Kuvio: Jason Rhode

Helsingin kaupungin päätöksentekoa paljon seuraavana olen usein harmitellut, kuinka hankalaa valmisteilla olevista asioista on saada selvää. Käteväksi keinoksi pysyä kartalla valmisteluun tulevista asioista olen toivonut rss-syötteitä, jotka tulevat suoraan tilaajan uutislukijaan.

Yleisten töiden lautakunnan varapuheenjohtajana sain kaupungin rakennusviraston tänä syksynä lisäämään sivuilleen uutissyötteen. Yhteistyössä Osmo Soininvaaran avulla saimme myös kaupunkisuunnitteluviraston ottamaan syötteen käyttöön. Uutissyötteet helpottavat virastojen ajankohtaisten suunnitelmien seuraamista ja parantavat kaupunkilaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksenteon valmisteluun.

Rakennusviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston lisäksi Helsingin kaupungin internetsivuilla on rss-syötteitä tällä hetkellä käytössä kaupungin pääsivulla ajankohtaisissa tiedotteissa sekä liikennelaitoksen ja nuorisoasiainkeskuksen sivuilla.

Helsingin kaupungin luottamuselinten esityslistat ja pöytäkirjat ovat luettavissa kiitettävästi sekä html- että pdf-muotoisina. Tämä helpottaa päätöksenteon etenemisen seuraamista ja siihen osallistumista. Kyse on myös sähköisten asiakirjojen esteettömyydestä. Kaavakuulutukset ovat kuitenkin olleet tähän asti saatavilla vain pdf-liitetiedostoina.

Niinpä tein tänään kaupunginvaltuustossa aloitteen, joka kuului seuraavasti:

Me allekirjoittaneet esitämme,

• että Helsingin kaupunki tehostaa sähköistä tiedottamistaan välittämällä kaikkien virastojen ajankohtaiset tiedotteet virastojen omilla internetsivuilla rss-uutissyötteinä.

Samalla esitämme,

• että kaavakuulutukset tulevat hallintokeskuksen sivuille jatkossa pdf-tiedostojen lisäksi myös html-muotoisina

• ja että kaavakuulutuksetkin ovat vastedes tilattavissa uutissyötteinä.

Kuva: larskflem

Varokaa näitä radio-nimisestä teknisestä laitteesta tulevia radioaalloilla kulkevia virityksiä.

Ensin vuonna 1926 oli O.Y. Suomen Yleisradio ja tultaessa 1930-luvulle Yleä pystyi kuuntelemaan jo 100 000 suomalaista kotia.

Nyt heti perään tämmöinen ihme internetti, joka tekee käyttäjän pyynnöstä tietokoneesta mainosrahoitteisen musiikkisoittimen, josta saa laillisesti ihan itse valita ne kappaleet, joita kuuntelee.

Tämän pitäisi olla selvästi kielletty operaattorien sopimusteksteissä ja ellei ole, niin sen pitäisi ainakin tulla hyvin kalliiksi käyttäjälle. Sen täytyy kyllä olla jotenkin väärin, koska eihän radiostakaan saa itse valita niitä kappaleita, joita haluaa kuunnella.

Kohta sitä Spotifaita saa käyttää jo puhelimistakin eikä edes maksa kuin kymmenen euroa kuukaudessa. Kyllä tämä pitäisi nyt nopeasti estää jotenkin! Eihän kukaan muuten kohta katso enää televisiotakaan, kun sieltä ei saa valita ohjelmia. Jo nyt on kumma.

Ja mikä siinä on, kun kaikki nämä tällaiset tulevat aina Ruotsista?

;)

Kuva: Dirk Gently

Tein tänään kaupunginvaltuuston kokouksessa aloitteen melun torjumiseksi. Esitin, että kaupunki omilla toimillaan vaikuttaa siihen, että melun torjumisen tärkeys ymmärretään ja melun valvonta otetaan osaksi keinovalikoimaa. Samalla lisätään tiedottamista.

