Jos työhuoneen katossa oleva lamppu vilkkuu, se vaihdetaan. Kun vanhentunut nettiselain hidastaa työskentelyä, toimistossa on turha odottaa lupaa sen vaihtoon ennen kuin tietokoneesta tulee savua.

Niinpä nykyaikainen toimistotyö kärsii erään tärkeimmän työvälineen laiminlyönnistä. Nettiselain on nykyajan sulkakynä. Selain on joko ajan tasalla ja toimii hyvin, tai sitten se on vanhentunut ja toimii huonosti. Työn tuottavuudelle kehno nettiselain on myrkkyä.

Virastomaailmassa työvälineiden vaikutus tietotyön tuottavuuteen on mysteeri. Kun viranomaiset sisäistäisivät tämän pulman, puheet julkisen työn yksityistä sektoria heikommasta tuottavuudesta voisivat muuttua.

Esimerkiksi eduskunnan ja Helsingin kaupungin koneissa on standardina Internet Explorerin vanha ja hidas versio. Vaikka selaimet ovat ilmaisia, julkisen organisaation työntekijän on turha edes uneksia uudesta selainversiosta, ellei kone hajoa. Lupaa selaimen vaihtamiseen ei heru.

Kun lamppu vaihdetaan, sen ei ole pakko olla saman merkkinen kuin edellisen. Selaimen taas on ehdottomasti oltava aina saman valmistajan. Julkinen työnantaja ei salli työntekijöidensä käyttävän muiden kuin Microsoftin valmistamia selaimia edes huonosti toimivan Microsoftin selaimen rinnalla.

Tilanne on tyydyttävä ainoastaan päätöksiä tekevän henkilöstön kannalta. Muiden työntekijöiden osalta tämä on hölmöä. Taho, joka on laskenut hinnan atk-henkilöstön työlle, ei ole huomioinut laskelmassaan muiden työntekijöiden tuottavuuden polkevan paikallaan huonojen työvälineiden takia.

Internetselain Firefox ohitti Internet Explorerin käyttäjämäärän Euroopassa joulukuussa. Tapahtuma osoittaa erinomaisesti kilpailun toimivuuden merkityksen. Monopoliaseman menetys pakottaa Microsoftin muiden toimijoiden tavoin kehittämään käyttäjille mahdollisimman toimivia selaimia.

Suomessa Microsoftin Internet Explorer -selaimen markkinaosuus jatkaa putoamistaan. Vuodessa IE:n käyttäjämäärä on laskenut 32 prosentista 26 prosenttiin. Helsingin kaupungin virastoissa ja eduskunnassa tilanne pysyy ennallaan.

Joustavan budjetoinnin lisäksi myös lumilingot on syytä ottaa käyttöön Helsingissä.

Katujen puutteellisesta talvikunnossapidosta on syytelty virkamiehiä ja apulaiskaupunginjohtajia. Todellinen syy on se, etteivät poliitikot ja kaupunginjohtaja ole osoittaneet talvihoitoon riittävästi rahaa.

Ongelmien takana on se, että toisin kuin sää, budjetit noudattavat kalenteria. Vuodet eivät ole veljeksiä, ja sää vaihtelee vuosittain paljon. Tämä hankaloittaa ennakointia. Miksi? Koska talvihoidon määrärahat mitoitetaan keskimääräisen lumitalven mukaan.

Virastojen on käytettävä niille osoitetut varat kalenterivuoden kuluessa. Vähälumisena talvena rakennusvirasto ei voi siirtää käyttämättä jääneitä talvihoitovaroja seuraavaksi vuodeksi talteen. Viraston on joko käytettävä rahat tai palautettava ne.

Luonnollisesti rahan palauttaminen keskushallinnolle on ilmiö, jota ei esiinny.

