lähelle nollaa, vaikka pyörän kuin pyörän jälleenmyyntiarvo ei näin dramaattisesti syöksykään. Päinvastoin, hyvin ylläpidetyn ja säännöllisesti huolletun pyörän todellinen arvo säilyy esimerkiksi autoon verrattuna erinomaisesti vuosikausia. Parhaimmillaan kymmenkin vuotta vanhan polkupyörän jälleenmyyntiarvo on 50-75 % sen alkuperäisestä hinnasta, vaikka tätä halvemmallakin käytettyjä pyöriä tietysti löytää.

Huonoista osista kasatun halpispyörän arvo ei puolestaan vastaa ostettaessakaan sen todellista arvoa. Varsinkaan köyhän ei kannata ostaa halpaa, ja varakkaammankin etu on ostaa laatupyörä, joka säilyttää arvonsa.

Oma lukunsa ovat vintagepyörät, joiden reaaliarvo jopa nousee. Esimerkiksi 1960- tai 70-luvun Jopo on käytettynä kalliimpi kuin alunperin aikanaan. Varsinaiset, osista kootut hifi-vintagepyörät maksavat yleensä aina huomattavasti enemmän kuin niiden alkuperäinen hinta on ostohetkellä ollut. Tätä vakuutusyhtiö ei huomioi usein asiakkaan edun näkökulmasta mitenkään.

Helsinki luopuu vanhanmallisista kaupunkipyöristään, kuten Yle tänään uutisoi.

Uuden polven kaupunkipyöräjärjestelmän piti saapua Helsinkiin kesäksi 2010, mutta jätetyt tarjoukset olivat niin epäedullisia, ettei niistä kannattanut hyväksyä yhtäkään.

Syitä oli kaksi:

1. Heikko taloustilanne.
2. Helsingin muut ulkomainossopimukset.

Nimittäin toisin kuin Helsingissä, useissa muissa kaupungeissa fillaridiili on sidottu tiukemmin kiinni ulkomainosten kokonaispaketteihin. Toisin sanoen kadunvarsien mainostaulut valitettavasti pitkälti kannibalisoivat markkinoilla olevat mainosrahat kaupunkifillareilta.

Nyt jäähdytellään hetki ennen uusien tarjouspyyntöjen lähettämistä. Tarkempi ajankohta tarjouspyynnön uusimiseksi ei ole vielä tiedossa.

Silti jäähyä ei kannata nähdä lainkaan huonona asiana. Vanhat rautakonkelit eivät suinkaan antaneet parasta mahdollista mielikuvaa pyöräilystä yleensä ottaen. Lisäksi uuden polven kaupunkipyörien hankkimista ei voida enää torjua vetoamalla siihen, että “täällähän on jo niitä kaupunkipyöriä”.

Mikä parasta, vaikka alkuperäinen hankesuunnitelma oli varsin hyvä, se ei ollut kaikilta osin optimaalinen. Aikalisän ottaminen suo mahdollisuuden korjata hankkeen sisältämiä potentiaalisia sudenkuoppia. Esimerkiksi se, että keskimääräinen pyörämatka on alle 3 km, herättää kysymään, miksi kaupunkipyörän käyttäjän pitäisi voida varata yksittäistä pyörää jopa kolme tuntia kerrallaan.

“Pyöräilystä on puhuttu kauniisti 1960-luvulta lähtien, mutta suuret uudistukset ovat jääneet toteutumatta”, kirjoitti ystäväni minulle taannoin ja toivotti samalla optimistisesti tsemppiä tavoitteille parantaa pyöräilyn asemaa valtuustokaudella 2009-2012.

Mielessäni on vuoden 2009 aikana hahmottunut kolmikohtainen ohjelma, jolla pyöräilylle annetaan Helsingissä jatkossa nykyistä ratkaisevasti enemmän painoarvoa ja sen myötä voimavaroja. Vaikka ohjelma on kirkastunut itselleni ja monille kanssani päivittäin pyöräilyä edistäville ihmisille, on sitä syytä valottaa myös laajemmalle yleisölle.

• Ensimmäinen askel kohti parempia pyöräilyoloja on pyöräväylien suunnitteluohjeiden uusiminen ensi vuonna.

• Toinen askel on aluekohtaisen toimenpidesuunnitelman laatiminen. Siinä tullaan käyttämään apuna mm. Fillarikanavan kautta kaupunkilaisilta kerättyä palautetta yksityiskohtaisista ongelmakohdista katutasolla. Tämä työ käynnistyy limittäin suunnitteluohjeistuksen uusimisen kanssa.

• Kolmas ja ratkaiseva askel on Helsingin kaupunginvaltuuston strategiaohjelmaan pyöräilyprojektin nimissä kirjatun työryhmän käynnistäminen. Sen tehtäväksi tulee työ, jota nyt tekee vain yksi henkilö kaupunkisuunnitteluvirastossa. Projektilla taataan jatkossa, että pyöräily otetaan riittävästi huomioon kaikessa suunnittelussa ja päätöksenteossa, kuten esimerkiksi esteettömyys nykyään huomioidaan. 

Toimenpiteistä ensimmäinen kirjattiin Helsingin vuoden 2010 budjettiin ja työtä käynnistellään parhaillaan kaupunkisuunnitteluvirastossa. Kaksi muuta askelta kirjattiin aloitteestani strategiaohjelma 2009-2012:een seuraavasti:

• Asetetaan pyöräilyprojekti
• ja sille toteutusohjelma pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelman toteuttamiseksi.

Kun näitä kolmea strategista tavoitetta ryhdytään nyt panemaan toimeen, on tärkeää, että ne pysyvät kirkkaasti mielissä. Tavoitteiden toteutus on pystyttävä myös ajoittamaan oikeaan järjestykseen.

Kun perusasiat on saatu kuntoon, pyöräilyyn on alettava panostaa huomattavasti nykyistä enemmän rahaa.

Tavoite pyöräilyn kaksinkertaistamisesta Helsingissä 6:sta prosentista 12:een ei ole koskaan onnistunut, koska kyseessä on ollut pelkkä harras toive ilman selkeää toimenpidesuunnitelmaa ja konkreettisia tekoja. Nyt tavoitteen toimeenpano on viimein alkanut.