Melu on kasvava ongelma kaupungeissa. Yli 300 000 ihmistä asuu Helsingissä yli 55 desibelin melualueella. Tutkija Outi Ampujan mukaan keskeinen syy melun lisääntymiseen kaupungeissa on, ettei asiaa mielletä todelliseksi ongelmaksi, vaan siihen suhtaudutaan väheksyen.

Asia on hyvin ajankohtainen. Tietoisuus melun haitallisista vaikutuksista ei ole voinut mennä ohi keneltäkään, joka vähääkään seuraa yleisönosastoilla käytävää keskustelua. Eri lehdissä asiasta on kirjoitettu useita erittäin hyviä puheenvuoroja.

Melun poistaminen kokonaan lienee mahdotonta. Siksi sen vähentäminen on olennaista.

Ensimmäinen edellytys melun vähentämiseksi on, että ongelman tunnustetaan olevan todellinen eikä sitä vähätellä. Toinen edellytys on, että melun aiheuttamiseen puututaan olemassa olevien säädösten puitteissa. Melunormeja on noudatettava siinä kuin muitakin sääntöjä. Vasta sen jälkeen on pohdittava nykynormien muuttamista, jos tarvetta ilmenee.

Siksi avainasemassa on poliisin puuttuminen melun ylimääräisen aiheuttamiseen. Se ei onnistu, ellei meluongelman olemassaoloa tunnusteta eikä siihen siksi panosteta riittävästi resursseja.

Jotta melua siis ruvetaan vähentämään, tarvitaan ensin näkemys siitä, että melua todella on vähennettävä.

Korjasin aaumulla fillarini puhjennutta etukumia talomme pihalla. Toimenpide on minulle sen verran tuttu, että se sujuu noin vartissa. Muistan kuitenkin elävästi, kuinka hankalaa puuhaa pyöränkumin paikkailu – ja erityisesti ulkokumin sujuttaminen sisäkumin päälle sekä edelleen takaisin paikalleen vanteeseen – vuosia sitten oli, kun tein sitä ensimmäistä kertaa.

Siitä tuli mieleeni, kuinka harvoin näen kenenkään puuhastelevan talomme pihalla pyöränsä parissa. Jos tarkkoja ollaan, niin en ole nähnyt kuin kerran naapurini huoltavan pyöräänsä. Kuten metsässäkin kaatuu puita, silloinkin kun en ole sitä näkemässä, varmasti useampikin naapurini rassailee pyöräänsä huomaamattani.

Tämä toi mieleeni, kuinka hauskaa olisi järjestää yhteiset pyöränkorjaustalkoot pihallamme. Monelta jää varmasti hyvät pyöräilyt polkematta, kun rengas on puhki tai ketju poikki. Samalla talkoot olisivat myös hauska tapa tutustua muihin talomme asukkaisiin.

Hieman pidemmälle vietynä talkoot voisi monistaa hauskaksi konseptiksi. Pyörätalkoot ympäri kaupunkia kymmenien talojen pihoilla samana päivänä olisivat mitä oivallisin tapa tuoda esille pyöräilyn parhaita puolia. Yhdistämällä vapaaehtoisten talkoonvetäjien tietotaidon, taloyhtiöiden ja median tiedotusvoiman sekä keräämällä pienimuotoisen rahoituksen pyöräkaupoilta kaupallisina, kaupungilta julkisena ja järjestöiltä kolmannen sektorin toimijoina fillaritalkoot voisivat olla jymymenestys.

Helsingin polkupyöräilijät järjestävät jo nyt vastaavaa toimintaa Nervanderinkadun hallilla, mutta mielestäni olisi kätevämpää, jos talkoot tulisivat ihmisten luo talojen pihoille. Kynnys osallistua olisi varmasti matala, jos vuori saapuisi Muhammedin luo.