Ratkaisu tähän voisi olla “ylimääräisten” talvihoitovarojen rahastointi. Jos rakennusvirasto voisi pitää vähälumisina talvina käyttämättä jääneet talvihoitorahat, se pystyisi keräämään puskuria, joka purettaisiin runsaslumisina talvina.

Rahastointi voittaisi joustamattoman kalenterin. Näin säiden vaihtelu ei pääsisi “yllättämään” keskimäärälumien mukaan mitoitettua kunnossapitoa.

Tämä ei kuitenkaan muuta miksikään sitä tosiasiaa, että kokonaisuutena talvihoidon määrärahoja on välttämätöntä korottaa 6-7 miljoonalla eurolla. Summa on ollut surkuhupaisa säästökohde kaupungin yli neljän miljardin euron budjetista.

Uupuvan rahan lisäksi on muitakin syitä. Tärkeysjärjestyksessä ne ovat: tilanpuute lumen välivarastoimiseksi alueellisesti ennen lopullista kuljettamista; toimivan järjestelyn puute katujen tyhjentämiseksi pysäköidyistä autoista; huono työnjälki, joka johtuu olemattomasta laadunvalvonnasta; lumen vastaanottopaikkojen merkittävä vähentyminen.

Mielipidekirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa 13.12.2010.

Kuva: The Bode

Työpaikkani eduskunnan tieto- ja viestintätekniset puutteet ovat puhuttaneet julkisuudessa. Monet ovat käskeneet meitä tukkimaan turpamme ja tyytymään tilanteeseen. Itse olen sitä mieltä, että epäkohdat voidaan korjata vain tuomalla ne avoimesti esiin. Tietokonetta vuodesta 1986 lähtien lähes päivittäin käyttäneenä uskon myös tietäväni asiasta jotain.

Aloitetaan työpisteestäni. Pöytäkoneeni käynnistäminen vie joka aamu 10 minuuttia. Tämä voi kuulostaa mitättömältä nillittämiseltä, mutta yhteensä päivittäisistä 10 minuutin tuokioista kertyy vuodessa yksi työviikko. Vaikka en tietenkään istuskele kädet taskussa vihellen odottelemassa, että laite heräilee koomastaan, tämä kuvastaa asioiden mittakaavaa.

Jos taas avaan yli kolme selainikkunaa samaan aikaan, laite alkaa pykiä. Jos teen asioita liian nopeasti (esim. käynnistän sähköpostin etsi-toiminnon ja yritän samanaikaisesti tehdä taustalla pyörivän haun aikana muita töitä netissä), rakkine hyytyy eikä kumpaankaan toimintoon pääse käsiksi.

Sähköpostiohjelmamme etsi-toiminto on ajalta ennen hakukoneita: yksittäisen postin etsiminen vie viisi minuuttia, vaikka se olisi inboxissa. Tämäkin saattaa kuulostaa triviaalilta, mutta ei ole sitä, koska avustajan päätyö on kaivaa tietoa. On naurettavaa, että vaikkapa toimittajan nimen löytäminen heinäsuovasta vie valtavasti työaikaa. Kalenterissa ei puolestaan käytännössä edes ole hakutoimintoa.

Kaikkeen muuhun käytänkin töissä omaa läppäriäni. Miksi teen töitä itse ostamallani läppärillä? Koska vain sillä voin käyttää itse valitsemiani ohjelmia, joiden kaikki ominaisuudet ovat itse säätämiäni ja jossa on riittävästi pikatoimintoja, jotka tekevät työskentelystäni tehokasta. Huonolla höylällä ei tule tasaista jälkeä.

Haltuuni on uskottu myös etätyöhön tarkoitettu kone, jota en käytä koskaan. Oman läppärini käyttäminen on yksinkertaisesti niin paljon helpompaa ja nopeampaa. Samasta syystä en myöskään ole ottanut eduskunnan tarjoamaa internet-yhteyttä kotiin. Työpaikkamme edellytämä tietoturvataso olisi nimittäin perusteltu, jos olisimme huippusalaisia suunnitelmia varjeleva teollisuusyritys. Emme sattumalta kuitenkaan ole.