Helsingin Sanomat kertoo HKL:n kaavailuista varustaa pysäkit aikataulunäytöillä. Itse hanke on mitä kannatettavin – vain esitelty hintalappu hirvittää:

“Yksi näyttö maksaa 1 400 euroa, joten kaikkiaan hankkeen hinta nousee puoleentoista miljoonaan euroon. [...] Helsingissä on 1 300 pysäkkikatosta, eli näyttö tulisi niistä suurimpaan osaan.”

Tietokone, jolla bloggaan, maksaa Erottajan ja Roban kulmassa 949 euroa. Samanlaisia 13” näytöllä ja 2.0 GHz:n prosessorilla varustettuja valkoisia MacBook-läppäreitä saisi 1,5 miljoonalla eurolla 1 580 kappaletta.

1 300 MacBookia saisi ilman minkäänlaisia paljousalennuksia “vain” 1,2 miljoonalla eurolla, eli säästöä tulisi rapiat 300 000 egeä verrattuna HKL:lle tarjottuihin näyttöihin.

Kun tulisi halvemmaksi varustaa bussipysäkit Applen MacBookeilla kuin tarjotuilla näytöillä, rohkenen epäillä, että näyttöjen hinnassa on “hieman” ilmaa.

Ystäväni Hannu Oskalan mukaan hintaero syntyy massatuotannon skaalaedusta ja siitä, että pysäkkinäytöt toimivat sekä pakkasessa että vesisateessa.

Varmasti näinkin, mutta epäilenpä, ettei asia pelkästään niillä selity. Ei suinkaan olisi ensimmäinen kerta, kun HKL hankkii ylihinnoiteltua teknologiaa “ainoalta pätevältä” toimittajalta, joka maksattaa tuotekehittelyn kustannukset verorahoillamme.

Yritän parhaillani selvittää, onhan hintaa varmasti kysytty muualtakin kuin ensimmäiseltä vastaan tulleelta tarjoajalta.

Helsingin Sanomat uutisoi HKL:n harkitsevan johdinautojen tuomista takaisin Helsinkiin. Toivotan hankkeen ilolla tervetulleeksi.

Kuva: Jc

Uutiseen liittyy kuitenkin puoli, johon toivon lehden toimituksen syventyvän jatkossa huolellisemmin. Liikenteellä on nimittäin muitakin kustannuksia kuin vain liikennöinti ja hankinnat. Tärkeintä liikenteen(kin) kustannuksia laskettaessa on kokonaisuuden arviointi.

Keskeisimpiä tekijöitä kokonaiskuluja laskettaessa ovat pääomaa- ja palkkakulut. Liikennejärjestelmien keskinäinen vertailu onnistuu parhaiten, kun huomioidaan kaikki kustannukset eikä vain verrata yksisilmäisesti osaa kuluista toisiinsa, jolloin harmaa näyttää mustalta tai valkoiselta riippuen tyystin siitä, mitä halutaan valottaa.

Eri liikennemuotojen matkustajaa kohti lasketut kilometrikustannukset on ehdottomasti syytä tuoda yleiseen tietoon. Yhdellä lauseella todeten ne eivät ole sama asia kuin liikennöinti ja hankinnat. Joukkoliikenteen kokonaiskustannuksiin voi perehtyä vaikkapa täällä.

Olisi myös paikallaan, että joukkoliikenteen kuluja verrattaisiin henkilöautoliikenteen kokonaiskustannuksiin. Näkökulman tulisi olla kansantaloudellinen – eikä perhekohtainen, joka jättää huomioimatta autoilun kustannuksista lähes kaiken muun paitsi polttoaineen päivähinnan. Erityisesti olisi syytä teroittaa pääomakulujen ja ajamiseen käytetyn ajan merkitystä.