Sen sijaan eduskunnan kokoustilapalveluille annan täydet 10 pistettä. Ne ovat aina hoituneet aivan erinomaisesti. Kuten kaikki muutkin talossa puhelimitse hoidettavat asiat. Ansio siitä kuuluu yksinomaan eduskunnan mahtaville virkamiehille. Kiitos paljon heille!

Tieto ei kulu käytöstä. Digitaalisessa muodossa jakaminen ei vähennä tiedon määrää, eikä heikennä sen laatua, vaan juuri päinvastoin. Avoin data hyödyttää kuitenkin vain, kun julkisesti tuotetut tietovarannot ovat vapaasti kaikkien hyödynnettävissä.

Mikä tekee avoimista tietoaineistoista niin erityisiä? Niihin perustuvat sähköiset palvelut. Kun joku on valmis maksamaan avoimella datalla tuotetusta palvelusta, hän maksaa nimenomaan palvelusta – ei sen taustalla olevasta datasta.

Menestyäkseen sähköisten palveluiden on oltava paitsi toimivia, myös mahdollisimman helppoja käyttää – kuten astiankuivauskaapin, Koneen hissien, Oraksen suihkujen, Fiskarsin saksien, Abloyn avaimien ja niin edelleen.

Elinkeinomme ei voi enää perustua siihen, että valmistamme vain asioita, joista kuuluu kolahdus. Yhä suurempi osa liikevaihdosta tulee jatkossa palveluista. Me pystymme sähköisissä palveluissa vähintään samaan kuin fyysisten tuotteiden valmistamisessakin. Maailmassa, joka perustuu yhä suuremmassa määrin aineettomaan talouteen, meidän on tuotettava maailmanluokan palveluja.

Tietoyhteiskunnan luovuus syntyy sen vapaudesta. Sähköisessä maailmassa kansalaisten oikeudet taataan vanhoja perusoikeuksia tarkentamalla ja uusia oikeuksia vahvistamalla. Mm. yksityisyyden suoja, ilmaisunvapaus ja esteettömyys ovat yhtä tärkeitä kuin vanhassakin maailmassa.

Vihreiden puheenvuoro avoimesta datasta löytyy tämän linkin takaa.

Kuvio: Jason Rhode

Helsingin kaupungin päätöksentekoa paljon seuraavana olen usein harmitellut, kuinka hankalaa valmisteilla olevista asioista on saada selvää. Käteväksi keinoksi pysyä kartalla valmisteluun tulevista asioista olen toivonut rss-syötteitä, jotka tulevat suoraan tilaajan uutislukijaan.

Yleisten töiden lautakunnan varapuheenjohtajana sain kaupungin rakennusviraston tänä syksynä lisäämään sivuilleen uutissyötteen. Yhteistyössä Osmo Soininvaaran avulla saimme myös kaupunkisuunnitteluviraston ottamaan syötteen käyttöön. Uutissyötteet helpottavat virastojen ajankohtaisten suunnitelmien seuraamista ja parantavat kaupunkilaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksenteon valmisteluun.

Rakennusviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston lisäksi Helsingin kaupungin internetsivuilla on rss-syötteitä tällä hetkellä käytössä kaupungin pääsivulla ajankohtaisissa tiedotteissa sekä liikennelaitoksen ja nuorisoasiainkeskuksen sivuilla.

Helsingin kaupungin luottamuselinten esityslistat ja pöytäkirjat ovat luettavissa kiitettävästi sekä html- että pdf-muotoisina. Tämä helpottaa päätöksenteon etenemisen seuraamista ja siihen osallistumista. Kyse on myös sähköisten asiakirjojen esteettömyydestä. Kaavakuulutukset ovat kuitenkin olleet tähän asti saatavilla vain pdf-liitetiedostoina.

Niinpä tein tänään kaupunginvaltuustossa aloitteen, joka kuului seuraavasti:

Me allekirjoittaneet esitämme,

• että Helsingin kaupunki tehostaa sähköistä tiedottamistaan välittämällä kaikkien virastojen ajankohtaiset tiedotteet virastojen omilla internetsivuilla rss-uutissyötteinä.

Samalla esitämme,

• että kaavakuulutukset tulevat hallintokeskuksen sivuille jatkossa pdf-tiedostojen lisäksi myös html-muotoisina

• ja että kaavakuulutuksetkin ovat vastedes tilattavissa uutissyötteinä.

Kuva: larskflem

Varokaa näitä radio-nimisestä teknisestä laitteesta tulevia radioaalloilla kulkevia virityksiä.

Ensin vuonna 1926 oli O.Y. Suomen Yleisradio ja tultaessa 1930-luvulle Yleä pystyi kuuntelemaan jo 100 000 suomalaista kotia.

Nyt heti perään tämmöinen ihme internetti, joka tekee käyttäjän pyynnöstä tietokoneesta mainosrahoitteisen musiikkisoittimen, josta saa laillisesti ihan itse valita ne kappaleet, joita kuuntelee.

Tämän pitäisi olla selvästi kielletty operaattorien sopimusteksteissä ja ellei ole, niin sen pitäisi ainakin tulla hyvin kalliiksi käyttäjälle. Sen täytyy kyllä olla jotenkin väärin, koska eihän radiostakaan saa itse valita niitä kappaleita, joita haluaa kuunnella.

Kohta sitä Spotifaita saa käyttää jo puhelimistakin eikä edes maksa kuin kymmenen euroa kuukaudessa. Kyllä tämä pitäisi nyt nopeasti estää jotenkin! Eihän kukaan muuten kohta katso enää televisiotakaan, kun sieltä ei saa valita ohjelmia. Jo nyt on kumma.

Ja mikä siinä on, kun kaikki nämä tällaiset tulevat aina Ruotsista?

;)

Kuva: Dirk Gently

Tein tänään kaupunginvaltuuston kokouksessa aloitteen melun torjumiseksi. Esitin, että kaupunki omilla toimillaan vaikuttaa siihen, että melun torjumisen tärkeys ymmärretään ja melun valvonta otetaan osaksi keinovalikoimaa. Samalla lisätään tiedottamista.

Melu on kasvava ongelma kaupungeissa. Yli 300 000 ihmistä asuu Helsingissä yli 55 desibelin melualueella. Tutkija Outi Ampujan mukaan keskeinen syy melun lisääntymiseen kaupungeissa on, ettei asiaa mielletä todelliseksi ongelmaksi, vaan siihen suhtaudutaan väheksyen.

Asia on hyvin ajankohtainen. Tietoisuus melun haitallisista vaikutuksista ei ole voinut mennä ohi keneltäkään, joka vähääkään seuraa yleisönosastoilla käytävää keskustelua. Eri lehdissä asiasta on kirjoitettu useita erittäin hyviä puheenvuoroja.

Melun poistaminen kokonaan lienee mahdotonta. Siksi sen vähentäminen on olennaista.

Ensimmäinen edellytys melun vähentämiseksi on, että ongelman tunnustetaan olevan todellinen eikä sitä vähätellä. Toinen edellytys on, että melun aiheuttamiseen puututaan olemassa olevien säädösten puitteissa. Melunormeja on noudatettava siinä kuin muitakin sääntöjä. Vasta sen jälkeen on pohdittava nykynormien muuttamista, jos tarvetta ilmenee.

Siksi avainasemassa on poliisin puuttuminen melun ylimääräisen aiheuttamiseen. Se ei onnistu, ellei meluongelman olemassaoloa tunnusteta eikä siihen siksi panosteta riittävästi resursseja.

Jotta melua siis ruvetaan vähentämään, tarvitaan ensin näkemys siitä, että melua todella on vähennettävä.