Lähestyin asiasta toimitusta. Toivottavasti lehti reagoi aiheeseen lähiaikoina. Vinkkasin samalla myös sähköautojen akkuihin liittyvästä erittäin kiinnostavasta kehitysaskeleesta Israelissa ja Tanskassa, nimittäin huoltoasemalla vaihdettavista akuista. Tyhjän akun vaihtaminen uuteen kestää saman verran kuin tankkaaminenkin – miksi autonomistajan pitäisi omistaa myös akku? On järkevämpää, että sen omistaa akkuyhtiö.

Miksi kukaan ei ollut aiemmin ajatellut näin nerokasta järjestelmää? Niinpä niin – öljystä kun on helmpompi saada tuloja, jos ei tarvitse panostaa sen syrjäyttävän teknologian kehittämiseen.

Kuva: Ioan Sameli

Ruotsin piraattipuolue on kasvattanut jäsenmääräänsä käsittämätöntä vauhtia. Puolueen jäsenluku kaksinkertaistui viikonlopun aikana 15 000:sta yli 30 000:een.

Luku painii täysin omassa sarjassaan. Oma puolueeni Vihreät haaveilee nostavansa jäsenmääränsä 15 000:een vuoteen 2015 mennessä. Sisarpuolueellamme Miljöpartietilla on Ruotsissa noin 10 000 jäsentä.

Piratpartietin kasvun taustalla on suurta kansainvälistä mediahuomiota herättänyt oikeudenkäynti Pirate Bay -verkkopalvelun laillisuudesta. Puolueeseen alkoi tulvia jäseniä viime perjantaina, kun käräjäoikeus päätti palvelun tarjoajien syyllistyneen rikokseen ja tuomitsi heidän maksettavakseen vajaan kolmen miljoonan euron vahingonkorvaukset laajamittaisesta ja järjestäytyneestä avunannosta tekijänoikeusrikoksissa.

Viimeistään jäsensuma osoittaa perinteisen politiikan ulkopuolelta tulleen uuden puolueen olevan todellinen haastaja vakiintuneille ruotsalaisille puolueille. Se on jo Ruotsin neljänneksi suurin jäsenmäärältään.

Muiden puolueiden olisi syytä ymmärtää viesti. Se on suunnaattu jokaiselle niistä. Kyse ei ole ohimenevästä huumailmiöstä, eikä edes siitä, että kokonainen sukupolvi ruotsalaisia ei hyväksy oikeuden päätöksen takana olevaa tekijänoikeuslainsäädäntöä (kaikki Ruotsin poliittiset nuorisojärjestöt laillistaisivat tiedostojen jakamisen).

Kyse on siitä, että muut puolueet eivät edelleenkään osoita ymmärtävänsä, mitä tietoyhteiskunta oikeasti tarkoittaa. Piraattipuolue ei väitä edes tietävänsä muusta, mutta on selkeästi osoittanut olevansa tietoyhteiskuntapuolue. Kehitys yleispuolueeksi voi puolueen niin halutessa käynnistyä jäsen- ja kannatuspohjan vakiuduttua.

Odotettavissa on, että piratpartiet menestyy Eurovaaleissa hyvin. Puolue vienee ääniä yleispuolueilta huomattavasti enemmän kuin vuoden 2006 eduskuntavaaleissa. Tuolloin se sai vain 0,63 prosenttia äänistä. Nyt puolueen asetelmat ovat suotuisammat.

Syy, miksi puolueen kasvu on ollut niin voimakasta Ruotsissa, mutta toistaiseksi vielä hyvin laimeaa esimerkiksi Suomessa on, että sekä verkkopalvelu Pirate Bay että piraattipuolue liikkeenä ovat alunperin ruotsalaisia.

Liike levinnee odotettavissa olevan eurovaalimenestyksen myötä Ruotsista muuallekin Eurooppaan, sillä rekisteröityjä piraattipuolueita on jo Espanjassa, Itävallassa, Saksassa ja Puolassa. Suomessa kannattajakortteja vasta keräillään, mutta kannatus kanavoitunee piraattipuolueen sijasta Jyrki Kasvin kautta Vihreille.